Rentoutuskellunta ja Earth Hour

P osti ystävänpäivälahjaksi meille rentoutuskellunnat.

Käytiin lauantaina kokeilemassa ja olihan se aika jännää. Alasti kellumaan tankkiin, jossa on puoleen sääreen suolavettä. Kääk!

Hyvin siinä kellui, ei ottanut pylly pohjaan, ajantaju lähti ja tuntui, ettei jalkoja olisi ollut olemassakaan. Meinasin nukahtaa.

Itse en uskaltanut pistää valoja pois (nössö!), mutta P oli tehnyt senkin. Hänen mielestään tunti kelluntaa oli vähän liikaa.

Ajattelin kyllä, että pitää käydä vielä toiseen kertaan, koska tää eka kerta oli vähän sellaista jännäämistä. Ehkä toisella kertaa rentoutuisi jo vähän paremmin. 

Mutta kannattaa kokeilla, painottomaan tilaan kun ei pääse kuin kellumalla tai avaruudessa :D

Earth houria vietettiin siskon ja siskonmiehen kanssa meillä. Tehtiin ihan älyttömät mätöt (parsaa, lohta, sobanuudeleita, epäonnistunut vaahterasiirappimustikkakakku ja iltapalaksi vielä fondueta), juotiin viiniä, pelattiin Scrabblea kynttilän valossa ja höpöteltiin yömyöhään. Ihanaa!

Naisasialiitto Unioni - naisten vai feministien järjestö?

Pohdiskelin jo viime vuoden puolella pitäisikö miesten saada liittyä Naisasialiitto Unionin jäseniksi?

Tätä kysymystä on kyseisessä järjestössä pyöritelty jo vuosia ja asiasta oli selvät kaksi eri koulukuntaa. Ei pidä ja pitää.

Ymmärsin alusta asti jollain tapaa molempia näkökulmia. Mieskin voi olla feministi ja tasa-arvon nimissä hänellä tulisi olla oikeus liittyä Suomen suurimpaan feministijärjestöön. Toisaalta naisilla on oikeus omaan tilaan, omaan järjestöön.

Kysymys kuuluikin lopulta, haluaako Unioni olla ensisijaisesti naisten (feministinen) järjestö vai feministinen järjestö? Hieman yllättäen nämä kun eivät olekaan yksi ja sama asia.

Kokouksessa naisten järjestönä säilymistä puollettiin esimerkiksi sillä, että Unioni on naisille turvasatama, jossa saa olla kokonaisvaltaisesti nainen ja miesten läsnäolo muuttaisi naisyhteisön dynamiikkaa. Käy järkeen!

Miesten jäsenyyttä puollettiin sillä, ettei yhteistyötä pitäisi pelätä vaan antaa kaikkien ajaa naisasiaa. Mies ei ole uhka, vaan tekisi feministijoukosta entistä vahvemman. Käy järkeen tämäkin!

Minulle tärkeämmältä kuulosti loppujen lopuksi ylempi ja Unioni päätti, minunkin äänelläni, että se pysyy naisten järjestönä. Mukaan ovat nyt virallisestikin tervetulleita kaikki naiseksi itsensä määrittelevät henkilöt. Sotun loppuosaa ei katsella.

Tulppaaniaika

Ajeltiin äidin luo perjantaina. Vietiin oransseja tulppaaneita - lienee äidin lempiväri. Pitsaa ja pitkästä aikaa hää- ja häämatkakuvia. Oi.

Illalla oli niin lämmin, että lasitetun parvekkeen ovi sai olla olohuoneeseen auki. Aamulla oli lunta.

Vanhainkodissa asuva isotäti ei ole vuosiin tunnistanut, yleensä ei edes juuri reagoi vierailijoihin. Tällä kertää tädin käsiä paleli ja tartuin häntä käsistä. "Onpa sinulla kuumat kädet", hän sanoi. Ja tämän jälkeen jutteli minulle suoraan pitkät pätkät. Ei mitään järkevää. Jotain siskosta, jotain pois lähtemisestä. Hän kuitenkin kysyi missä minä asun ja kun olin lähdössä, hän sanoi "tule käymään kun tulet taas tännepäin." Olikohan se se kosketus?

Isotädin naapurissa asuu edesmenneen miehen sisko ja hänen miehensä. Vietiin liiloja tulppaaneita - P valitsi. Tarjolla oli kinkku-jauhelihapitsaa. Kuiskasin P:lle, että minä voin syödä. P:n kieltäytyessä pitsasta lohduton katse minuun päin "Kai sinä syöt?" Ja söinkin. Kohteliaisuudesta. Kyseinen mummeli kun sattuu olemaan yksi herttaisimpia mummeleita maan päällä.

Illalla tortilloita, ystäviä ja vauvoja. Viiniä! Ilon ja surunkin kyyneleitä! Taas Turussa niin kuin aikoinaan. Yöbussilla kotiin.

Sunnuntaina kotimatkalla käytiin vielä isällä, jossa isän vaimosta oli tullut ensimmäistä kertaa mummo. Vielä yksi iso kimppu tulppaaneita. Vaaleanpunaisia tähän tilanteeseen!

Kotona tulppaanit olivat ehtineet kuihtua. Täytyy ostaa uusi kimppu!

Hyvä minä!

Tällä viikolla mulla on ollut töissä useaan kertaan sellainen olo, että hitto mähän olen tosi hyvä tässä, mähän osaan ratkaista tämän ongelman ja mähän tiedän vastauksen tähän. 

Jollekin nämä tunteet ovat varmasti ihan tavallisia, mutta itse tuppaan työasioissa enempi kiittelemään tuuria tms. korkeampaa johdatusta. En tällä viikolla! Tällä viikolla mä olen ollut ihan kunkku!

Tämä itseni tsemppaus on osa henkistä valmistautumistani takatalveen. Brrrr....

50-luvun baarikaappi

Olen jo useamman vuoden haikailluit 50-luvun baarikaapin perään. Meidän alkoholit ovat olleet vähän huolimattomasti puulaatikkohyllyillä, joten halusin niille paikan. Ja onhan tämä kaunis. Toisella puolella on vielä vanha radio, molemmilla puolilla lamput (toistaiseksi kokeilematta toimivatko, vanhat sähköjohdot jännittää).

En ole aiemmin raaskinut ostaa tällaista, koska nämä on melko kalliita alkuperäiskuntoonsa entisöityinä. Nyt löysin kohtuuhintaisen ja entisöimättömän, mutta kohtuukuntoisen kappaleen. Ja nappasin sen meille!

Valitettavastihan meidän alkoholit ei sitten mahtuneetkaan tähän kaappiin. Nyt meillä on tämä viinakaappi ja viskihylly. Viinit tungin keittiönkaappiin. Eli viskeille tarvitaan siis vielä oma kaappi. Haa.

Puhumattakaan noista vierashuoneessa vieläkin majailevista hääviinoista! Alkoholiongelma tämäkin!

Kaapin päällä tulppaanikimppu P:ltä. Ei naistenpäiväksi, mutta ihan vaan torstaiksi :)

Ylivastuullinen ylihuolehtija

Ilmottauduin tämän nimiselle kurssille työväenopistoon tänä keväänä.

Aivan. Puhu vaan. Todellakin.

Elämäntaitoja opettelemaan. Turhaa huolehtimista välttämään. Aivan. Tiedän, mitä ajattelette. Kukkuu!

Unettomina öinä huolehtiessani milloin mistäkin iloitsin jo siitä, että tapaan kohtalotovereita. Mietin kehtaisinko paljastaa kaikki, mistä oikeasti huolehdin. Voisiko siellä olla joku minuakin pahempi huolehtija?

Sitten kurssi peruttiin osallistujien vähäisyyden takia. P:nkin mielestä minun olisi pitänyt kurssille päästä. "Mä olisin voinut ilmottautua ja maksaa siitä kurssista, vaikken ois tullut, että sä oisit päässyt."

Eilen tilasin kurssin oppikirjaksi tarkoitetun Huolena huolehtiminen Adlibriksestä. Samaan aikaan tilasin Pohjois-Korean vankileiristä kertovan kirjan Area 14, kun se sattui silmääni jostain listasta.

Tajusin sen vasta tänään, eilen siinä ei ollut munsta mitään kummallista.

Että kummastakohan teoksesta sitä sitten alottaisi sen huolehtimisen vähentämisen?

Flunssanen täti/myyjä/vaimo/kokki/leipuri/farmari

Vaikka viikonloppu meni flunssaisena, ehdin aika paljon:

Tehdä fondueta (vihdoin resepti, joka toimii idioottivarmasti, pitää jakaa) ja kokonaisia sinisimpukoita. Ja pahoja, kuivakoita laskiaispullia (viime vuonnakin epäonnistuin, hyvät pullareseptit jakoon!)

Käydä katsomassa Robocopin. Ekoilla "oikeilla treffeillä" (muistatteko, ne oli nämä!) katsottiin mun silloisen kämppiksen kokoelmasta molempien lapsuuden kulttielokuva Robocop. Nyt melkein tasan 4 vuotta myöhemmin käytiin katsomassa elokuvan remake, joka ei ollut niin huono kuin kuviteltiin. Siinä oli jopa ihan mielenkiintoista filosofista pohdintaa aiheesta (joo, oikeesti... mut vähän vaan). Ostin meille liput ystävänpäivä/0,5-hääpäivälahjaksi.

Myydä pyöräni. Sain hyvät rahat pari vuotta vanhasta pyörästäni ja olen nyt vapaa ostamaan uuden. Jes! Tällä kertaa en mene "kunhan-se-on-kivannäköinen" edellä vaan toiminnot! Mummopyörällä ei kovaa pötkitä. Ja ensi kesänä pitää päästä kovaa, liian monta etanakesää jo takana. Tonnin haaste, kolmas kerta toden sanoo!

Olla täti. Ehkä tähän astisen tätiurani tärkeimmällä hetkellä, nimittäin korvien rei'ityksessä. Voi kun sitä lasta niin jännitti, mutta rohkeasti suoriutui ja oli niin onnellinen jälkeenpäin. Illalla hän lauloi mulle tuutulauluksi Joka ilta kun lamppu sammuu, kun en itse sitä osannut hänelle laulaa.

Pienemmän sirpakan perässä saikin sit sunnuntaina juosta, kun hän innostui varastamaan Saarenmaa-pullon viinakaapistahyllyltä ja juoksi ympäri asuntoa sen kanssa.

Ai niin ja käytiin me tietty Aadan kanssa myös Rehndahlin kotieläinpihalla. Aika kiva paikka Kirkkonummella, eläinrakas lapsonen siellä tietty kieppui kaikkien kaulassa.

No, tänään skippasin jumpan ja kävin ostamassa flunssalääkettä. Hö.

Laama, hassu eläin.