Thursday, May 29, 2008

Kesäreissu numero ensimmäinen


Söin äsken aamiaiseksi belgialaista tuliaisleipää, johon oli ruiskutettu sokeria sisään niin kuin täällä meillä tehdään hillon ja munkin yhteensaattamiseksi. Kiva possualku tällekin kesäiselle päivälle.

Ja eka kesäreissi tuli tehtyä eli heitettyä. Jos ei ulkomaan reissua lasketa jo mukaan kesään.

Kesälomareissuu kesti neljä päivää, kaksi ensimmäistä olin Jyväskylässä, loput Naantalissa.

Oltiin todella huonosti käyttäytyvä joukko Jyväskylässä, mutta oli se ihanaa. Kuusivuotta Jkylässä pesää pitäneet kaverit kun ovat muuttamassa ensi viikolla kaupungista pois, joten meilläkään ei ole siellä enää syytä käydä. Ja meno oli sen mukaista...

Ja kun minä puhun huonostikäyttäytyvistä naisista, en puhu mistään mummojen potkimisesta tai bussipysäkkien ikkunoiden rikkomisesta. Vaan tytöistä, jotka on vähän pahoja suustaan ja kiusivat poikia, nauravat paljon ja juovat kesädrinkkejä koko päivän (virtasia :P). Jossain välissä juttu meni vähän pitkälle kun luvattiin kaikki ottaa kolmanneksi nimeksemme Janos (Janos Valmusen kunniaksi) ja vielä tatuoida tyypin naama pakaroihimme... Mutta kuvattiin me myös Bussipysäkillä-video, joka sisältää punk-osioita. Se on nähtävillä Facebookissa.

Meidän romuryhmä rupatteli välillä ihan järkeäviäkin, jopa viiden aikaan aamulla. Viikonlopun polttavat puheenaiheet oli uskonto, pettäminen ja rakastamisen eri muodot.

Tuli Jkylästä Turkuun Varsinais-Suomen demarinuorten kanssa. Matkalla aloin pohtia puoluetoimintaan mukaan lähtemistä. Olen miettinyt sitä jo muutaman vuoden. Ongelmaksi vaan on muodostunut sopivan puolueen löytäminen. Demarinuori Kaarina sanoi sopivasti, että hän valitsi pienimmän pahan. Ja eihän täydellistä puoluetta voi olla. Sellaista joka vastaisi täysin omia mielipiteitä, sitä varten pitäis perustaa ihan oma puolue.

Yleensä vaaleissa olen äänestänyt Vihreitä, Vasureita tai SDP:tä. Näistä ensimmäiseen en liity henk. koht. syistä ja tietyistä näkökulmaeroista. Tokan nuorisoryhmässä temmeltää angstiset teinit, jotka touhuaa sellaisia mihin en halua mukaan. Viimeinen vaihtoehto on sitten ehkä se tylsin, tasapaksuisin, mutta tietysti myös vaikutusvaltaisin.

Sitten vielä olen lukenut Stephen Hawkingin Ajan lyhyttä historiaa ja miettinyt, että onko millään politiikalla mitään väliä ja pitäisikö sitä sittenkin tutkia suhteellisuusteoriaa ja avaruutta.

Ja sitten pää räjähtää.

Nädessa vietin laatuaikaa äidin kanssa. Kierreltiin kaupungilla, moikattiin mammaa ja syötiin suomalaisia uusia perunoita sillin kanssa. N.A.M. Käväisin myös hautausmaalla kurkistamassa pappaa, jonka kuolemasta tuli jo 10 vuotta tänä keväänä Ö_ö Ihan uskomatonta, että siitä on niin kauan. Nekin surun tunteet muistaa vielä niin elävästi.

No taas siitä kuolemasta. Vaikka sitäkin on tullut tässä pohdittua, oikein eri uskomuskuntien edustajilla edustettuna Jyväskylän kaukaisimmassa ja tuulisimmassa puistossa, jossa pulsut kiljuu ja sedät hierovat rumpuja.

Takaisin asialinjalle. Kävin Turussa Väinö Aaltosen museossa Quaritin kanssa katsomassa Maailman ihanin tyttö -valokuvanäyttelyn. Kuvat olivat kauniita ja niiden ideat vielä kauniimpia. Lastenkodissa kasvaneet tytöt oman elämänsä kauneimpina ja tärkeimpinä ihmisinä.

Iskän näin vähän ohimennen, koska hän palasi vasta Belgiasta, jossa oli hienosti yltänyt Ralli-kilpailussa kakkostilalle ja monessa luokassa/sarjassa/mitä ne on? ihan ykköseksi asti. Hyvä iskä!!! Toivottavasti ehdin kesällä henkailemaan Naantalissa oikein roppakaupalla.

Viikonlopuksi on taas luvassa auringon lisäksi valmistujaiset, grillibileet ja tallinnan reissu vielä kaupan päälle. Rankkoja nää kesäviikonloput. Mutta niin ihania.

Wednesday, May 21, 2008

Miten Googlesta pääsee avaruuteen?

Lets set things straight with you random googlers: Tämä ei ole Johanna Tukiaisen blogi, eikä varsinkaan hänen trendibloginsa (ootteko tosissanne, häneltäkö te ihmiset haluatte muotivinkkejä, what!!). Johanna vain sattui rikkomaan digiboksini. Eikä täältä löydy farkku ass sexiä eikä hammasharja sexiä eikä kuvia terveystarkastuksesta eikä arto kitulaa taikka blog opiskelija turku masaa. Eikä tämä ole color me/colour me/colour me!/color me!/color on me - blogi/blog. Pitänee etsiä tuo kovin suosittu blogi, tämä se ei kuitenkaan ole.

Täältä kyllä löytyy kaikkea goomiin ja provinssiin liittyvää. On myös puhetta voileipäkakuista, vaakon nakista ja daniel day-lewisista. Täältä löytyy myös gootin vastakohta = allekirjoittanut. En ole kuitenkaan lähdössä Rymättylään paimentamaan lampaita tänä kesänä. Tirpusta puhun useasti, hänen omaan blogiinsa pääsee tästä. Kaarina SDP blogi taas puolestaan löytyy täältä. Miten sitäkin tänne on joku päätynyt etsimään, en käsitä.

Asiasta avaruuteen.

Tänään oli Helsingissä astronautti-hakutilaisuus. Jos joku ois hienoa niin se ois päästä käymään joskus avaruudessa. Aika utopinen unelma, mutta saa sellaisiakin olla. Mauri Kunnaksen Kaikkien aikojen avaruuskirja sen ajatuksen silloin parikymmentä vuotta sitten päähäni iskosti ja Douglas Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille jatkoi Maurin viitoittamalla tiellä. Avaruutta on jotenkin helpompi ajatella kirjojen kuin elokuvien kautta. En mä halua Apollo 13-elokuvan avaruuteen vaan Adamsin Maailmanlopun ravintolaan. Virn.

Mun lankomies itse asiassa ois voinu hakea astronautti-koulutukseen ammattinsa ja ikänsä puolesta. Vink vink sinne C'bridgeen, huvittaisko lankoa käydä kuussa vuonna 2020?

Mä en kyllä usko, että jenkit on käyneet vuonna 1969 kuussa. En ole kova salaliittoteoriaihminen (tai no olen mä ehkä, olenko mä?), mutta tästä asiasta mä olen vakuuttunut. Jenkkilässä vaihdossa tuli hyvin selväksi millaista pelotteluaikaa ja ihan oikestikin pelottavaa aikaa kylmä sota on siellä ollut. Ja miten tärkeää tälläiset "voitot" Neuvostoliitto-Yhdysvallat-kamppailussa silloin ovat/olisivat olleet. Plus että ne liput eivät voi liehua siellä, koska kuussa ei tuule. Ja varjojen kulmat ja hiekanpöllyämiset ja vaikka mikä todistaa sen puolesta, että noup, ei siellä kyllä ainakaan tuolloin käyty. Nonih, lopetan ennen kuin aloitan 9/11:stä jaarittelemisen. No tässä vielä aiheeseen sopiva kuva auringopimennyksestä parin vuoden takaa.

Tuesday, May 20, 2008

Mun palas kaveli

Niih. Mun parhain kaveri muutti Helsinkiin kesäksi. Ei mulla oo enää aikaa blogata kun me vaan seikkaillaan koko kesä. Viime viikko kyllä tuijotettiin lätkää (not too much of an adventure), mutta ehdittiin me vähän kaikenlaista muutakin.

Viime viikon tosiaan olin liimattuna baarin penkkiin ja kannustamassa Suomea ja ennenkaikkea Pihlströmiä, joka oli paras. Kävin mä sitten parina päivänä koulussakin ja töissä. Ja viettämässä koulunloppujaisia keskiviikkona, joiden jatkoilla katottiin lätkää. Näin siis kaikki Suomen pelit kunnon kansalainen kun olen.

Jatkot. Ne pitää nyt lopettaa ennenkuin ne kunnolla alkaakaan. Kesä on sellaista jatkojen aikaa, kun ei malttaisi mennä nukkumaan ollenkaan. Aurinko paistaa jo kun tulee ulos tunkkaisesta baarista. Elämä tuntuu ihanalta ja huominen tulee liian nopeasti, jos nyt jo menee nukkumaan. Mutta kun se huominen tulee jokatapauksessa ja se tulee niiden todella pahojen olojen ja ajatusten kera. Väsymyksen ja morkkiksen.

Viikon sisällä olin kolmilla jatkoilla. Ensimmäiset sisälsivät YouTuben katselua ja kolmen ihmisen todella epämukavan sammahtamisen sohvalle. Toisissa oli sitä lätkää ja jännitystä ja tulevaisuuden Mertaranta. Kolmansissa oli vaahtobanaanikarkkeja ja Sing Star. Kaikissa oli hauskaa, mutta meni aamuun. No more after parties. Promise.

Ja söin viime viikolla joku sata kertaa ulkona. Muutaman kerran kyllä tosi hienosti ja hyvästi ja mikä parasta ilmaiseksi tai ainakin alennuksella :) Maanantaina olin Savoyssa, joka oli ehkä hitusen turhan fiini. Teitittelivät ja ruoan jälkeen putsasivat mun murut pöydältä sellaisella pienellä rikkalapiolla. Mutta siellä sai parsaa (vihreää ja valkoista), jota olen himoinnut... no koko tämän parsa-ajan. Perjantaina käytiin Leppävaaran Pauls Bistrossa, joka oli ihana paikka, mahtavaa ruokaa (kaikkia friteerattuja asioita ja ihanaa tonnikala (siis oikeaa tonnikalaa) wokkia ja tosi kiva paikka muutenkin. Ja ihan kohtuu hintainenkin.

Noh, tämän viikon työpäivä on nyt takana :P Osa-aikaisen onnea! Yksi työhomma hoidettavana kotona, pari koulutehtävää rästissä ja lots and lots of cleaning!! Olen lykännyt kaikkea siivoomista kunnon kesäsiivouksen varjolla jo turhan kauan.

Monday, May 12, 2008

Unhoitin sen tänään

Huolestuttavaa, kun sunnuntai on täynnä äitiä (ihana muru-mutsi, jolle lähetän vielä perään sata pusua), isotädin 90-vuotisjuhlaa, voileipäkakkua, melkein yhden julkkiksen päälle pyöräilemistä, kukkapuskia eri muodoissa, tummissa juhlavaatteissa kevään kuumimpana päivänä hikoilemista, isotädin kertomuksia arkadiankadun sota-aikana rikkoutuneista ikkunoista ja 40-luvun romeo&romeo-rakkauksista, pikkuserkun ihmeellisellä pyörällä ajelemista, jääkiekon odotusta, tappioon valmistautumista, ei-ihan-oikeaoppisen-maalin hurraamista ja jännittävän pelin huipentumista adrenaliinipurkaukseen kotosuomessakin, niin sitä huomaa näin maanantain puolella, että hei... ei muuten ollut heilaa helluntaina!

Heilaa ei ollut viime vuonnakaan samaan aikaan. Eikä sitä ollut kesällä, eikä vielä syksylläkään... Ja muuten viime vuoden tekstissä mainittu miehen arkkityyppi on tässä välissä kerran eronnut tyttöystävästään ja alkanut seurustella uuden kanssa. Heenun saldo samalta ajalta = yksi mulkku. Ja yksi sika. Joista jälkimmäinen oli edes hitusen potentiaalinen.

Viime vuonna kirjoitin kolumnin lehteen helluntai-heilasta. Nyt en millään muista mitä siinä luki, enkä jaksa sitä arkistoista kaivaa. Tänä vuonna voisin ehkä kirjoittaa siitä, kuinka unohdin koko asian. Kertooko tämä sitten pessimismin voitosta vai joko olen oppinut luottamaan vanhan kansan viisauteen: "jollei heilaa helluntai, kolme juhannuksena"...

No anyhow. Maali se on räkämaalikin :)

Wednesday, May 7, 2008

Maailman pisin matkapostaus Cambridgestä ja Amsterdamista

Öööh. Im speechless. En tiiä, enkä uskalla oikein aloittaa mistään. 10 päivää hurahti ja ihaninta oli koko ajan. Niin paljon kaikkea, että. Kokeillaan.

Cambridgessä hengailin Aadan ja Siskon ja Lankomiehen kanssa. Taas tuli monta kalleimpaan ja rakkaimpaan muistoaarrearkkuuni suljettavaa hetkeä leikkiessäni ja tanssiessani ja pyörähdellessäni ja supatellessani Tirpun kanssa. Ostin hänelle hänen lempitv-sarjansa hahmon Makka Pakka-pehmolelun. Enemmän häntä kuitenkin kiinnosti mun matkalaukun sisältö, kännykät ja lakkapullot. Hän osaa kyllä jo niin valtavasti kaikkea, että meinasin välillä ihan pakahtua ylpeydestä ja kyyneleet nousi väkisin silmiin kun hän tapailee sanoja, joista tärkeimmät on tietty "Heenu-täti". Meidän pieni poopoo-machine on niiiiin ihana ja rakas tyttö!!

Reissussa syötiin sekä Englannin perinteistä Fisua ja Chipsua että Välimeren bbq-bufetissa aivan mahtavia herkkuja. Ja tietty Tescokin tarjos taas kaikkea mässättävää juustoista sipseihin ja omenajälkkäreihin ja cookieseihin. Shoppailtiin siskon kanssa taas outlet-kaupassa, josta nappasin mukaan parit paidat ja kengät 50 eurolla. Not bad. 3 kiloa tuli jo Englannissa lisää matkalaukun painoon. Ja toiset 3 vyötärölle.

Ilmat oli vaihtelevat. Välillä paistoi, välillä oikein ukkosti. Kierreltiin autolla lähikyliä, jotka olivat kyllä viehättäviä. Arkkitehtuuri on niin erilaista mitä Suomessa on ikinä ollut.

Ihaninta oli vaan taas olla tärkeiden ihmisten kanssa, joita on ihan vallaton ikävä välillä.

Tampereen kautta Standstedille lentäminen _yksin_ oli kyllä ihan tuskaista. Onneksi minua viihdyttivät pariskunta, jotka vuoroin riitelivät ja vuoroin suukottelivat.

Tampereella kävin myös mummun ja vaarin kivellä, jossa nyt lukee molempien nimet.

Viime tiistaina hyppäsin sitten EasyJetin koneeseen ja viiletin sateisesta Englannista vielä sateisempaan Amsterdamiin, jossa vietetyn ajan (7 pv) jaan kätevästi mielivaltaisesti valitsemiini lohkoihin, jotka eivät ole missään järkevässä järjestyksessä.

Shoppailu: Kierreltiin hauskoja second hand putiikkeja, joista useat eivät olleet ikävä kyllä auki helatorstain takia. Yhdet kasari-shortsit jäi kuitenkin käteen, toiset ostin American Eaglen kaverikaupasta. Shortseja siis on. Intiaanikesä tervetuloa. Yksiltä markkinoilta ostin kaksi kassia, joista toinen tuunattu uniikkikappale (my so called peppi pitkätossu-kassi). Ja huivin. Girlzzzz-kaupasta ostin vihreän paidan, jossa on Lisa Simpsonin kroppa ja oma pääni on siis hänen päänsä.














Ilmat
: Joka päivä kiiteltiin onneamme, ettei satanut. Viime viikolla ei ollut sikakylmä, eikä sikalämmin. Viikonloppuna oli 20-25 astetta ja aurinko helotti. Se oli ihanaa! I do do do love the sun.














Queens Day
: Hulluja nuo amsterdamilaiset. Sata kertaa suurempi kansanjuhla kuin vappu. Ihmiset yhtä humalassa ja pukeutuneena oranssiin. Joka kulmassa pienet kemut pystyssä ja muutamissa paikoissa tooosi isot kemut. Me istuttiin isoissa kemuissa piknikillä ja juotiin myöhemmin kamalan makuisia Mojitoja. "Kun katsoo maailmaa vaaleanpunaisten aurinkolasien läpiii, niin nähdä voi auringon."

Baarit: Muutamissa noissakin tuli käytyä ja terasseilla. Oma lemppari oli Cocos, jossa margaritat tuotiin reteesti tuopeissa. Ekan illan ekassa paikassa oli myös tyttöjen päät pyörälle saavat baarimikot, joita käytiin vuorotellen ihailemassa. Kivoja istuskelupaikkoja, meidän porukka suosi irkku-pubeja, koska niistä sai siideriä, joka on kuitenkin elämän eliksiiriä. Semmoisia kummallisuuksia oli kuin, että vessaan meno maksaa. Narikka pitää maksaa, vaikkei sinne mahtuisikaan takkia. Ai niin ja toki käytiin lauantaina katsomassa Suomen matsia sporttibaarissa ja huudettiin parinkymmenen suomalaisen kanssa.

Ravintolat: Nam. Muutama oikein mainio ravintolakokemus. Surinamilainen/kiinalainen oli jännittävää ja herkullista. Indonesilainen oli järjettömän hyvää, vaikka tosi tulista. Siinä ravintolassa oli myös töissä Hollannin komeimmat miehet, jotka toivat oman lisänsä elämykseen. Indonesialainen jälkiruoka oli kyllä jokaiselle ruokailijalle suuri pettymys. En suosittele. Myös yhdessä meksikolaisessa koettiin pettymys. Annos oli pieni ja tylsä. Juusto ja kanaa ja tortillalättyjä. Plääh. Tässä ravintelissa oli kyllä mitä mainioimmat rinksut. Kokeilin myös Hollannin herkkuja kuten silliä hot-dog-sämpylässä ja friteerattua juustua. Molemmat oikein maistuvia, varsinkin rapulassa. Sain myös matkalla elämäni parhaat falafelit. Ja kahviloissa oli tosi hyviä sandwichejä.

Vaikka ruoka olikin useimmissa paikoissa mainiota, ei palvelukulttuuri kuitenkaan ihan hivellyt kiireistä suomalaismieltä. Yleinen ongelma ravinteleissa oli, että ruokalistoja ei riittänyt kaikille. Yhdessä ravintolassa ei saatu vettä, koska puhtaita laseja ei ollut tarpeeksi?!? Ruuan tulo kesti, laskun tulo kesti, kaikki kesti. Eräänä aamuna tehtiin elämämme virhe, kun mentiin ulos aamupalalle. Istuttiin ekassa kahvilassa parikymmentä minuuttia... ei näkynyt tarjoilijaa. Siirryttiin seuraavaan kahvilaan, jossa tilaukset otettiin, mutta kun niitä ei puolen tunnin kuluttua oltu edes aloitettu tekemään, lähdettiin. Hidasta. Mutta oli niitä hyviäkin paikkoa, kiireessä ei kuitenkaan kannattanut lähteä syömään. Se ei onnistu.

Nähtävyydet: Tsekattiin me muutama. Kanaaliristeily oli ihan hauska, näki kaupunkia eri tavalla, vaikka samaltahan noi kanaalit näyttää joka puolella kaupunkia. Meinasi myös tulla pieni räkky ranskalaisen eläkeryhmän kanssa, kun niillä oli kylmä ja tunkivat väkisin kiinni ikkunaa, josta me otettiin valokuvia.

Museoista käytiin vain Anne Frankissa, jonka piilopaikka oli surullinen, mutta mielenkiintoinen paikka. "Anne Frank antaa kasvot kaikille keskitysleireillä kärsineille ja kuolleille. Onneksi tunnemme kuitenkin vain nämä yhdet kasvot, sillä jos tuntisimme kaikkien kasvot, emme enää voisi elää," mukaelma: Auschwitz eloonjäänyt.

Punaiset lyhdyt
. Siinäpä vasta hämmentävä kokemus. Tädit/naiset/iloiset tytöt siellä näyteikkunoissa keikisteli kaakeloiduissa huoneissa, joissa oli sänky ja vessa. Verho edessä kertoi siitä, että siellä oli asiakas. Kerrassaan kummallista oli, ei sitä usko todeksi ennen kuin näkee, niin outoa se oli. Myös hyvin ajatuksia herättävää.

Tivolilaite. Ei varsinainen nähtävyys, mutta yks aivan mahtava juttu matkalla. Ja paras tivolilaite missä ikinä oon ollut. Korkeutta 55 metriä ja nopeutta 125 km/h. Oli ylhäältä aika makeat maisemat ja kyyti mieletöntä.



Ainiin. Ja nähtiin tietty myös Multatulin patsas :D
















Majoitus: Ystäväiseni ihana Hanna asuupi hienossa tyypillisessä iiisossa vaaaanhassa amsterdamilaisessa "rivitalossa". "Kotikatu ja matkalaiset" kuvassa. Ei siellä muita melkein olekaan. Se oli niiiin makee, isot huoneet ja vanhat kaikki systeemit vielä. Kämpän omistaja remppaa sitä just kuntoon ja siitä tulee varmaan aikas hieno kun valmistuu. Kämppiksinä Hannalla oli klassisen musiikin soittajia, jotka olivat mukavia, mutta muutaman kerran se pillin vingutus vähän hermostutti.

Käteen jäi: Rusketusraidat, ihania muistoja parhaista tytöistä ja hauskoja juttuja kerrottavaksi. Miljoona uutta kokemusta ja 120 valokuvaa. Tuliaisia muutama kappale. Nuha. 20,6 kiloa tavaraa matkalaukussa. Hinku jatkaa matkustelua. Lentokoneessa viestintäihmiseltä saatu käyntikortti (verkostouduin :P).

Kotiinpaluutunnelmat: Aika kammot. Hirveä masis, mikään ei onnistu, jopa jotkut iäisyyden vanhat asiat vainoavat mieltä, koulutehtävät tuntuvat mahdottomilta ja tuleva visa-lasku vähintäänkin tukahduttavalta. Joka toinen päivä hermoilen kesästä ja rahatilanteesta. Joka toinen päivä olen varma, että kaikki sujuu. Ja äh töitäkin pitäs tehdä.

Ja jäkis. Se jos joku aiheuttaa sydämentykytyksiä. Mutta Go Suomi kuiteskin!