Vauvan kehitys - ensimmäiset 8 viikkoa

Paljon voisin kirjoittaakin, mutta enpä kerkeä, koska vauva jo känisee saunapäikkäreiltä heräämistä (nukkui siis vaunuissa tuurilla koko meidän saunavuoron ja päästiin yhdessä löylyyn)... mutta kattokaas tämä kuva. Eiks se jo kerro tarpeeksi.

Meidän vastasyntynyt rääpäle on tuollainen hymyilevä jäntevä ja melko pullakkakin poika jo! Lastenlääkäri viime viikolla sanoi, että 6. ja 8. viikon välillä tapahtuu suuri muutos. Ja sen noista kahdesta viimeisestä kuvasta kyllä huomaa! Ihan ku eri tyyppi :)

Hymyjä!

Nyt niitä satelee! Ihania, sydämen sulattavia hymyjä.

Alkuun niitä oli (refleksejä) ja sitten ne oikeastaan katosivat kokonaan. Sitten niitä pilkahteli öisin, vielä tuntuivat sattumalta. Sitten niitä väläyteltiin isälle useasti ja äidille kovan työn eli lepertelyn tuloksena. Viimeisen viikon aikana ne ovat lisääntyneet joka päivä ja viikonloppuna niitä suotiin myös siskonperheelle, jossa oltiin vierailulla. Siitäkin reissusta voisin kirjoittaa vaikka mitä, lentomatkailusta ja siskontyttöjen hellyyttävästä huolenpidosta. E sai valita aamuisin Tipu-vauvalle vaatteet ja sunnuntai-iltapäivänä tytöt halusivat herättää hänet suukotellen päiväunilta.

Niin ne hymyt. Plussana niissä on sekin, että on tosi kiva saada positiivista palautetta vauvalta :) Ennen oli vain itku- ja normaalitila. Nyt on uutuutena myös iloinen vauva! On kiva huomata, että hän tosiaan myös tykkää niistä asioista, joista olen epäillytkin hänen pitävän. Esimerkiksi kylvystä ja hiusten (kyllä niitä on, vaikka kaljultahan tuo kuvissa näyttää) harjaamisesta.

Muutenkin vauvan käyttäytyminen alkaa olla jo vähän ennustettavaa. Sekin helpottaa yhteiseloa huomattavasti. Kunnes tulee ilta ja se ei enää ole sitä. Öisin taas yleensä jatketaan rauhallisesti.

Iltaisin on tosiaan taas ollut vähän enemmän itkuisuutta ja vauvan on välillä vaikea rauhoittua/rentoutua. Kuulin, että vauvalle voi perätilasta ja sektiosta jäädä erilaisia jännitystiloja. Siksipä tällä viikolla käydään vyöhyketerapiassa. Ei siitä haittakaan varmasti ole.

Ai niin, neuvolaterveisiä viime viikolta vihdoin. Vauva 7 viikkoa, 5,7 kiloa ja 59 cm. Hienosti vauva siis kasvaa täysimetyksellä. Pieni hymy irtosi lääkärillekin :) 

Äidilläkin jälkitarkastuksessa kaikki okei (törröttävä tikkikin lähti kun lääkäri rapsutti ruven pois) ja kiloja nyt jäljellä joku 3 (saa ollakin kunnes alan urheilla kunnolla). Hienosti äiti siis kutistuu täysimetyksellä :)

Alla paras hymypoikakuva tähän asti. Videokin on, mutta se sisältää niin järkyttävää äidin lepertelyä, ettei kehtaa jakaa julkisesti :D

Miten meillä nukutaan ja uusi arki!

Miten teillä nukutaan? Yleinen kysymys vauvaperheille. Ihan ookoo, on yleisin vastaukseni. Ja se on totta. En ole ollut missään vaiheessa, lukuunottamatta yksittäisiä päiviä, mitenkään tosi väsynyt. Vauva nukkuu joka yö ainakin yhden 3 tunnin pätkän. Alkuun nukahdin kuin tukki kun pääsin sänkyyn (tai no ihan alkuun valvoin vauvan hengittämistä vahtien), mutta nyt nukahtaminen ei aina onnistu kuitenkaan heti. 

Mutta siis öissä on ja ei ole rytmiä. Viime aikoina nukkumaanmenoaika on venynyt jopa kahteen ja herääminen puoliin päiviin, mutta eilen illalla vauva nukahti yllättäen jo 23 jälkeen P:n syliin. No puolilta öin hän kuitenkin hermostui pinnasängyssä ja otin hänet viereen syömään. Siitä hän heräsi 3.30 ja menimme vaipanvaihdon (huoh, hoitopöydällä aina tulee pissa ja kakka ja pissa ja kakka, yöllä aika hermoja raastava rumba) jälkeen sohvalle syömään. Tällä kertaa vauva halusi myös seurustella, muutaman kerran hän on heittänyt myös jo öisen hymyn. En vieläkään kyllä ole vakuuttunut hymyjen tarkoituksellisuudesta.

Pinnasänkyyn vein unisen vauvan klo 5 jälkeen ja pienen silittelyn ja tuttitaisteluiden jälkeen nukahdimme molemmat. 

Klo 7.45 vauva taas heräsi ja kävin vaihtamassa vaipan. Usein aamuvaipanvaihdon yhteydessä jätän pukematta vauvalle ja loppuaamu vietetään saman peiton alla ihokontaktissa. Tällä kertaa napsautettiin myös P:lle kahvi päälle (illalla kahvinkeitin valmiiksi, aamulla kahvia hänelle mukaan töihin ja mulle termariin, uusi rutiini!) ja palattiin sänkyyn. P lähti töihin, vauva söi ja torkkui ja minäkin torkuin vielä klo 10 asti. Vauva jatkoi unia ja minä nousin aamupalalle.

Tämä rytmi kelpaisi! Itsekin sain unta 6-7 tuntia yhteensä. Ensi yönä on kuitenkin eri meininki taas :)

P tosiaan palasi tänään töihin. Tipun ensimmäiset 40 päivää saimme viettää kolmestaan. Aika korvaamatonta, ihanaa ja helppoakin kun on ollut kaksi käsiparia. Alkuun tietysti myös välttämätöntä kun itse toivuin vielä leikkauksesta.

Aika moni isä sanoi etukäteen, että isyyslomaa ei kannata pitää heti alkuun, mutta meille tämä ensimetrien yhdessäolo toimi kyllä erittäin hyvin ja oli ihan ainutlaatuinen ajanjakso elämässä. Nyt totutellaan uuteen arkeen, joka on jännittänyt mua etukäteen aika paljon. 

Ensimmäinen uuden arjen päivä sujuu yllättävän hyvin! Paukkupakkanen pitää meidät sisällä ja rennoissa meiningeissä, usein ne pisimmät päivätorkut nimittäin ollaan oltu menossa jossain tai vähintään vaunulenkillä... Nyt sisällä ja äitihän käytti tilaisuuden hyväksi ja bloggaa :)

Uhattiin viettää koko päivä sängyssä, mutta siirryttiinkin sohvalle katsomaan rästiinjääneitä sarjoja ja goisaamaan. Huomatkaa äitityyli, eripari villasukat. Parit häviksissä jo kuukauden!

20 pakkasiin lähdettiin autoreissulle näissä villatamineissa. Made by täti ja mummu.

Imetystyyny on paras paikka nukkua.

Jännitimme junnujen mm-turnausta yhdessä. Ratkaisuhetkellä P oli vessassa vaihtamassa vaippaa ja minä keittiössä tekemässä erittäin myöhästynyttä iltapalaa. Babylife... Onnea pikkuleijonat!

Minä ja vauva 5 viikkoa.

Uusi vuosi

Vuosi vaihtui makuuhuoneen ikkunasta raketteja ihaillen. Imetin samalla vielä hetkeä aiemmin mahakipua itkenyttä lasta. Pussasin P:tä. Halusin painaa muistiin sen hetken.

Mietin vuoden takaista uutta vuotta. Olin silloin apea, join ihan liikaa kuohuviiniä ja kompuroin kaupungilla. Okei, hauskaakin toki oli!

Mutta vuosi 2015 muutti kaiken. Vauva tuli ja muutti aivan kaiken. Tunteet, arjen, roolit, arvot, suunnitelmat, odotukset, toiveet. Elämän. Oman lapsen saaminen, hänestä vastuussa oleminen ja hänen rakastamisensa on sekä hurjinta että hienointa, mitä olen koskaan tehnyt tai kokenut. On kunnia saada olla äiti ja lupaan tänäkin vuonna, ja kaikkina vuosina tämän jälkeen, yrittää siinä tehtävässä parhaani.

Tästä heräsin vuoteen 2016 klo 12! Oho! Toki menimme nukkumaan vasta klo 01.30, imetin klo 6-8 sohvalla ja otin vauvan viereen syömään klo 10. Plus pari vauvan ähinään heräämistä, tutin antamisyritystä, vaipanvaihtoa ja käsi pinnasängyn puolelle nukahtamista. Mutta hyvä yö!