Ihmisraunio check, voileipäkakku check

Jep jep. Aikamoinen viikonloppu. Hauskojen juhlien ja hyvien tyyppien täyteinen. Hieman skumpalla ja pina coladilla huurustettu. Perjantain kemujen jatkoilla testattiin Pop-kellari. Mulle jäi siitä ainakin ihan hyvä fiilis. Humpata siellä sai ja tinkiä baaritiskillä. "Kyllä se vaan niin on, että mä mieluummin juhlin reilusti yli kolmekymppisten kanssa ku alle kakskymppisten." 

Ihanaa oli juhlia kunnolla pitkästä aikaa. Vaikka ei sitä sitten lauantaina enää oikein jaksanutkaan rellestää. Mutta mukava oli istua Tuksu-vaatteet päällä ja juoda skumppaa joka tapauksessa. Ja kiva kun molemmissa kekkereissä järjestäjät olivat jaksaneet panostaa teemojen toteutukseen. Kesäbileissä oli puhallettavia palmuja ja jäähiledrinksuja joka lähtöön. Ja vip-alue :) Tuksu-häissä oli morsiusparin kuvia seinillä, koristellut skumppalasit ja hieno hääkakku.

Tein prinsessahääjuhliin lohivoileipäkakkua tehdessäni myös pienen yhden leivän feta-kakun P:lle. Täytyypä sanoa, että siitä tuli ehkä jopa vielä parempi kuin lohikakusta. Eli tässä sitten lohikakun ja kasviskakun täytteet ja kuorrutteet.

Lohivoileipäkakku / kasvisvoileipäkakku

12 viipaletta vaaleaa paahtoleipää
12 viipaletta tummaa paahtoleipää
0,5 dl kasvislientä.

Kannattaa valita mahdollisimman suorakanttista leipää. Reunat leikataan pois. Kuusi leipää per kerros. Ehkä muuten hitusen liikaa kostutin kakun valkoisia paahtoleipäkerroksia. Ne olivat ehkä vähän mössöytyneet, mutta tummiin kosteutus osui nappiin. Ja luin jälkeenpäin yhdestä ohjeesta, että alinta kerrosta pitää muutenkin kosteuttaa vähemmän kun koko kakun paino rötköttää sen päällä.

Täyte molempiin

Punainen paprika
Pari punasipulia
Ruohosipuli-tuorejuustopurkki
Creme Fraiche -purkki

Hienonna paprika ja sipuli mahdollisimman pieniksi. Sekoita kaikki aineet keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla.

Feta-täyte

Pehmeää fetaa
Ruohosipuli-tuorejuustoa

Sekoita aineet.

Lohitäyte

200 g savustettua lohta
Creme Fraihce -purkki
Tillinippu

Hienonna lohi pieneksi sipruksi haarukalla. Hienonna sekaan tilli. Sekoita joukkoon Creme Fraiche. Näillä määrillä tuli just tarpeeksi yhteen kerrokseen lohikakkuun.

Kokoa kakku. Vuorotellen leipää, kostuketta ja täytettä. Kääri folioon ja laita jääkaappiin yön yli. Seuraavana päivänä kuorrutuksen ja vapaavalintaisen koristelun vuoro.

Kasviskakun kuorrute (omasta mielestäni parempi)

Tuorejuustoa ja majoneesia sekaisin. Reunoille laitoin vielä juustoraastetta.

Lohikakun kuorrute

Sulatejuustoa ja Creme Fraichea sekaisin. Aika valuvaa tuli, laitoin kai liikaa jälkimmäistä.


Oscar-ehdokkaista näin 127 tuntia, Black Swanin, Kuninkaan puheen, Social Networkin ja Winter's Bonen. Osan tosiaan sunnuntain "kahden päivän juhlinta" -tutinoissa. Itse pidin oikeastaan kaikista paitsi Black Swanista, jossa Natalia Portman kuitenkin oli todella hyvä ja siksi ehkä oscarinsa ansaitsikin. Ihan kuitenkin liikutuin aamulla huomatessani, että parhaan miespääosan palkinto oli mennyt Colin Firthille, jolle se omasta mielestäni ehdottomasti kuuluikin.

Juhlaviikonloppu

Punkkari on poissa ja viikonloppu täällä. Jipii.

Tänään hipataan kolmen ihanan ystävän yhteisillä 28-vuotispäivillä. Teemana kesä eli hellemekko päällä pakkaseen ja jäähiledrinksua lasiin.

Huomenna on vuorossa Johanna Tukiaisen ja Arto Länsmanin avioitumisen kunniaksi järjestettävät varjohäät Kalliossa. Pukeutumiskoodi on tietty Tuksahtava. Olen osallistunut valmisteluihin tekemällä elämäni ensimmäistä kertaa voileipäkakkua (jos se onnistuu, ohje seuraa myöhemmin) ja suunnittelemalla pienen tervetulopuheen.

Kolmannetkin kemut ois ollu, mutta kaikkialle ei voi revetä. Miksi kaikki kiva on aina samaan aikaan, koko alkuvuonna ollut mitään bileitä!

Sunnuntaina olen siis helteessä ja Tuksu-maailmassa rypenyt ihmisraunio. Onneks ei tarvii kestitä ketään.

Kriittisen avovaimokokelaan tarjottavat eli näin ruokit 7 ihmistä kasvisruoalla

       
Tässä näitä ohjeita viime sunnuntailta.
          
Focaccia

Tämän tein epävarmuuteni johdosta täysin Kinuskikissan ohjeen mukaan. Paitsi, että kaverini kertoi työkaverinsa (leipurivirtuoosi) kertoneen, että jauhoja kannattaa lämmittää hiukan mikrossa ennen taikinaan lisäämistä. Tein sen ja varmuudeksi mikrotin kaikki muutkin taikinaan tulevat ainesosat.

Kuohkeaa tuli, mutta taisin pitää sitä hetken liian kauan uunissa ja se hieman kuivui. Lisäksi tein sen erikoisvehnäjauhoista enkä durum, kuten ohjeessa sanotaan. Ehkä se oli hieman mauttomampaa mitä odotin. Suolaakin olisi siis ehkä voinut lisätä hieman enemmän tai muita mausteita taikinaan tai jotain muita jauhoja maun vuoksi. Noh tässä ohje.

11 dl durum/venhnäjauhoja
1 dl valkoviinä
1 rkl merisuolaa
1/2 pkt hiivaa (laitoin koko kuivahiivapussin 11g)
5 dl vettä
1,5 dl oliiviöljyä

Jauhot ja suola kulhoon (mikroon noin minsa). Keskelle kuoppa, johon kaadetaan kädenlämpöinen vesi, johon hiiva liuotettu. Vaivaa ja lisää välillä mikrotettua oliiviöljyä ja viiniä. Sekoita kunnes kaikki aineet sekaisin. Jaoin tämän Kinuskikissan varoitusten perusteella kahteen kulhoon, muovi päälle ja jääkaappiin. Ja turposihan se. Mutta miksi? Ihmeteltiin, että eikös hiivan pitäisi kuolla/lopettaa toiminta jääkaapissa?

Seuraavana aamuna taikina levitettii pellille, jossa oliiviöljyllä sivelty leivinpaperi. Lepäsi liinan alla noin 2 h. Sitten tökittiin reikiä täyteen sormella ja siveltiin oliiviöljyllä ja ripoteltiin päälle luomuyrteillä maustettua sormisuolaa (aka pröystäilysuola, oli tuparilahja) ja tuoretta rosmariinia (joka maksoi kaupassa 3,5 e kun muut yrtit vaan 1,5 e).

Uuniin alimmalle tasolle puoleksi tunniksi (mulla vahingossa vähän yli kun vieraat tuli ja pinta ei näyttänyt ruskituvan millään, mitä se ei sitten loppujen lopuksikaan tehnyt), sitten vielä päälle sirottelin oliiviöljyä ja  leikkasin neliöiksi. Tosi kuohkeaa sisältä ja rapsakkaa päältä.Vaikka itse olin hitusen pettynyt, vieraille se maistui ja veivät sitä kotiinkin vielä, koska sitä tuli niin paljon.

Ensi kerralla se on mulla ainakin uunissa sen tasan 30 min tai alle ja ehkä laitan taikinaan esimerkiksi osan tavallisia sämpyläjauhoja tms.

New York Cheese Cake & Vadelmamelba

Tähän ohjeeseen yhdistelin aika montaa netistä löytynyttä suomenkielistä ja ulkomaista ohjetta. Yritin itse miettiä omia makunystyröitänyt ja sitä New Yorkin Time Squarella syötyä 14 dollarin jumalaista juustokakkupalaa.

Tällä ohjeella tuli ihanaa, mutta! (aina on mutta) aika tuhtia tavaraa. Eli toivomani kuohkeus ja ilmavuus jäivät puuttumaan. Sitä ei kuitenkaan täytettä tehtäessä ainakaan vispaamisella saa aikaan, koska täytteen pitäisi olla ilmakuplatonta laitettaessa uuniin. Siellä poksahtelevat sitten ja rikkovat kakun pinnan (näin kävi mulle).

Täyte:
600 g Philadelphiaa (alan koukuttua tähän juustoon)
200 g ranskankermaa
4 kananmunaa
3 dl sokeria
Vaniljasokeria

Sekoita keskenään tuorejuusto ja ranskankerma. Lisää joukkoon munat ja sitten sokerit. Maistele välillä. Jos ei maistu syntisen hyvälle, teet jotain väärin. Laita jääkaappiin vetäytymään ja tee pohja.

Pohja:
Paketti Digestivejä
150 g voita

Murskaa Digestivet pieneksi muruksi valitsemallasi tavalla. Meillä koitettiin ensin blenderiä ja päädyttiin sitten sauvasekoittimeen. Sulata voi, sekoita muruihin. Painele juustokakkuvuoan pohjalle ja reunoille tasaiseksi kerrokseksi.

Sitten täyte vuokaan ja uuniin 180 asteeseen noin tunniksi. Uuni pois päältä ja jälkilämmössä saa olla niin kauan kuin malttaa odottaa. Sitten viilennys (jonka aikana mulla meni hermot) ja jääkaappiin yön yli.

Vadelmamelba

200 g vadelmia
Tarpeeksi tomusokeria
Vaniljasokeria
Puolikkaan sitruunan mehu

Keitä vadelmia hetki, niin että koostumus hajoaa. Painele vadelmaseos siivilän läpi kulhoon niin, että siemenet jää siihen. Liota siivilän läpi vielä sitruunan mehu, niin se kerää sitä vadelma röhnää siitä vielä.

Itse laitin mielestäni varmaan melkein desin tomusokeria, maistele välillä, toiset tykkää kirpsakammasta ja toiset (minä!!) makeammasta.

Soosia näyttää olevan tosi vähän, mutta sitä on ihan tarpeeksi 10 hengen kakkupalojen päälle.

Kevätpasta aka Vihreä pasta (ois riittänyt kaikkine lisukkeineen 10 hengelle)

750 g pastaa
Kaksi kesäkurpitsaa (yht noin 700 g)
Parsakaali
Purjo
100 g pinaattia
Valkosipulia
400 g pussi pakasteherneitä
200 g Mascarpone-juustoa

Keitin pastan isossa kattilassa. Paistinpannulla paistoin ensin hetken purjoa ja valkosipulia. Sitten lisäsin kesäkurpitsakuutiot ja pienennetyn parsakaalin. Kun kaikki olivat pehmenneet sopivasti lisäsin herneet.

Pistin wokkipannun pohjalle pinaatit, kaadoin päälle pastat ja kesäkurpitsat yms. pannulta. Sekaan iskin mascarponen, suolaa ja pippuria ja sekoittelin niin kauan, että pinaatitkin notkistuivat. Just ja just koko juttu mahtui wokkiin. Ja sitä jäi sen verran, että syötiin siitä pari päivää pieniä annoksia vielä P:n kanssa.

Lisäksi tein salaattia, jossa oli salaatinlehtiä, sinimailasia, rucolaa, paahdettuja pähkinöitä ja manteleita, kirsikkatomaatteja ja marinoitua sipulia. Kastiketta ei oikeastaan tarvii, kun sirottelin nuo sipulit salaatin päälle, niin niistä lähtee sitä mehua.

Anarkiaa pään sisällä

Pieni punkkarin rassu takoo mun päätä jo kolmatta päivää hajalle tuosta oikean ohimon kohdalta pienillä punkkarinyrkeillään.

Kävin tällaisen keskustelun mummokaverini kanssa tiistaina:
"Joo, kyllä mulla on joskus migreenikohtauksia. Ihan superharvoin kyllä."
"Koska on viimeksi ollut?"
"En edes muista... Tais olla silloin kun oltiin katsomassa Anna Kareninaa... eli lokakuussa."

Ja valehtelematta muutamaa tuntia myöhemmin se punkkari iski.

Yleensä olen saanut sen talttumaan lääkkeillä ja yöunilla, mutta nyt se edelleen vaan jaksaa nakuttaa. Välillä sen voimat laantuu hetkeksi, mutta sitten se palaa sorvin ääreen. Argh. Sekoan kohta.
 
Ehkä se loppuu heti kun julkaisen tämän valitusvirren. Än-yy-tee nyt.

Hullunkuriset perheet

Ihan hyvin se sunnuntai meni. Ihastelivat kotia, kehuivat ruokaa ja viihtyivät monta tuntia. Ruokaakin sitten loppujen lopuksi jäi. Laitan reseptit (teemalla näin ruokit seitsemän ihmistä kasvisruoalla tai oikeastaan olisin ruokkinut yhdeksänkin) vielä erikseen myöhemmin. Oli tosi kivaa, vähän se jännittää vielä, kun ollaan tietyllä tapaa tutustumisvaiheessa vielä puolin ja toisin.

P:n perhe on hauska joukko. Kultturelli äiti ja hellyyttävä miesystävä (molemmat eläkkeellä). Moderni yrittäjäisosisko ja hänen yrittäjäkihlattunsa. Toinen hippi-isosisko, jolla on lapsia.

Hihi, mietin tässä mitä sanoisin omasta hullunkurisesta perheestäni, jos heitä pitäisi kuvailla ihan muutamalla sanalla ikään kuin ulkopäin katsoen. Poliittisesti aktiivinen äiti, runoileva poliisi-isä, energinen luistelijaisosisko ja tämän rento tohtorimies. Ja tietty heidän teräväkatseinen prinsessansa. Hihi.

Viilene juustokakku, viilene!

Tässä odottelen juustokakun viilentymistä siihen pisteeseen, että sen kehtais laittaa jääkaappiin, jossa odottavat huomista myös focaccia-taikinat. Meinasi jo iskeä pieni paniikki näin yömyöhällä, ettei ruokaa olekaan tarpeeksi seitsemälle hengelle eli P:n perheelle. Jälleen kerran löysin mielenrauhani Marttojen sivuilta.

Paljonko varataan tarjottavaa? Martat vastaavat.

Ehkä kuitenkin varoiksi syön itse vähemmän kuin yleensä ja pyydän P:tä tekemään samoin.

Tiedän, että olen kehittänyt tästä ruoan tekemisestä päässäni paljon isomman asian kuin se todellisuudessa on. Ois vaan kiva onnistua.

Ja hei, onneksi ensi viikonloppuna on tuplajuhlien viikonloppu. Alkaa jo vähän huolestuttaa tämä kotirouva-oireilu.

The Shining

Teini-iästä hyvin tuttu kauhuleffa Hohto näytti vielä kamalammalta valkokankaalta. Välillä piti käpertyä ihan lähelle parasta ystävää, jonka synttäreitä oltiin viettämässä. Ja jos se hissinoven välistä seinänä tulviva veri ei jo ollut poltettuna mun verkkokalvoille, niin nyt on.

Mutta jos ette ole vielä kokeillut, kannattaa vierailla Orionissa. Vanhat leffat näyttävät kivammilta nekin teatterissa ja Hohdon kaltaisia klassikoita ei juuri muualla esitetä.

Käytiin myös Macussa syömässä. Se ei pettänyt nytkään, siellä on tullut jo käytyä varmaan lähemmäs kymmentä kertaa. Se on kotoisa, ruoka laadukasta ja hyvää ja palvelu pelannut aina mainiosti. Härkäcarpaccio vaan toimii ja tämänkertainen äyriäispasta myös. Päivänsankarin tapas-alkupalat ja maissikana olivat kuuleman mukaan myös mainioita. Paikkaa ei tiettykään pahenna se, että saan ammattiliiton kortilla sieltä kahdelle -50 % alennuksen ruoista. Muuten pääruoat 15-30 euron väliltä.

Näin tällä viikolla myös leffat Brothers ja 127 tuntia. Molemmat myös suositeltavia. Jälkimmäinen ihan must.

Osa-aikaisen kotirouvan sunnuntaibrunssi + kuva :)

Olen aina jotenkin vähän haaveillut siitä, että "emännöisin" illallisia, päivällisiä, lounaita kotonani. Että mulla olisi sellainen koti, johon olisi kiva kutsua ihmisiä syömään. Nyt mulla on. Mulla on kiva ruokapöytä, iso keittiö ja hyvät ruoanvalmistusmahdollisuudet. Aikaa ja rahaakin vähän. Ja tarmoa.

"Espoolainen kotirouva", tokaisi työkaveri. Ehkä sitten, mutta korkeintaan osa-aikainen.

Ruokajuhlien (loputon) sarja aloitettiin sunnuntaina megabrunssilla. Vieraita oli kiitettävät 10 aikuista, kaksi vauvaa ja yksi koiranpentu. Ei ollut tarkoitus aloittaa ihan näin valtavalla yleisötapahtumalla, mutta niin siinä sitten vaan kävi :) Vähän piti pyytää apuja, että jotkut vieraat toivat mukanaan jotain.

Itse tein pinaatti-pellavansiemenrouhe-sämpylöitä (täysin sämpyläjauhopussin ohjeen mukaan, paitsi lisäsin nuo etuliitteet), pestopastasalaattia ja kuuman herkkudipin (jonka ohjetta monet ovat kyselleet ja se löytyy alta, alkuperäinen on täältä, mutta sitä on ystävän kanssa vähän muokattu).

Muuta tarjottavaa oli tietty leivän lisukkeet, brie&gorgonzola&hedelmät&suolakeksit, nakkeja, sveitsiläinen juustopiirakka, espanjalainen munakas, suklaakakku vadelmilla, cafe latteja ja itse kasvatettuja sinimailasia.

PÄIVITYS 16.2. (lisätty Anna Koon kuva vähän järsitystä pöydästä)

Koska kuva brunssipöydästä jäi ottamatta, ajattelin että otan kuvan kasvattamistani auringonkukan versoista. Sekin jäi ottamatta ja nekin idut jo syöty.

Mielestäni siemenpussien ohjeet ovat vaikeasti ymmärrettävät ja jotenkin hankalat, että voisin oikeastaan seuraavasta erästä kyhätä vaikka sellaisen valokuvin varustetun kasvatustutoriaalin.

Ensi sunnuntaina kutsuvieraslistalla ovat P:n äiti ja siskot perheineen. Perheen ainoan pojan tuoreen avovaimon näytönpaikka perheen kolmelle naiselle? Iiks.

Kuuma herkkudippi

Purkki Philadelphiaa (brunssille pistin kaksi ja kaikki meni)
Majoneesi, desi pari
Parmesan-juustoa, puoli desiä
Muuta juusto, desin verran
Artisokkia
Pinaattia
Punasipulia
Pepperoniviipaleita (niitä paprikoita, ei lihaa)
Valkosipuli

Raasta juustot kulhoon. Lisää Philadelphia (yleensä suosin ihan tavallista, nyt olin vahingossa ostanut 5 % -purkkeja, joista niistäkin tuli ihan mainiota) ja majoneesi. Sotke hyvin.

Lisää hienonnetut pinaatit (tuore tai pakaste), artisokat (säilyke), punasipuli ja pepperonit. Purista joukkoon 1-2 valkosipulinkynttä. Mausta pippurilla, basilikalla ja chilillä.

Sekoita seosta varovasti, ei tarvitse olla niin justiinsa, sulavat uunissa kuitenkin. Levitä seos jonkunnäköiseen voideltuun uunivuokaan.

Sitten 225-250 asteeseen noin 20 minuutiksi. Tarkkaa aikaa vaikea sanoa koska uunivuoan koko varmasti vaikuttaa, tarkkaile koska tahna on sulanut juoksevaksi ja pinta alkaa vähän ruskistua. Tarjoile heti esim. nachojen, sipsien, voileipäkeksien tai patongin kanssa. On sitä yhden vieraan nähty syövän suoraan kulhosta lusikallakin :)

Kuvittelisin, että tätä Philadelphia-majoneesi-juusto-pohjaa voisi käyttää useiden eri variaatioiden luomiseen. Mutta kun on kerran löytänyt sen hyvän niin on vaikea vaihtaa :)

Mr. Vertigo

Kävimme ystäväporukassa katsomassa ylistäviä arvosteluja saaneen Kansallisteatterissa pyörivän Kristian Smedsin Mr. Vertigon.

Ajatuksia, joita esitys ryhmässämme herätti: "kokeileeko Smeds mitä kaikkea se saa Kansallisteatterissa tehdä, kun on tällä hetkellä niin suosittu?" "Nauraako hän kenties partaansa, kun joku pitää tätä loistavana esityksenä" "Miksei nykyään voida vaan kertoa tarinaa, vaan kaikkeen pitää sotkea myös näyttelijöiden omia persoonia tai työprosessia, varsinkin jos ne eivät tuo mitään lisäsisältöä" "Sisällöltään täysin nolla, vaikka visuaalisesti komeita hetkiä" "tekotaiteellista shaissea" "toka puoliaika täysin turha" "Tea Istan roolihahmo täysin turha" "se kännistä katsojaa esittänyt hahmo täysin naurettava" "aivan liian pitkä" "musiikki hyvää, mutta jos haluan konserttiin menen konserttiin enkä teatteriin"

Kuulin, että Smeds oli kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa sanonut koeyleisölle, jotka näkivät vain ensimmäisen puoliajan, että "ei vielä tiedä mitä tekisi toisella puoliajalla". Noh, hän oli irrottanut sen kokonaan tarinasta (tai valinnut Mr. Vertigo -kirjasta täysin muuhun näytelmään liittymättömän teeman), pisti yleisön vaihtamaan istuimapaikkoja kaksi kertaa ja päätymään lopussa Jukka-Pekka Palon ympärille kuuntelemaan tämän monologia. Tämänkö pitäisi vakuuttaa...

Okei, ihan kiva kokemus se oli ja ekalla puoliajalla kun istuttiin näyttämöllä pyörivässä katsomossa, keskellä lavasteita, niin olihan se visuaalisesti tosi upeaa. Ihan kuin olisi elokuvassa sisällä. Ja lopun kohtaus, jossa päähenkilö leijuu Kansallisteatterin tyhjän katsomon yllä oli kyllä varmasti ikimuistoinen...

Mutta joo, en voi kyllä näiden muutamien hyvien kohtien vuoksi suositella. Sinänsä sääli, itselleni tämä oli ensimmäinen Smedsin ohjaus, mutta Tuntemattoman Sotilaan nähneet kertoivat pitäneensä siitä.

P.s. Tänään on ystävänpäivä ja ystävien hääpäivä (siis se ihka ensimmäinen, ei siis se paperi vaan se oikea, jolloin sanotaan tahdon, juhlat on sitten toukokuussa). Pusuja siis ystäville ja naikkariin meneville ystäville :)

Olet aarre!

Kuului kiireisen toimituspäällikön palaute, kun lupasin keventää hänen työtaakkaansa (ja lisätä omaani) yhden jutun verran.

Tulipa hyvä mieli.

Pahaa mieltä ei tuottanut myöskään tieto siitä, että saan tänä vuonna valita koska pidän kesälomani. Yleensä se on pitänyt pitää silloin kun muut eivät ole lomalla. Olen niin sanotusti alimpana kesälomien ruokaketjussa.

Mutta on aika siis ryhtyä kesälomasuunnitelmien tekoon. Sopii mainiosti, koska ulkona paistaa nytkin aurinko.

Juhlia ja jälkiseuraamuksia

Perjantaina saunotettiin vanhin ystäväni Kiki morsiuskuntoon. Hän menee naimisiin ystävänpäivänä ja häitä juhlitaan toukokuussa. Saunahomma suoritettiin ihan kunnon perinteisen kaavan mukaan (kaaso oli ollut ahkera loitsuja ja taikoja selvitellessään), kananmunat päähän, vanhat suolat pois ja elämänohjeitakin annettiin, vaikka kaikki saunottajat olivatkin tässä tapauksessa naimattomia ja siksi kai vähän vääriä antamaan vinkkejä avioliittoon. Itse lainasin omani Dr. Phililtä. Noloa. Mutta ilta oli oikein onnistunut.

Sunnuntaina juhlittiin siskon lapsen neljänsiä synttäreitä (APUA, se on jo 4!). Kakku oli kerrassaan erikoismaininnan arvoista mustikkatäytteineen ja sankari tietysti sievä ihana itsensä. Hän myös taisi oikeasti innostua minun ja P:n hänelle lahjaksi kehittämästä seikkailupäivästä. Annoimme hänelle salkun tavaraa, muun muassa aarrekartan ja avaimen aarrearkkuun, joita käytetään sitten seikkailupäivän aikana maaliskuussa. Se tietysti huipentuu sitten yökyläilyyn meidän uudessa kodissa, joka on erityisen kivaa, koska ei tirpana ole mun luona koskaan yökylässä vielä ollutkaan...

Itse olin ikävä kyllä synttärijuhlissa jo vähän pihalla, koska kuten myöhemmin selvisi olin saanut (kolmen muun morsiussaunojan kanssa) jonkun sortin vatsapöpön.

Pöpön kanssa vietin sitten maanantain kotona (tein salaa vähän töitäkin, kun deadline puski päälle). Katsoin Due Daten, joka oli aivan paska (kyllä, tässä kohtaa on pakko kiroilla). Ehkä alimmillaan elokuvan muutenkin surkea huumori kävi siinä kohtaa, kun olisi pitänyt naurattaa se, että päähenkilö hermostuu huumediilerin ärsyttävään noin kymmenvuotiaaseen lapseen ja mottaa tätä vatsaan. Ha. Ha.

Leivitettyä tofua ja tsatsiki

Tämä on hieman muokattu resepti Soyappetitin tofu-pakkauksen kyljestä löytyvästä Parmesan tofu -ohjeesta, jota kokeilin sellaisenaankin, mutta jossa leivitys oli liian ohut ja katosi tomaattikastiketulvan sekaan. Tästä mun ohjeesta tuli ihan hyvä, syötiin perunamuusin ja tsatsikin kanssa (eka pussista, toka tehtiin ite), ehkä kaipaisin vielä paksumpaa leivitystä.

Paketti tofua (itsellä Soyappetitin yrteillä maustettua)
3-4 rkl raastettua parmesania
1,5 dl korppujauhoa
1 dl maustamatonta jogurttia
Mausteita (suola, pippuri, oregano, basilika)

Sekoita korppujauhot, parmesan ja mausteet yhteen. Leikkaa tofusta noin sentin paksuisia viipaleita. Pyörittele niitä ensin jogurtissa ja sitten jauhoseoksessa ja lykkää pannuun. Itse oikein taputtelin leivitystä tofuihin, ensi kerralla ehkä teen jogurtista ja jauhoista valmiin mössön, jota valelen tofuille. Tämän lähemmän kalapuikkoa ei kai kasvissyöjän avovaimona taida meinaan päästä ja niissäkin se leivitys on parasta, eikö?

Tsatsiki

Yksi kolmasosa kurkkua
Kaksi valkosipulinkynttä
4 dl maustamatonta jugurttia

Valuta jugurtti suodatinpussin läpi. Käytin Valion uutta laktoositonta turkkilaista jugurttia, joka ei paljon valuttamista kaivannut, oli niin tuhtia.

Raasta kurkku, rutista kuivaksi. Raasta valkosipulit. Sekoita joukkoon jugurtti.

Jotkut laittaa mukaan vielä pippuria ja suolaa, mutta mun mielestä se ei niitä kaipaa. Raikkaan kurkun ja vahvan valkosipulin maut riittää.

Muutettu

On. Kiitos kaikille auttajille siitä, että se sujui niin sutjakasti!

Uusi koti on niin paljon ihanampi kuin uskalsin kuvitellakaan.

Pidän erityisesti...

isoista ikkunoista,
ylimmän kerroksen tarjoilemasta näkymästä, vaikka osan siitä peittääkin naapuriin nousevan kerrostalon työmaa ja työmiehet,
vähän kauempana olevan tarhan pihalla leikkivistä lapsista, jotka turvaliiveissään näyttävät ihan miniatyyrityömiehiltä,
jättiläisparvekkeesta, jonne aurinko paistaa koko päivän,
vessan keltaisesta seinästä ja siihen sointuvasta matosta,
kaappitilan runsauden sarvesta, jopa siivousvälineille on oma kaappi (onko kovin keski-ikäistä arvostaa siivouskaappia? työkaveri sano, että ei hätää ennen kuin alkaa haaveilemaan kodinhoitohuoneesta)
P:n vanhasta nojatuolista, joka tällä hetkellä on lähes ainut istumapaikka sohvan ja keittiön pöydän vielä uupuessa,
uunista, jossa kukaan ei ole aiemmin kokannut ja siitä,
että löysimme keittiöön pienen punaisen puisen leipälaatikon.

Eniten pidän tietysti avomiehestä. Tuntuu, että näin sen on aina pitänytkin olla.