Wednesday, March 24, 2010

Missä kevät...

Kävelin tänään Töölönlahden yli/läpi/poikki jäällä. Aurinko paistoi, tuli ihan hiki ja minua jännitti pettääkö jää alta. Tuleekohan se kevät jo vihdoin?

P.s. Käytiin eilen katsomassa Faust Metal Ooppera. Siitä oli pienin jipoin tehty tosi hieno ja vaikuttava. Hyvät laulajat, kuoro ja valot - eipä siinä juuri mitään ylimääräistä tarvitakaan, jos ne on kohdallaan. Thumbs up.

Tuesday, March 9, 2010

Feeling good

Mä menin perjantaina ihan sekaisin auringosta. Olin ihan vallattomalla päällä ja sen taisi munsta huomata kilometrien päähän :) Oli kavereiden tuparit. Asuivat muualla, mutta nyt ovat helsinkiläistyneet. Jos saisin päättää, kaikki mun kaverit asuis täällä!

Lauantaina läytiin tyttöjen kanssa Kom-teatterissa katsomassa Marja Packalenin ja Pirkko Saision omaelämänkerrallinen Odotus. Se oli hieno ja kohtausten henkilökohtaisuus todella koskettavaa. Aikuiset, itsensä kanssa sinut olevat, naiset ammentavat viisauksiaan ja elämänkokemuksiaan. Ihastumiset, erot, sairaudet, vanhempien kuolema... Suosittelen niin nuorille kuin vanhoillekin tytöille. Miksei pojillekin... Ois itse asiassa mielenkiintoista kuulla toisen sukupuolen mielipide näytelmästä. Itselle se kun oli melkein oppitunti naiseudesta :)

P... Nii-in.

Vietettiin viikonloppuna aikas paljon aikaa yhdessä. Mä tapasin pari sen kaveria ja se lisää mun kavereita. Ja kaikki oli taas niin valtavan mukavaa.

Emmä oikein tiedä mitä sanoa. Mulla on hyvä olla sen kanssa :)

...

P.s. Jos rakastat -musikaali oli aika käsittämätön. Todella huono. Juono oli ihan typerä, toteutus jotenkin ihan vasemmalla kädellä tehty. Kohtaukset oli ihan irrallisia. Ei yhtään tullut romanttinen fiilis. Kyynel nousi silmään vain ja ainoastaan sen takia, että elokuvassa Taneli Mäkelä itkee. Iso mies itkee -juttu you know. En suosittele. Oikeastaan kenellekään. Pettymys. Tai sitten en vaan tajunnut.

Wednesday, March 3, 2010

He likes me, he likes me not?

Ota niistä sitten selvää. Miehistä. Hmmh, vaikka olen edelleen aika epävarma/-tietoinen tästä tilanteesta*, "vauhkoamispäivät" ovat toivottavasti ohitse. Katsellaan-asenne alkaa ehkä istua...

No joo. Jos uskaltaisi, niin kysymällä kai tämäkin, kuten niin moni muukin asia, selviäisi :) Täähän nyt kuitenkin tässä on jo itselle alkanut varmistua - I like him.

Tämä* on kuulkaa mun pisin mikään* pitkään aikaan. Vaaleanpunainen hammasharja -poika oli aika tasan kaksi vuotta sitten ja se tyssäsi kuukauden kohdalla todella masentavalla tavalla. Tässä ollaan nyt kuitenkin jo selvästi toisen kuukauden puolella :)

Kahden vuoden aikana olen ollut ihastunut tasan kerran tätä ennen. Sekin osoittautui yksipuoliseksi sellaiseksi. Kahteen vuoteen voi sitten laskea lisäksi muutaman täysin turhan lurjuksen, parit treffit ja joitakin ei-edes-mainitsemisen-arvoisia-tapauksia. Vau.

Ei näitä* siis kasva puissa. Että kai tässä nyt on ihan luvallistakin olla hieman tolaltaan Ö_ö

Jea. Mutta elämässä tapahtuu muutakin. Olipas taas ihana viikonloppu. Miinus Suomen perjantainen peli (sitä ei kai enää sais muistella edes). Laimennettiin tappiofiiliksiä skumpalla. Se onnistui oikein hyvin :)

Lauantaina oli vuorossa siskon miehen veljen ja hänen avovaimonsa tuparit Riihimäellä. Kunnon "leirimeininki", kymmenen ihmistä siellä taisi lopulta olla yötä ympäri taloa. Kaikki se Singstarin laulaminen (ja toki skumpankin juonti jatkui) ryydytti munt niin, etten jaksanut katsoa pronssipeliä. Paitsi että heräsin katsomaan viimeisiä minuutteja ihan sattumalta. Hymyilin yksikseni sohvilla ja patjoilla kuorsaavien poikien ympäröimänä, kun summeri soi. Bronze.

Viikonloppu sai hienoa jatkoa maanantaina. Vietettiin päivää siskon lapsen kanssa. Hän pinnasi päiväkodista, minä töistä. Pystytettiin pihalle lumiukko, leivottiin juustosarvia ja kaurakeksejä, leikittiin ja tanssittiin. Ja katsottiin Risto Räppääjä, joka oli yllättävän siedettävä :) Oli ihanaa ja tästä ois tarkoitus tehdä ihan perinne. Lasten lintsauspäivä <3>



* = tarkempi määritelmä puuttuu