Thursday, August 30, 2007

Iiiiii iiii iiii

Olin jo ehtinyt unohtamaan, että koulussa on superhyperihana photoshop. Olen onnellinen, enkä saa mitään töitä tehtyä kun muokkaan vaan onnessani Aadan kuvia. Iiiii. Mutten kyllä osaa enää yhtään niin hyvin kuin ennen.

Toinen onnen asia on, että huomenna alkaa viikonloppu ja saan tänne yhden tukholmalaisen ja yhden lappeenrantalaisen naisen. Iiiii.

Kolmas onnen asia on tosi mukava sähköposti, jonka sain. Se oli ehkä kiltein maili minkä oon ikuna saanut ja siitä tuli tosi hyvä mieli ^____^

Huomenna töihin ja sitten koko viikonloppu vapailla laitumilla. Paitsi jos nyt muutaman tunnin tekee töitä niin sitä ei lasketa.

Iloista viikonloppua! Jatkukoon se vielä sunnuntainakin ;)

Tuesday, August 28, 2007

Syksy istuu jo ikkunalaudalla

Rakennan pesää, laittelen mattoja, kerään pikkutavaroita purkkeihin, hinkkaan yöpöydän tahraa tunnin, mutten jaksa imuroida ja pesin toisen peitonkin jo. Mietin asioita kuten villasukkia, etelän lomia, poikaystäviä, kotiläksyjä, jumpan aloittamista, karkkipusseja ja sadetta. Odotan, että jotain tapahtuisi. Telkkarista alkaa kaikki parhaat sarjat, ei tarvitse enää lähteä ulos. Koskaan. Tai ehkä sittenkin viikonloppuisin. Odotan kauhulla rusketuksen katoamista. Kirjoitan blogiakin nykyään näköjään joka päivä. Latasin koneelle Green Dayn Wake me up when September ends:in, My Chemical Romancen I don't love you:n ja kämppiksen vinkistä Snow Patrolin Chasing carsin. Olen valmis syksyyn. Bring it on.

P.s Euroopan ensimmäinen luomu-panda emonsa suussa. Onpa pieni rääpäle.

Monday, August 27, 2007

Ei me tykätä yhtään pojista, eikä mennä koskaan naimisiin

No okei. Kuulin lisäinformaatiota Luxista ja siel on kuulemma jotain toisii kerroksii, jotka on niinku sitte sitä luksusta ja supersiisteiii. Me vaan sitte osuttiin sinne junttikerrokseen kato! Ei me kyllä mihinkään portaisiin törmätty.

Mutt en mä silti mee sinne kyl enää ikinä :)

Minä säädän. Ärsyttää suunnattomasti kun joka päivälle on monta pientä asiaa mitä pitää tehdä, eikä yhtä kokonaisuutta, kuten työ tai koulupäivää. Jos jollain on jotain hyvää ajanhallinta kirjaa suositella, ehdotuksia otetaan ilolla vastaan. Tai jos joku tahtoo lähettää munt jonnekin ajanhallintakurssille, niin sponsorointi hyväksytään. Koska aikaa mulla on, mä en vaan osaa jakaa sitä sopivasti kaikkien näiden eri taskien kesken. Ja tehdä sitä vielä stressaamatta.

Viime yönä nukahdin kolmelta, heräsin viideltä, luin kirjaa, nukahdin puol seiska ja heräsin ysiltä, makasin kymppiin. No okei ei se ollut pelkkää stressiä, ehkä jotain osaa niillä kuuluisilla liskoillakin oli tässä sekamelskassa jota myös yöksi kutsutaan.

Höh, mua ei huolittu tänään verenluovuttajaksi. Ekaa kertaa elämässä olisin ollut valmis antamaan (halunnut olen ennenkin, mutten ole uskaltautunut/saanut aikaiseksi) 4,5 desiä vertani toisten hyväksi, mutta ei. Ja miksi ei, no kun minulla on tämä juurihoito ollut kesken puolitoista vuotta (thank you yksityinen hammaslääkäri joka mokasi ja Helsingin kaupungin jonot), niin ennen kuin se on hoidettu, en voi luovuttaa verta.

Onneksi hammaslääkäri sanoi, että ensi kuussa on ehkä viimonen hoitokerta. Se olisi helpotus monella tapaa. Ei enää ravausta hammaslääkärillä ja verenikin kelpaisi taas SPR:lle.

Tietovisakysymys, johon en itsekään tiedä vastausta. Eli miten toi jatkuu toi lastenlaulu, joka oikeasti siis menee "Ei me tykätä yhtään tytöistä, eikä mennä koskaan naimisiin, ei me tykätä niiden..." ? Ja mikä lienee kyseisen biisin nimi, google ei auttanut minua.

Ja hei kuin huono tää Hulk oikein voi olla.

Sunday, August 26, 2007

Naamiaiset junttilassa

Ei, en kommentoi sanallakaan sitä, että on sunnuntai. Lukekaa aikaisemmat postaukset, olo on sama.

Viikonloppu meni iloisesti juhlan merkeissä. Perjantaina juhlittiin taiteiden yötä Zen Cafen keikan merkeissä. En ole mikään fanaattinen Sen Kahvilan diggari ja ne soittivat keikalla enimmäkseen vähän harvinaisempia biisejä, joten ei se mikään superhyvä keikka ollut mulle. Tämän kesäiset festarikeikat (provinssi, ruissari) peittosivat (edelleen) hikisen Tavastian keikan mennen tullen. Keikalta siirryimme Pruuveriin, joka on uusi lempimesta. Sieltä ihmeellisten käänteiden jälkeen päädyimme kaupungin "kuumimpaan" menomestaan Lux-yökerhoon...

Ha ha, luxusta elämään my ass. Paikka oli täynnä glitterillä ja timangeilla itsensä naamioineita juntteja, musiikkina toimi odotetun Justin Timberlaken sijaan YMCA(junttia), istumapaikkoja käytännössä jaossa vain vip-loosseissa(junttia), juomat maksaa miljoonan(junttia), pilkku tuli vartin aikaisessa(junttia), kaksi hissiä olivat ainoat keinot päästä yökerhosta pois(argh, miten junttia), mies veti naista ponnarista jonossa(haloo juntti!), ulkona mies puhui naiselleen hyvin hyvin agressiivisesti(superjunttia), pihalle parkeerattu Hummeri jyskytti musiikkia kun lähdimme(isin rahoilla leikkivät juntit).

Ainut hieno juttu Luxissa oli se hemmetin suuri parveke, josta me ihailimme Helsinkiä ja taiteiden yön kunniaksi Lasipalatsin seinälle heijastuvaa Tuulen viemää-elokuvaa. Ja onneksi seura oli mahtavaa, kuten aina :) En voi suositella kenellekään ja jos jotain _todella_ outoa ei elämässäni satu, ei minun tarvitse kyseiseen paikkaan enää jalallani astua. Gracias.

Lauantaina olin kämppiksen duuniläksiäisissä. Hauskaa oli olla eriporukan bileissä kuin yleensä. Kivaa oli ja tuli juteltua paljon uusien ihmisten kanssa. Vähän rauhallisempi ilta, pikkisen boolia, rupattelua, joka jatkui vielä Vltavassa, joka on kyllä tosi tosi viihtyisä paikka.

Ja tänään on ollut sunnuntai. Ulkona on kymmenen astetta. Tänään psk-telkkaripäivä ei kuitenkaan päässyt niskan päälle, koska oltiin viisaita ja nauhoitettiin eilen kolmetuntia lauantai-illan ohjelmaa sunnuntain varalle. Ha ha, in your face yle, mtv and nelonen!

Ensi viikosta tulee aikas kiireinen, mutta luulen että kaikki järjestyy kunhan vaan pysyn työn touhussa, enkä löysäile. Paremmin, nopeammin, ahkerammin...

Mutta hei, ei ole mitään mitä Aadan kuva (mamman synttäreille laittautuneena) ei korjaisi :)

Thursday, August 23, 2007

Jos aikainen lintu madon nappaa, vinkki madoille: lähtekää myöhään!

K-k-k-koulu alkoi taas. Olen vähän järkyttynyt. Syksy on oikeasti alkanut, ei voi enää ottaa ja paeta takaisin heinäkuuhun, ei vaikka yrittäisi.

Syy siihen, miksi järkytykseni on näinkin suuri koulun alkamisen johdosta on se, että en ole koulunpenkillä viettänyt juurikaan aikaa sitten EDELLISkevään (selvennys 2006)
ja senkin Jenkeissä eli se oli ihan eri kuin kamala tunkkainen kliininen
ahdistava laitos Pasilassa. Kuten huomaatte lähden uuteen kouluvuoteen erittäin
positiivisin mielin.

Kamalampaa tästä tekee vielä se, että kursseilla ei
näy
paljoa tuttuja (joillakin onneksi on). Olen aikuisopiskelijoiden kanssa suorittamassa tässä 1,5
vuoden aikana rästiin jääneitä kursseja ja olen ihan hukassa niiden 4kymppisten äitien kanssa, jotka jostain syystä kikattelevat ja päällepäsmäröivät etupenkissä ja niiden pukumiesten, jotka pitävät kommunikaattoria pöydällä ja puhuvat kuin ministerit ja niiden, jotka on nimetty kreikkalaisten filosofien mukaan ja rykivät viisi minuuttia ennen kuin saavat vihdoin sen odotetun puheenvuoron, jonka aikana voivat todistaa olevansa kaikkia muita luokkalaisia parempia. Paras asia mitä olen koulussa tämän viikon aikana oppinut löytyy otsikosta ja sen sanoi sellainen normaali poika naapuripöydästä.

Viime viikonloppu meni aikas hurjassa vauhdissa. Viikonloppu alkoi ihanasti jo
torstaina PMMP:n yhdellä viimoisista keikoista, joka oli niin mahtava. Paitsi,
että Tavastia on kesällä kyllä yksi hemmetin pätsi. Perjantaina kävin suikaisemassa pari juttua maailmalle verkkotoimituksessa, josta riensin siivet
jalkapohjissa Bakersiin 1 euron skumppalasi-iltapäivään. Matka jatkui Töölön
kautta Rocktowniin, jossa minua ei muisteta edelleenkään, huolimatta siitä
millaisen vaikutuksen varmasti tein henkilökuntaan kesän alussa. Pyh.

Lauantaina matkasimme siskon, Aadan ja vanhahkon
täti-ihmiseni kanssa Naantaliin. Oma maaseutumatkani jatkui vielä Ruskolle
ja sen paikalliseen ihanan Ruotsin vieraan kanssa. Tämä ilta tyssäsi kyllä vielä/ikuisesti tuntemattomasta syystä lyhyeen, ikävää.

Sunnuntaina vietettiin mamman kasivitosia ja ne menivät oikein mukavasti, niinkuin sukujuhlien kuuluukin. Rupastelua, kuvien ottoa ja voileipäkakkua :)

Tämä viikko on mennyt koulussa ja töissä ja Korsossa. Olen nyt ekaa kertaa iltaa kotona... öö... varmaan viime keskiviikkona oon ollu kotona, koska olen blogiakin kirjoittanut.

Noh, tämä viikko on kyllä ollut tosi mahtava. Monta ihanaa hetkeä Tirpun kanssa (siitä todisteena video ja ihana vauvauintireissu), ygösistä alkanut kalliokierros teologisella keskustelulla höystettynä, kotoista oleskelua Korsossa, selviytymistunteiden päällyttämiä kahvihetkiä koululla ja sitä luvattua/odotettua kiirettä, joka pitää ihmisen kasassa.

P.s. Tuuin juhlakuvia löytyy nyt albumista, kuka sinä olet-kysely oikealta samoin kuin Tirpun matkavideo. Ja jos joku tietää miten ton kuvajutun saisi ymmärtämään how to shrink a pystykuva, kertokaa! Mä hajoan sen kanssa.

P.p.s. Kamalaa miten masentuneeksi tv on tehnyt munt tällä viikolla. Maanantaina sen teki perinteiseen tapaansa OZ (lusikkatapaus kummittelee päässäni yhä), keskiviikkona Diili(Randal todisti olevansa ihan nuija viimeisen minuutin aikana, grr) ja tänään Teho-osasto. Ensin maailman ihanin pari viettää maailman ihanimpia häitä (versus me and my silly thoughts at the bus) ja sitten se kuolema.

Wednesday, August 15, 2007

Vanhat hyvät ajat takana, villit stressiviikot edessä

En ehdi, päätin postata kertoakseni vain, etten ehdi postata. En ehdi mitään. Nytkin mun pitäis olla jo unten mailla, että jaksan nousta aamulla taas riekkumaan ympäri kaupunkia. Juokse Heenu juokse.

Lyhyt kertaus viime keskiviikon jälkeisistä tapahtumista:

Torstaina töitä ja avainten kotiin unohdus. Soitto talkkarille ja pari kaljaa terassilla.
Perjantai siivousta aamusella, haastattelu kello 14, sitten lounaalle äitin, tirpun ja siskon kanssa, sitten Turkuun, Naantaliin ja Rymättylään mökille, saunaan, uimaan, pari kaljaa isin kanssa, mukavaa rupattelua ja nukkumaan
Lauantaina haastattelun purku rusketuksen oton lomassa, Naantaliin, jutun kirjoitus, lounas, suihku, juhlavaatteet niskaan ja Tuuin puutarhajuhlallisuuksiin, hyvää ruokaa, helmi dj, hauskaa seuraa, ilmaista viinaa ja kaikki hyvin, Naantalin Kaivohuoneelle jatkoille, "Hae pöytään mies, jolla on..."-peliä, kävely kotiin, pientä avautumista ja nukkumassa kello kuusi aamulla
Sunnuntai kello 11 ylös (nykyään yritän kynsin hampain pitää kiinni unirytmistä, joka tarkoittaa aikaisia aamuheräämisiä jopa sunnuntaisin), löhötystä, pieniä pahanolon puuskia, hyvä jutteluhetki isän kanssa, Raisioon, Turkuun, Helsinkiin, kämppis ja Kaarina mukana, haastattelunkirjoitus puhtaaksi illalla
Maanantai ylös kello 6, seiskaksi töihin verkkotoimitukseen, jänskätti, mukavaa, mutta tosi kiireistä työntekoa, kotiin, Kaarinan tekemää hyvää pastaa naamaan, Hannalle ja Marcukselle lettukesteille, pubiin parille (Maanantain aikana näin Sami Saaren, Anna Hanskin ja sokerina pohjalla Mauri Pekkarisen)
Tiistai Ylös kello 8, kympin junaan Tampereelle, Sallan ja Maikun treffaus, Särkkikseen (joka oli vaan puoliks enää auki), juoksua ympäri 15 laitetta, kymmenen kertaa Tornadossa, joista kaksi takapenkillä ja kolme eturivissä, hattaransyöntiä, haastattelujärkkäilyjä Akvaariossa, ihania tyttöjä, kävely Vaakon Nakille, Puolikkaan Kuuman koiran syönti (munkki, jossa nakkeja, yllättävän hyvää), Vaarille, rupattelua, nukkumaan, Vaarin kuorsausta, hiki hiki hiki
Keskiviikko ylös kello 8, rupattelua ja aamupalaa Vaarin kanssa, heiheit, juna Helsinkiin, haastattelujärjestelyjä matkalla ja kotona, töihin kello kolme, töistä kello 21.15, kotiin, ruokaa, kiire

Torstaille luvassa vielä kiireisempää, perjantaille pientä kiirettä. Lauantaina taas Turkuun ja sunnuntaina takaisin. Ja maanantaina kouluun ja välissä töitä ja öitä siskolla.

Ostin viime viikolla hiusvärin, kämppis kysyi koska laitan sen päähän. En tiedä, en ehdi! Nyt nukkumaan, ettei huominen mene plörinäksi. Alla sisko ja Tirpu ja Tirpun nassu, lisää kuvia tulossa tuonne valokuviin. Kunhan ehdin eli ei voi luvata, että huomenna just. Vikana kuvana tietovisakysymys nro. 3 eli mikä kuvassa (Salla ja Maikku ei saa vastata)?

Wednesday, August 8, 2007

Say no to TOFU and MEN

Graaaau. Tänään oli uuteen työhön perehtäytymispäivä. Se meni paremmin kuin oletin, palkka on parempi kuin oletin (dollarit vilahtelee koko kesän kituuttaneen silmissä), ihmiset oli mukavampia kuin oletin (aina kannattaa lähteä sillä olettamuksella liikkeelle, että kaikki on ihan saleen ilkeitä) ja työ on selkeämpää kuin oletin. Aloitan tositoimissa maanantaina, oppimista riittää, mutta olen ihan varma, että jossain vaiheessa alkaa sujua. <- Olen huomannut, että käytän joko pilkkua ihan hemmetisti väärin tai kirjoitan tosi monimutkaisia lauseita. Pitäis pitäis ja pilkkusäännötkin pitäis tarkistaa.

Btw, kun on osa-aikaisesti vakavasti otettavassa työpaikassa, tarkoittaa se, että on puoliksi aikuinen?

















Sitten iltapäivä oltiin siskon ja tirpun kanssa kaupungilla. Tämä pölö ei taas ottanut kameraa mukaan. Äh (Kuva siskon lähettämä). Mässättiin ja ostettiin tirpulle sukkiksia ja kilinälelu. Sain paljon hymyjä ja lepertelin taas kieleni solmuun. Hän vaan on niin ihana.

Eilen kitisin terassilla, että mun romanttisen elämäni päivät taitavat olla luetut. "En ihan varmaan, en siis koskaan ikinä, en varppina ikuna kuunaan päivänä tapaa ketään enää ikinä. Ikinä. Koskaan. Ikinä." Tässä kävi semmonen, että mun polvet ihan pikkiriikkisen (siis oikeasti ihan minimaalisesti eli siis sen verran vaan, että huokaus) notkahti, mutta ylläripylläri notkahtelin varattujen perään (joka onneksi selvisi kyllä tosi pian, ei ehtinyt tulla edes toista huokausta). En ihan varmana ikuna.

Joo, tein myös ekaa kertaa tofuruokaa kotona ja epäonnistuin täysin. Tietysti tein sitä tarpeeksi kahdeksalle ihmiselle ja jouduin syömään sitä itse pari päivää (köyhä ei heitä "syömäkelpoista" ruokaa roskiin). Äiti on opettanut, ettei saa sanoa, että ruoka on pahaa. Mutt kai oma tekemästään saa! YÖK.

Heltsinkin parasta palvelua: Elmon sporttibaari Kampissa. I warmly recommend *****

Monday, August 6, 2007

Kiva päivä tänään, herää jo

Heeei, munssahan on ennustajan vikaa. Tänään on ollut mahtava päivä. Ensimmäinen freelancer-keikka meni hienosti, tein töitä auringossa läppärillä kaksi tuntia, söin katkarapukimaraa(söin sitä eilenkin, mutta silloin se ei tuntunut yhtä hienolt a tapahtumalta) ja olin Lippajärvellä uimassa(jossa näin maailman suurimman etanan tai ainakin suurimman mitä ikinä oon ite nähnyt). Yksi kuva etanasta ja yksi kuva Korkeasaaren magnusteista in lööv.

Huomistakin odotan innolla, koska aion herätä aikaisin, tehdä duunijuttuja, pyykätä, siivota ja tiskata. Ja ottaa aurinkoa ja pelata minigolfia. Prrr, hyvin menee taas :)

Tietovisakysymys nro. 2: Mistä otsikko oleva
lause on peräisin?

Oh moody sunday

Eilen oli kyllä ihan parasta. Vietin bondauspäivää (jo toista tällä viikolla) Mikon kanssa Korkeasaaressa. Oli mielettömän hieno ilma ja elämä helppoa. Ihmeteltiin tappajakamelia, hereillä olevaa laiskiaista, pupuja, avioparien riitelyä ja kukikkaita housuja. Vähän piknikkiä Finupuistossa ja ekaa kertaa Rocktowniin sitten ikuisuuksiin. Paluu oli mitä hauskin. Eilen näin 4 sellaista ihmistä, jota en ole nähnyt koko kesänä. Ja tänään vielä kaksi lisää. Ihana nähdä ihmisiä, joita ei ole nähnyt hetkeen. Niiden seurasta osaa nauttia sillä tavalla erilailla, kyl te tiiätte.

Aamulla heräsin kahdeksalta tuskaiseen yskänpuuskaan ja sunnuntai, bloody sunnuntai saattoi alkaa. Tämän sunnuntain vietin onneksi ystävien parissa, mutta sitten jää vielä nämä tunnit, jotka on pakko valvoa ennen nukkumaan menoa. Ensi viikko ahdistaa ja kaikki tuntuu mahdottomalta. Jännä juttu, ikään kuin tuskaani pitkittääkseni pitää valvoa aina sunnuntaisin johonkin kahteen yöllä. Ihan kuin en haluaisi sunnuntain koskaan loppuvan. Tai oikeastaan pitkään valvominen johtuu siitä, että ajatus maanantaista tuntuu... no vielä ikävämmältä kuin sunnuntai. Vaikka oikeasti huomenna aamulla kaikki näyttää taas paljon valoisammalta.

Ja P.s. koska sunnuntaista on tullut koko viikon paskin telkkaripäivä!!! Kuka antoi luvan siihen, että sunnuntaiahdistuksen pakoiluun parasta tarjontaa on Hogan knows best ja Pelkokerroin!

P.p.s. Positiivisuus roskikseen.

P.p.s. Jos on joskus evör sunnuntaina tylsää, saa soittaa/mailata/telepatioida, lähden kaljalle.

P.p.p.s. Ihmettelen kuinka saatoin viime sunnuntain masispostauksesta unohtaa mainita, että viime sunnuntai alkoi aamukahdeksalta migreenikohtauksella (eka varmaan vuoteen.) Kuinka saatoin unohtaa mainita niinkin ilmeisen ja helpon säälin kerjäys maininnan. Huh huh, alan ruostua.

P.p.p.p.s. And the list goes on: En ikinä vois olla miehen kanssa, joka ei tervehdi kassantätiä.

Wednesday, August 1, 2007

Tulta, pommeja ja rokkaavia pappoja

Superkeskinkertainen, tylsänpuoleinen ja yleensä niin yllätyksetön keskiviikko sai mahtavan lopun. Olin puoli kahdeksalta kotona kaupungilta maleksimasta, vartin vaille olin asettunut tietokoneen ääreen luumujen ja viinirypäleiden kanssa, kun soi puhelin. "Läheks kattoon Rolling Stonesia?" "Hei, joo!" "Ehiks tänne vartissa?" "No kaheskymmenes minsas."

Ja niin minä päädyin Stadionille A-katsomoon katsomaan varmaan tämän hetken isointa ja mahtavinta keikkashowta kaverini Mikon viereen. Ihana paras Mikko! En oikeastaan odottanut mitään, tai enhän mä oisi edes ehtinyt, mutta yllätyin erittäin positiivisesti. Keikan lopussa olin jo ihan fiilareissa meiningistä, kerrostalon kokoisesta eli maailman suurimmasta valoseinästä, tulesta, Jaggerin käärmemäisestä tanssista ja olemuksesta, Richardsin muumiomaisesta tuijotuksesta (plus pienestä kaatumisesta), jättimäisistä Rollarihuulista, pommeista, ilotulituksista ja papparokista. Äijät on tehny tätä 45 vuotta ja vieläkin sujuu toi viihdyttäminen aika hyvin. Ihan huippua.