Kasvisten keittelijä

Olen P:n kasvisruokavalion takia joutunut/saanut perehtymään aika paljon kasvisruokiin viimeaikoina. Olen aina pitänyt itseäni ihan kohtalaisena kokkina, mutta pelkästään itselleni olen ollut huono tekemään mitään vaivaa vaativaa ruokaa tai kokeilemaan erikoisuuksia. Ja sitten kun on tehnyt jotain isomman satsin, niin sitä yhtä ja samaa pöperöä on joutunut syömään viikon.

Nyt olen löytänyt itseni tekemästä risottoja, piirakoita ja curryja - käyttämässä jopa parikin tuntia päivässä ruoanlaittoon. Ennen olisin kai pitänyt sitä tietyllä tapaa ajantuhlaamisena. Maksalaatikko lämpiää mikrossa kahdessa minuutissa. Ja on hyvää.

Olen etsinyt mielenkiintoisia ohjeita ja sitten soveltanut niitä mieleni mukaan. Olen tehnyt oivalluksia ja saanut niistä suurta tyydytystä. Tiedän nyt, että kun kasvispihvitaikinassa on kesäkurpitsaa pitää se paistaa heti suolan lisäämisen jälkeen tai vesi valuu kesäkurpitsasta ulos. Tiedän miten paljon valkoviiniä voi laittaa risottoon ilman, että se maistuisi viinalta. Tiedän paljonko soijarouhetta ja tomaattimurskaa on sopivasti isoon lasagneen. Niin että se on vielä seuraavanakin päivänä kosteaa.

Olen huomannut kehuvani itse tekemääni ruokaa melko estottomasti. Lähinnä se on kuitenkin ihmettelyä, että olen saanut jotain hyvää aikaiseksi. Varsinkin kun yleensä en noudata ohjeita kovinkaan orjallisesti ja mausteiden käyttö kasvisruoissa on välillä vaikeaa. ”Hei täähän on niinku oikeasti hyvää.”

Mietin tässä juuri reseptien jakamista täällä blogissani. Mutta en halua tästä mitään ruokablogia. En halua olla ruokabloggaaja. Vaikka kai niitä tosi hyviä, oivalluksia sisältäviä vois laittaa. Laitan jos jaksan.

Summer of lööv and many other wonderful things

Otsikko on klisee ja melko ällö, tiedetään. Mutta mulla ei ole koskaan ennen ollut tällaista kesää.

Kesäloma (3 viikkoa) meni älyttömän nopeasti. Ehdindän mä paljon. Provinssirock, mökkeilyä, hengailua Ruttopuistossa, makoilua järvien ja merien rannoilla, häät Suomenlinnassa, sukulointia Itä-Suomessa, purjedusreissu Seiliin ja John Malkovichin mahtava esiintyminen Turussa.

Eikä se kesä töiden alkuun loppunut. On edelleen hengattu rannoilla ja puistoissa, mökeillä, siirtolapuutarhassa, tavattu sukulaisia (P minun ja minä P:n), nähty huonoa kesäteatteria (Paimiossa) ja parempaa Seurasaaressa, ikävöity hiukan yhtä Euroopan reissaajaa, saatu maailman parhaat tuliaiset Euroopan reissaajalta, riekuttu Wanaja festareilla, ihmetelty elosalamia mökkilaiturilla, käyty Muumimaailmassa, hengattu Alppipuiston konsertissa pikku-Olgan perheen kanssa, kierrelty Hietsun hautausmaata sekä Seurasaarta ja kannustettu siskon lasta Naantalin Unikeonkestien lasten pukukilpailussa.

Ja uiminen. Olen uinut tänä kesänä varmasti enemmän kuin monena viime vuotena yhteensä. Uinut ihan niin kuin silloin penskana. Kiitos luonnollisesti poikkeuksellisen lämpimille ilmoille ja vesille. Säidenkin puolesta ollut ihan mieletön kesä.

Vielä tässä ois edessä muutama viikonloppu mökkeilyä, yhdet festarit, yhdet häät, uimista, huvipuistoilua ja yksi kokonainen lomaviikkokin odottaa vielä elokuun lopussa. Silloin reissaan kaverin kanssa Berliiniin.

Yritän kirjoittaakin. Harmittaa ja sormia kuumottaa.