Sellainen haave

Mulla on ollut jo pitkään sellainen haave, että pääsisin Afrikkaan. Ei ole samanlaista hinkua ollut minnekään muualle maailmassa.

Joskus haaveilin vapaaehtoistyöstä, joskus pidemmästä hengailusta jossain rantakohteessa. Ollessani itsekin vielä lapsi olin valmis adoptoimaan afrikkalaislapsen.

Oishan munsta voinut tulla vaikka sukellusopettaja? Tai orpojen norsuvauvojen hoitaja?

Pääsis jossain siellä käymään joskus, sanoin pari vuotta sitten uudenvuoden aattona kun esitimme toiveita lupauksien sijaan. P:n toive oli, että minä saisin toiveeni.

Nyt ne toiveet ja haaveet sitten toteutuvat kahden viikon häämatkan muodossa. Melkein itkettää. Eikä edes vain melkein.

P:llä on safarilla sitten matkassa mukana parkuva vaimo.

Huh huijaa, uskoisiko vieläkään todeksi.

Hyvää syntymäpäivää!

Minä.

1983 on ollut hieno vuosi. Tänä vuonna 30 täyttävät myös:

RanuaZoo

Tohmajärven Helluntaiseurakunta

Kostamuksen kaupunki

Muuramen yrittäjät

Suomen Huiluseura

Ounasjokilaki (Ounasjoen suojelulaki)

Vehoniemen automuseo

Akavan opiskelijat

Sosiaalialan seniorit

Veneilyseura Merituuli

Avanti-orkesteri

Suomen psykodraamayhdistys

Virpiniemen liikuntaopisto

Suomen ringetteliitto

World Vision Suomi

Lopen Kansalliset Seniorit

Siilinjärven kamerat ry

Onnea myös Kimi Räikkönen, joka jakaa kanssani syntymäpäivän! Hän on kuitenkin jo 33. Now that's old!

Lähenee, lähenee...

Käytän 29. vuoteni viimeiset päivät tehokkaasti.

Töissä on kiire.

Juhlien järjestämisessä on kiire.

Kiitos-kortit postiin. Kiire.

Loma lähenee. Kiire.

Yksi neuletyö on saatava valmiiksi. Kiire.

Työkaveri kysyi lounaalla, että leivonko mä tänäkin vuonna synttäreideni kunniaksi, kun leivoin viime vuonnakin. Juu, tietystihän mä leivon.

"Miksi sä lupasit, kun sulla on tällä viikolla muutenkin kiire?" ihmetteli P. "Hirvee ryhmäpaine."

Ensi viikolla saatan nähdä villin leijonan. Se mielessä.

30!

Täytän ensi viikolla 30. Tajusin sen oikeastaan vasta edellispäivänä. Tajuaminen tapahtui niin, että heräsin ihmettelemään miksen ole stressannut asiasta. Ehkä vältyn stressiltä? Voisko olla? Ehkä pakenen todellisuutta Afrikkaan. Kirjaimellisesti.

Tässä on juhlittu näitä kolmekymppisiä eri tavoin tänä vuonna. Naamiaisilla, after skin merkeissä, minigolfilla, stand upilla, yllätyksenä... Viime viikonloppuna juhlittiin yhdet kaksysit Manskun pubibingon merkeissä.

Age is but a number, they say.

Edukseni tässä aikuistumisen prosessissa luen myös sen, etten oo vielä niin vanha ettenkö aikoisi kokeilla tätä videon temppua kotona. It's amazing!

Kännykkätesti

Työkone latailee päivityksiä. Kokeilen siis bloggausta kännykällä.

Maanantai

Tänään ostin safarille sopivat vaatteet.

Ja tein suppilovahverokeittoa. "Kevensin" vaihtamalla maidon ja toisen kerman 8 desiin vettä, 3 rkl vehnäjauhoon ja 1,5 rkl kasvisfondueta).

Piilosilla

P:llä on mainio 3-vuotias kummityttö.

Piilosia leikitään niin, että hän menee piiloon ja kertoo samalla: "Mä meen tänne sohvan taakse piiloon ja te ette koskaan löydä mua". Sitten hän käskee laittamaan silmät kiinni ja laskemaan. Heti kun laskut on ohi, hän aloittaa hihkumisen. Jos silti vaikka puolenkin minuutin ajan leikkii, ettei tyttöä löydy, pistää pieni pää sohvan takaa. "Hihihihi".

Toisinpäin leikkiessä hän kertoo, että mihin piiloutujan olisi syytä mennä: "Mee tonne verhon taakse".

Hänen piiloleikki vaan on hiukan erilainen kuin mitä suuri yleisö (aikuiset) tuntee. On tässä jo hieman liikuttu mainstreamimpaan suuntaan, sillä aiemmin hän meni vieläpä joka kerta aina samaan piiloon.