Hyvää uutta vuotta!

Lähdetään Örinämattilaan juhlimaan, ampumaan raketei ja paukui, juomaan, syömään, saunomaan, leikkimään, laulamaan singstaria, rämpyttämään guitarheroa ja ilakoimaan.

P.s. Joulu oli kiva.

Lämpöistä joulua!

Esikoulu ja 20x lasten terveystarkastuksia ostettu lahjaksi kehitysmaihin. Perheelle hankittu turhuuksia ja toivottavasti kivuuksia. Kavereiden kanssa vaihdettiin lahjat yhteiseen aikaan :) Blogin lukijoille tarjolla hupaisia Googletuksia joulukinkun ja pipareiden pingottamien vatsojen hölskyttämiseksi :) Oikein makoisaa joulua kaikille. Kertooko nämä jotain minusta??
1.	heenu
2.	mustan kissan tango
3.	erzsébet báthory
4.	"pessimisti ei koskaan pety"
5.	optimisti testi
6.	parsa-feta piirakka
7.	TOMMI AITIO (??)
8.	vaakon nakki :D:D
9.	"itku pitkästä ilosta"
10.	"loves me, loves me not"

11.	"tanssi kissa tango"
12.	AH AH AH
13.	andré wickström
14.	askartele joululahja
15.	askartele joululahjoja
16.	aurinkoinen pöytä lounas blogi ??
17.	blogi kajaani
18.	blogi testi
19.	blogspot+heenu
20.	burger blogi

21.	Ei Koskaan Naimisiin
22.	goom 2007 kuvat
23.	goom 2007 kuvia
24.	HeI Mun vAimo PeTTää MUA ?!?!?!
25.	hei tanssi kissa tango
26.	henu blogspot
27.	IIIIII
28.	itku pitkästä ilosta
29.	join burgers blogspot ???
30.	joululahja askartelu

31.	joululahja kummitädille
32.	joululahjakeräys
33.	juicen patsas
34.	Kajaani on Perseestä (Haa haa)
35.	kuvia voileipäkakuista
36.	lux yökerho
37.	läheisriippuvainen
38.	marlene dietricht
39.	miinaharava huijaukset
40.	naamiaiset kuva

41.	naamiaiset winehouse
42.	NAINEN MAHALLAAN :D
43.	neulepaita, blogi
44.	paistettu nuudeli ja tofu
45.	patteri humisee
46.	saako tälle ede nauraa
47.	seiska horoskooppi testi
48.	talkkari tarrat ???
49.	tampereen haulitorni kuvia
50.	tanssi kissa tango

51.	TOSI HYVÄT VITSIT
52.	tämä ilta kävellään käsi kädessä
53.	vitsejä kolmekymppisistä miehistä Giäh giäh
54.	voikohan tälle edes nauraa

Well, color me happy! There's a sofa in here for two!

Iih, Tirpu ja sisko came to town :) Parata nähdä niitä. Ihaninta. Aada on kasvanut aikas paljon, vaikka vähemmän kuin kuvittelin. Konttaa niin ettei perässä pysy ja nouseilee ylös ja ymmärtää kaikenlaista ja ei vierastanut yhtään ja on vielä ihanampi kuin muistinkaan, jos mahdollista :)

Elämä on taas niin ihanaa. Viikonloppu meni mukavasti töissä ja juhliessa (Nolla ja Molly Malones) ja isotädin asuntoa raivatessa tai siis siivotessa. Kävin opettajan luona valmistautuneena nöyristelyyn ja mateluun ja kinumiseen (pari tehtävää myöhässä), mutta aikaa onkin kuulemma 25. tammikuuta asti eniveis... Great.

Tällä viikolla on luvassa 4xjouluruokailu ravintolassa (mums), 3xtyöpäivä, 1xjuhliminen, tirpun näkemistä, iskän vierailua, isotädin vierailua, viimeisiä jouluostoksia... Lauantaina lähden kotiin joulurauhoittumaan.

Ai niin, unohdin lupaukseni pysyä kaukana miehistä. Mutta vain hetkeksi. Muistuttakaa pliis joku mua ensi kerralla että miehet ei sovi mulle, koska en näköjään itse sitä ikinä muista. Heenu and men, NOT a good match.

Hmm, tämähän on hyvä aika tehdä uuden vuoden lupauksia.

Nro 1) Unhota mahdottomat miehet. (Impossible relationships. My special gift is impossible relationships.)

Joulukeräyksessä tuli kerättyä se esikoulu ja vähän päällekin :) Vielä ei ole kaikki rahat tilillä, mutta ostan lahjan ensi tilassa kun näin on. Ihanaa lahjoittaa joillekuille esikoulu! Mahtavaa me kaikki!

P.s. Miten se tyttö on koskaan suostunut siihen 16556-mainokseen laulamaan sitä karaokea ja heiluttamaan itseään siinä typerässä paidassa (mitä siinä nyt ikinä lukeekaan, varmaan että tyhmä änmä). Siis kaikkien mainoksien pohjanoteraaus, mä ihan tuohdun joka kerta kun näen sen!!

P.p.s. Blogikirjoitus sisältää kaksi quotea maailman ihanimmasta chick flickistä eli Pretty Womanista :)

Joululahjakeräys

On toiminut kuin unelma. Yli 20 ihmistä on jo mukana ja 255 euroa kasassa :O Vautsi. Paljon marsuja tai jos päästään 300 euroon niin vaikka se esikoulurakennus :) Vaihtoehtoja riittää tuolla rahalla. Pitänee järjestää joku äänestys, mihin rahat halutaan käyttää.

Mutta tosiaan päätin jatkaa keräystä loppuviikkoon kun ahkerat tontut aikovat rekrytä vielä muita mukaan. Eli loppuviikkoon aikaa. Ensi viikolla käyn sitten lahjakaupassa ja lähetän kaikkien puolesta maailmalle ihan mahtavan lahjan :)

Olenpas taas iloinen. Sukuloimassa oli mukavaa ja leppoista. Tuli leikittyä paljon barbeilla söpöliinin serkkutytön kanssa ja saunottua ja turistua ja levättyä ja luettua ja syötyä toisten tekemää hyvää ruokaa (varsinkin mummon karjalan paistia, parasta). Ainut tylsä asia on se, että pitää matkustaa puoli päivää molempiin suuntiin. Blah.

Töissä oli taas kivaa. Olen kirjoittanut pari juttua jo lehteenkin, en vain nettiin. Hihhei. Ja ilmoitin toisiin töihin, etten jatka enää ensi vuonna. Tää oli oikea päätös, i know it. Keskitän munani yhteen koriin. Mutta eihän ihmisillä yleensäkään ole montaa työtä. Right.

Ensi maanantaina näen TIRPUN ja SISKON! Se on ihaninta kaikista. Ja miettikääs tätä. Tirpu on Suomessa 4.1. asti. Minä lähden Tirpun luo 8.1. ja Tirpu tulee takaisin Suomeen 29.1. ja lähtee vasta reilusti helmikuun puolella. Eli paljon Tirpua luvassa :) Ihanaa. Jännää vaan, että muistaako se enää. On jo iso tyttö, käy potalla, kävelee taluttaessa, konttaa ja kutsuu lamppua baabaaksi.

We should buy a cow or at least some guineapigs!

Maailmanparantamisasialla tässä taas liikun. Sain sellaisen idean, että perustan pienen epävirallisen keräyksen, jonka tavoitteena on hankkia, ei ehkä sitä lehmää, mutta edes niitä marsuja niitä tarvitseville kehitysmaassa.

Kyse on siis Suomen World Visionin joululahjakaupasta. Aioin ostaa ihan puunsiemeniä ja taimia, mutta tulin aatoksiin, että jos muutkin innostuisivat osallistumaan, voitaisiin yhdessä saada vähän isompikin lahja hankittua.

Ja niille, jotka eivät tiedä, meillä on 13 ihmisen kesken World Visionin kautta kummilapsi, joten heidän toimintansa on tuttua ja turvallista :)

Mutta niin, eli ropojanne olen tässä kerjäämässä. Jos tuntuu siltä, että ylimääräisiä sellaisia on (vaikka edes vitska tai erska) niin ilmoittaisitteko siitä ensi maanantaihin mennessä mulle sähköpostilla special_k_me(a)hotmail.com -osoitteeseeni. Kiitos :)

Jos innokkaita löytyy hoidan sitten rahankeräämisen ja lahjan ostamisen. Lahjasta voidaan sitten sopia yhdessä, kun tiedetään millä rahalla sitä lähdetään hankkimaan.

Ja pyytäkää kaverit ja vanhemmat ja toverit mukaan!!!!

Ois hienoa kyllä saada ostettua se lehmä tai vaikka kokonainen esikoulu, mutta jos saatais edes niitä marsuja tai vesiputkea monta kymmentä metriä :)

Hei tanssi kissa tango!

Niin hyvä mieli.

Työkeikka meni kivasti. Sain piparinmakuista juustokakkua! Kävin isotädin luona, sain mahtavaa kana-herkkusieni-kastiketta. Kävin kaupungilla ostamassa joululahjoja. Enkä ostanut mitään itselleni. Hävitin kukkaron, mutta se löytyi onneksi askarteluliikkeestä, jossa olin käynyt aiemmin. Illan käytin Tirpun joululahjan askarteluun. Sille typsylle minä jaksan kyllä väsätä. Aikuisille tyydyn ostamaan. Ja olen kuunnellut lasten lauluja :) Kekä vois olla pahalla päällä kun kuuntelee Mustan kissan tangoa?!?

Hei tanssi kissa tango tango tango. Nyt mustan kissan tanssi se ikioma on. Soi mustan kissan tango tango tango. Se Japanista lensi tänne meillekin...

Eilen olin töissä. Minusta tuli itselleni outo, kun meille tuli uusi työntekijä. Yhtäkkiä huomasin käyttäytyväni kuin olisin maailman parasta pataa kaikkien kanssa ja olin ihan übertsyper sosiaalinen. Taisin heittää jonkun vitsinkin... Kamalaa. Onneksi huomasin sen ja lopetin. Ei sosiaalisuudessa mitään, mutta mä esitin ihan jotain muuta kuin en ole. Huh. Ekaa kertaa tuli myös töissä sellainen isojen poikien kerho -fiilis. Sä oot vaan tommonen pikkulikka, sua ei oo kutsuttu!

Selviämislista talveen:

-Käy kampaajalla
-Käy sokkotreffeillä
-Käy toistekin
-Askartele
-Kuuntele lastenlauluja
-Kick some iso poika ass!

Ei hyvin mee...

Kipeys lähti, mutta sen ansiosta ja muista syistä 1,2,3,4,5,6,7,8,9... asiaa, jotka vaivaa mieltä ja harmittaa ja jänskättää. Hmmh. Valmistaudun krapulattomaan liskodiskoon. Se on kyllä asia, joka on niin epäreilu. Kiltti viikonloppu, mutta silti saa huonot jälkivaikutukset.

Ja kiltti olin. Lähdin Nådeen sairastamaan perjantaina, kun olin tulla hulluksi himassa. Lauantaina käväisin Quaritin pikkujouluglögeillä. Olen maannut ja levännyt ja väsännyt jopa jotain kouluhommia.

I guess sundays just aren't my days.

Mutta onnea Sauli. Oot ihku :) Mutta BB-finaali, äh miten huono. Ketä kiinnostaa Osmo ja Esteri kun vois kuulla mitä Kadi ja Sauli miettii? Äh.

Kipeänä pohdittuja:

Vanhat kaverit
Vanhat heilat
Oma persoona
Sukulaiset
Kaikki elämäni aikana sairastamani taudit
Koulu
Valmistuminen ja sen puuttuminen
Tirpu ja Tirpun joululahjat
Töitä ja päättämistä niiden kanssa (mitä jatkaa, mitä ei, mikä huvittaa, mikä kannattaa)
Miehet (ihan vähän, läpsäisen itseäni pikkaisen aina kun ajatukset harhailee sinne suuntaan)

Joo ja:

Sähköpostiosoitteessani on 42 kirjainta. Se on yhteensä näin paljon:

aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa

Kotiosoitteessani on ststj-kirjaimet peräkkäin. Voin kertoa, ei ole helppo kertoa sitä puhelimessa tai missään muuallakaan. "Anna mä kirjotan sen lapulle".

Kipeä possu

Syyskuun 12. olen viimeksi ollut kipeenä. Siitä ei ole kovin kauaa! Ja nyt taas. Nuhanenä, väsysimmu, korvakipu, yskäkeuhko, kuumeilua... need more information?

Sen mä sanon, että kun aivastan tarpeeksi monta kertaa, en enää osaa aivastaa senkään vertaa kuin yleensä. Aivastan vaikka kakskymmentä kertaa putkeen, jonka jälkeen nenää kutittaa mutten pysty enää muuta kuin haukkomaan henkeäni ja puhkumaan ja tuhisemaan.

Ärsyttää. Ketuttaa. Maanantain olin vielä rapulassa. Tiistain töissä. Keskiviikkona iski kipeys kunnolla.

Tänään olin töissä kaks tuntia. Sitten lähdin lääkäriin ja himaan. Sinä aikana kuulin kyllä hauskoja juttuja krapulaiselta työkaverilta "vakiokrapulan sijaisesta" yms.

Lääkäri epäili, että mulla olis ehkä pölyallergia. Meen allergiatesteihin. Ei kuulosta miltään kivalta jutulta toi... Huoh. (Ei muuten löydy googlettamalla kauheasti tietoa...) Mutta samalla hakusana-reissulla löysin tämän. Maailman rumin eläin. Yök, varokaa pahoja unia!

Mieltäni järkytti myös Torey Haydenin Aavetyttö. Outoa, että tuollainen yksittäinen tapaus voi pahoittaa mieltä paljon enemmän kuin sitä ennen lukemani Haile Selassien diktatuurista kertova kirja. Se oli kyllä huonosti kirjoitettu, että ehkä siksi.

Elämään ei siis kuulu mitään. Englantilaisia ikävöin, viikonloppua morkkistelen ja tulevaa odotan kauhulla. On koulua ja pitäisi palauttaa tehtäviä, joita en ole vielä saanut valmiiksi. Huomennako?

Ja oon vaan mässäillyt, kun ei oo ollut muuta tekemistä. Possu.

Hei, ilmapalloja, hattaraa, kukkasia, perhosia ja koiranpentuja!

Nilkki, urpo, jysky, idiootti, ääliö, paska ja pölö

Huuh mikä hupiputki. Sunnuntai on mennyt sohvalla löhnätessä ja voivotellessa. Lue alta syyt otsikkoon ja pieniin kiehumisiin vielä tänäänkin.

Yleisesti ottaen laivalla oli erittäin hauskaa. Rankkaa, mutta hauskaa. Ja päästiin Tukholmaankin, kylläkin vain Burger Kingiin (jouduttiin jonottamaan ulkopuolella sisään, kun suomalaiset rynni sisään kaikki yhdellä kertaa) ja oluelle. Laivan DJ oli pieni pettymys ja karaoke oli aivan liian lyhyt, mutta muuten kaikki sujui. Paljon hauskoja uusia tuttavuuksia, läppä lensi ja posket oli oikein kipeät nauramisesta.

Eilen taas juhlittiin kaverien tupareita. Sielläkin oli mahtavaa ja sain ehkä tokaa kertaa elämässäni sushia. Nam. Ja löysin uuden lempparimestan eli Molly Malonesin. Olen ennenkin siellä käynyt, mutta nyt se oli laajentunut ja ihan mahtava paikka. Sieltä vielä takasin tuparijatkoille juomaan maailman tujuinta glögiä ja himassa taisin olla joskus seitsemän aikaan aamulla :P

Miehet ovat olleet erityisen mukavia lähipiirissäni viime päivinä:

Mun ulkonäköä on arvosteltu. Mun työpaikkaa on arvosteltu. Mua on arvosteltu. Mua on kohdeltu huonosti ja jopa tosi törkeästi. Kaksi lappeenrantalaismiestä ovat pyytäneet multa jo anteeksi, kahdelta helsinkiläiseltä niitä on varmasti turha odottaa. Yksi helsinkiläinen itse asiassa pyysi anteeksi, muttei kylläkään kuulu otsikossa mainittuun joukkoon :)

Mun ystäviäkin on näiden päivien aikana haukuttu, loukattu ja kohdeltu huonosti.

Olen pettynyt/suuttunut/raivonnut/huolestunut enemmän kuin yhden käden sormilla laskettaviin miehiin tässä muutamien päivien aikana. Olen ollut kiukkuinen niin monta kertaa niin monelle eri _miehelle_, että harmittaa oikein.

Johtuuko tämä täysi kuusta (miesmenkoista), huonosta kotikasvatuksesta, hetkellisistä mielenhäiriöistä, humalasta vai oikeasta tarpeesta loukata toista ihmistä, ihan sama. Tästä edespäin miehet, mun kanssa ei kannata kommunikoida mitenkään.

Se kiltti mieskin kärsii nyt lajitovereidensa törttöilystä, sillä kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen = 0.

Set a course for adventure

Olen harrastanut hyvää elämää alkuviikon. Työn, koulun, jumpan täyteistä. Tänään vaihdan viihteelle loppuviikoksi :) Piti vaihtaa jo eilen, mutta ikävien tapahtumien tuloksena jouduin töihin...

Love Boat soon will be making another run
The Love Boat promises something for everyone
Set a course for adventure,
Your mind on a new romance.

Eli siis olen lähdössä risteilylle. Oikein Tukholman-sellaiselle. Toivottavasti pääsisi huomenna maihinkin, yleensä nämä risteilyt vaan tuppaa menemään sen verran vahvasti, että uni maittaa enemmän kuin Ruotsin ihmemaa. Mutta katsotaan.

Ollaan sitä joku kerta pörhälletty taksilla keskustan Burger Kingille ja takaisin mukana safkat laivassa odottaville krapulaisille kavereille :D Burger King on kuitenkin suomalaisen mielestä parasta mitä Tukholmalla on annettavanaan :P

P.s. Äiti, on muuten tulevien ekonomien risteily ;D

Näinä marraskuun päivinä...

- Tajusin olevani kakaramainen, hölmö nainen.

- Olin kivoissa pippaloissa Eerikinkadulla. (Ens viikonloppuna toiset bileet toisessa osoitteessa Eerikinkadulla :O)

- Vanhat kaverit eivät tunnistaneet mua, koska oli tukka ylhäällä.

- Ahdistuin uhoavasta miehestä.

- Söin paljon perunalaatikkoa ja rosollia (lue joka päivä, myös tänään)

- Voitin lotossa 12 euroa (4 oikein eli vain 3 väärin, damn)

- Nukuin olkkarin (oman) lattialla :)

- Suutuin Itellalle, joka tällä hetkellä toimittaa käännettyä postiani sekä uuteen osoitteeseeni, vanhaan osoitteeseeni ja ex-kämppikseni uuteen osoitteeseen Porvooseen

- Mokasin töissä ja sain lukijoilta vihaisia sähköposteja, jotka oli osoitettu "toimittajalle", sonnan puhujalle ja tytölle. Eli suututin kaikki Suomen nörtit kerralla!

- Vietin ihanan sunnuntain kokopäiväkahvilla, juoruttiin , filosofisoitiin ja naurettiin. Suukot teille!

- Kuulin, että englantilainen siskon tyttöni Tirpu on noussut kaksi kertaa sohvan reunaa apuna käyttäen seisomaan. Voi kun näkisin :)

- Haaveilin sängystäni kello 6.30 seisoessani spora-pysäkillä

-Lainannunt kirjastosta monta sinkun ja itsenäisen naisen käsikirjaa (Kouluhommaa varten. Oikeesti)

- Kuullut kun naapurit harrastivat hetekka-urheilua

- Pähkäillyt good boy vs. bad boy -dilemman parissa (aina sama juttu)

- Nautiskellut Vaimomatskun viimeisestä jaksosta

- Nauranut itseni kipeäksi "Saako tälle edes nauraa?" -kirjan parissa

- Leiponut herkullista parsa-feta-piirakkaa, josta taisi tulla mun uusi bravuuri (vanha oli makrusalaatti)

- Tirpu-spektaakkeli antaa odottaa itseään, koska ohjelma ei ollutkaan niin helppo käyttää. Mutta odotellessa huikea Miinaharava-traileri :D

Minä. olen. iloinen.

Voin kertoa, että viime torstain jälkeen mulle ei oo juuri mitään erikoista kuulunut. Peruskiireitä, koulua, töitä, pippaloita ja kahvittelua. Mutta tänään kaikki muuttui! Pankaa kaikki merkille, en aio valittaa mistään koko postauksen aikana!

No ensinnäkin, raha-asiani saivat mukavan ja yllättävän, joskin suht pienen, mutta sitäkin toivotumman pompsauksen parempaan :) Happy Happy!

Töissä oli aivan mahtavaa. Minulle on tiedossa lisähommia, joten koska tykkään niin hitsisti tästä työpaikasta, olen päättänyt vuoden vaihteessa luopua toisesta kokonaan. Syyt ovat selvät: kivempaa, haastavampaa, parempi palkka, parempi sijainti, paremmat työajat ja tulevaisuuden varalta vieläpä ihan hyvät etenemismahdollisuudet, jos niikseen tulisi että tälle työnantajalle jäisin. Joy joy!

Kolmanneksi kävin vielä treffeilläkin tänään. Sellaisilla sokkotreffin tapaisilla, vaikka kyseisen henkilön kanssa ollaan oltu tässä jo hetki tekemisissä, tämä oli eka kerta kun nähtiin. Ja oli taas mukavaa. Jännitin ihan kauheasti etukäteen, mutta ihan turhaan. En ymmärrä miksi aina kuvittelen olevani todella epäsosiaalinen ja vaikeasti lähestyttävä ihminen, vaikken sitä ainakaan tällaisissa tilanteissa sitten koe olevani... Mitään ilotulituksia taivaalla ei nähty, näkyykö niitä koskaan? Mutta missään nimessä en näitäkään treffejä kadu ja voisinpa vaikka lähteä toisille samanlaisille, jos kutsu käy :) Happy, happy!

Mahtavan päivän päätti vielä piparilikööriglögit kera miehistä juoruamisen ihanan ystävän kanssa. Joy joy!

En malta mennä nukkumaan, kun huominen ei voi yltää lähellekään tämän päivän riemuja. Vaikka joskus potkii vastaan kuusi päivää viikossa, niin yksi mahtava päivä joukossa tuntuu entistä paremmalta! Olen niin iloinen koko päivän!

Ja vastaus viime torstain tietovisailuun. Kyseisen lauseen, eli uuden elämän ohjenuorani, sanoi lukiolaispoika Leijonankita-ohjelmassa, kun pääomasijoittajat olivat tyrmänneet hänen ideansa, joka olisi poistanut maailmasta puhdas vesi ongelman.

Sitten avaan karkkipussin ja elämä jatkuu

Noniin. Viikko on mennyt _ihan kivasti_.

Maanantaina olin työssä (ekat kolme tuntia kirjaimellisesti pidin silmiä auki sormillani ja join varmaan kahdeksan kuppia kahvia sinä aikana) ja jumpassa ja selailin tenttikirjaa.

Tiistaina järjestin kotia kuntoon, kävin koululla lounaalla, kaupungilla ostoksilla, juomassa muutaman oluen tenttiin opiskelun verukkeella, mittasin vatsan ympärykseni pränikällä mittanauhalla, enkä ollut iloinen tuloksesta, sillä korviini on kantautunut tieto että kaikki yli 80 senttiä on liikaa (pläski mikä pläski).

Keskiviikkona kävin jumpassa, jonka jälkeen brunssiteltiin kaverin kanssa mun luona, jonka jälkeen lähdin töihin, jossa olikin sitten koko illan aika härdelli Jokelan tapahtumien johdosta. Ihminen minussa oli ihan kauhuissaan, toimittaja minussa ajatteli, että aika jännittävä päivä olla töissä.

Sympatiat toki valuvat täältäkin sinne uhrien, kaikkien yhdeksän, omaisten suuntaan. Yksi pyyntö: Älkää tehkö näin!

Torstai meni harakoille. "Luen koko päivän tenttiin" -suunnitelma osoittautui vähän turhan kunnianhimoiseksi. Todellisuudessa päivä muuttui yhdeksi pitkäksi kahvihetkeksi ystävän kanssa. Ja mikäs sen parempi tapa viettää vapaapäivää. Ei aina tarvitse suorittaa.

****SENSORED*****

Kirjotin tuohon kohtaan jotain ylimaallista elämänhallinta/itsetuntemusopas-kamaa, koska lupasin olla positiivinen koko tämän viikon... Huh, se oli lähellä saastuttaa teidän mieliänne. Thank god for sensorship!

Hmmph. Pelkään vaan, että koko syksystä tulee nuiva ja kuiva ja kitkerä. Vai talviko nyt jo on. No tästä pimeästä paskakelien ajasta, kutsutaan sitä millä korealla nimellä tahansa.

Otsikossa uusi ohjenuorani! Tietovisakysymys 84: Mistä peräisin?

Suru joskus käy ja ikävää riittää

Ei oo paljon sanottavaa tänä sunnuntaina. Edelleen vetoan aikuiseen asiankäsittelytapaani: Jos ei ajattele sitä, ei tarvitse ajatella sitä.

Noh hetken ajattelen. Sisko ja Tirpu lähtivät tänään Englantiin. Ikävä. Se ajatteluhetki meni jo.

Eilen olin varsinaisissa pariskuntabileissä. Ihan hauskoissa sellaisissa kyllä, mutta joo. Kukaan ei lähtenyt baariin, itsekin väsähdin jo ennen kahta. Nukuttanut vähän huonosti viime viikolla. Onneksi tehtiin fiksu ratkaisu ja lähdettiin kävelemään kotiin. Ihmiset kun olivat jonottaneet jopa 3 tuntia taksia. Bussit ei kulkeneet kun oli Pyhäinpäivä. Mahti päätös, vaikka pirun kylmää olikin.

Perjantaista asti olen ollut puolirampa, koska kävin ekaa kertaa elämässäni Les Mills Bodypumpissa. Se oli hauskaa, mutta tosi tosi rankkaa. Jumpan jälkeen kävin kampaajalla ja piristyin hetkeksi. Muistuttakaa ens kerralla kun oon allapäin, että menisin kampaajalle. Uusi tukka auttaa!!

Noo ens viikolla lupaan olla positiivisemmalla mielellä. Yrittää ainakin. Jos vaikka jotain iloisempaa tapahtuis jos ois ilosempi :) Emmä ainakaan jaksa enää olla tää ruikuttaja, joka oon tämän viikon ollut.














Tirpu is a DJ.










Tirpun hiustupsu.















Ne kaksi kuuluisaa hampia.

Voi tätä ilon viikkoa

Maanantaina: Se paska mies, haastattelu, kirjoittamista
Tiistaina: Vanhan kodin siivous, kokous, siivous, kiire, kiire, kiire (kivana asiana Korsoon, jossa on aina ihanaa)
Keskiviikkona: Itkun pillitystä vauva-muskarissa, itkupillitystä junassa, itkupillitystä kaupassa, viimeisiä kamoja Manskulta, siivousta, viisi muovikassia UFF-laatikkoon, kotiin, sähköposti opettajalta, tajuaminen, että yhden jutun DL oli TÄNÄÄN!, lisää itkunpillitystä, nöyristelysähköpostien kirjoittamista, hampaiden kiristelyä ja hermojen pettämistä, kouluhomman tekoa myöhään
Torstai: Herätys kuudelta, töitä ja opintojen edistymisen selvittämistä opintotukilautakunnalle (on ne siellä nipoja, mulla oli lukuvuoden ajan 4,67 OP/tukikuukausi kun pitäis olla 4,8 OP)

Oikeasti tänään on mennyt jo satoja kertoja eilistä paremmin, jolloin väsymys vaan otti vallan ja hermot petti. Ärsyttää kyllä olla jossain asiassa niin tyttö, että kun aloitan pillittämisen, se ei niin vaan sitten lopukaan. Siinä menee sitten helposti koko päivä nyyhkytellessä. Voikohan miehet ymmärtää sitä??

Sitä paitsi inhoan sanaa pillittäminen.

Uusi koti, paska mies

Nyt on kutakuinkin muutettu, vielä vanhan kämpän pesu ja on siellä muutama irtotavarakin. Miten niitä aina voi jäädä, vaikka kuinka ois pakannut.

Tämä uusi pieni "koppi" on kyllä aikamoinen tilaihme. Tässä "kopissa" on ikäänkuin pieni keittiö, olohuone, työhuone ja vielä makuuhuonekin (parvi). Nyt kun on omat tavarat paikoillaan, melkein kaikki roippeet jo kaapeissa ja hyllyissä, niin kyllä tämä ihan kodikkaalta tuntuu.

Vaikka parvinukkuminen vaatii vähän harjoittelua. Ekana yönä kuvittelin kaikkea laukauksista irtopäihin ilmastointikanavassa. Kaipa siihen tottuu. Jenkeissäkin nukuin parvella. Ja ehkä mä notkistun ku kampean sitä ylös alas :)

Viikonloppu meni toki viihteellä. Perjantaina ystävän ihana poikaystävä (missä näitä kasvaa! Lue loppuun niin ymmärrät) tarjosi yllätys shampanjat kämppikseni (joko se on ex) Porvooseen muuton kunniaksi. Siitähän se sitten lähti. Lauantaina toimin emäntänä ensimmäisille yhden hengen talous-etkoillani ja siitähän se sitten lähti.

Kaikkea uutta ja jännittävää liittyy tähän uuteen asuntoon. Tähän hajuun en ole kyllä vielä tottunut. Se on outo, mutta kai sekin tasoittuu. Ambulanssit kuuluu tännekin, niiden ääni on tuttu. Mutta jääkaappi ja patteri humisee.

Onneksi en eilen kirjoittanut blogia. Olisin kirjoittanut kuinka tapasin jännittävän ja kiinnostavan miehen lauantaina. Pitkästä aikaa! Olisin luultavasti kirjoittanut myös jotain typerää siitä, mitä kämppis (ex?) sanoi siitä tämän asunnon rakkauden karmasta... Hohhoijaaa. Tänään olenkin sitten jo ehtinyt heivata kyseisen tyypin alkuvuodesta perustamalleni paskojen miesten listalle. Kiitos ja hei!

Paskojen miesten lista on kyllä ollut tosi hiljainen pitkään. Johtuu tietysti siitä, etten ole tavannut moneen kuukauteen yhtään kiinnostavaa miestä. Ja koska kaikki miehet, joita tapaan ja jotka minua kiinnostavat, ovat kyllä aika suurella todennäköisyydellä paskoja.

Kirosana kun kirosanatuttaa! (lisää valitsemasi kirosanat kirosanojen paikalle)

Hieno eka ilta...

Uudessa työpaikassa.

Muutto vielä hippasen kesken.

Tyttöä väsyttää.

Nukkumaan vielä vanhan kodin sohvalle.

Herätys viiden tunnin kuluttua.

Huomenna nukkumaan uuden kodin parvelle.

Jännää. Niin jännää.

Matkalla uuteen kotiin.

Synttäri/läksiäis-bileet lukuina: 43 vierasta (44 neliöö kämpässä), 22 litraa boolia, 3 rullaa vessapaperia, 0 asiaa rikki, satoja tyhjiä pulloja, ihania lahjoja, parasta seuraa, 1 huomautus naapurilta, 2 yövierasta, 7 sipsipussia, 1 kattilaan palaneet popkornit, 1 kulhollinen marjapuuroa, 0 syvällistä keskustelua, 100 naurua, pari jallupulloa.

Tänään on muuttopäivä. Jännittää. Eilen piti olla pakkauspäivä, mutta aamulla soitettiin töistä: "missä sä oot, sulla on työvuoro". Olinpas onnistunut olemaan huolimaton enkä ollut huomannut listassa kyseistä päivää. Kuten postausajasta näkyy tästä tuli pakkausyö.

Yksi kuva juhlista. Lisää myöhemmin. Toivottakaa muuttotsemppiä ja toivokaa onnellista uutta kotia!

Maybe I was meant to be a nörtti.

Syntymäpäivä meni mukavasti. Olen tämän viikon harjoitellut yksineloa, kun kämppis on jo puoliksi muuttanut Porvooseen. Eilen kävin tekemässä haastattelun, koululla ja kavereiden luona hakemassa muuttolaatikoita. Ne ihkut oli ostaneet synttäriviinerit ja sain siis yllätyssynttärikaffet :) Muuten en pahemmin juhlinut, oli kyllä kiva kun ihmiset muisti ja lähetteli onnitteluita. Ja paras on vasta edessä, eli JUHLAT!

Tänään olin 10 tuntia töissä ja voin sanoa, että mitä enemmän vietän aikaa työpaikalla, sitä enemmän siellä tykkään olla. Työkaverit on tosi mukavia! Ilmapiiri on helmi! Työ on koko ajan mielenkiintoisempaa, tykkään nörtteillä ja kirjoittaa nörttiasioista! Hence the otsikko, maybe I was born to be a nörtti!

Ja oi voi oi, yksi stressiä aiheuttanut työjuttu selvisi. Yksi kyllä vielä jää, mutta murehdin sitä sitten maanantaina.

Sitten kävin uudellä kämpällä, jossa ei enää tuoksunut ummehtuneelta. Purin vähän tavaroita ja ihastelin ympärilleni. Kyllä siitä koti tulee, kunhan isi tulee apuun ja kasaamaan mun uudet huonekalut ja kantamaan vanhat.

Kotona pakkasin cd:t (vanhatkin) ja kopsasin niitä tietokoneelle. Virhe. Siinä hurahtikin sitten puoli-iltaa rallatellessa Marilyn Mansonia ja muistellessa teiniangsteja, niiskutellessa Baddingia, pomppiessa Musea ja fiilistellessä Radioheadia.

Ainiin. Olen nähnyt kyllä outoja unia viime aikoina. Niissä on kuitenkin ollut sama teema: vainoaminen. Ja vainottu olen minä. Yhdessä unessa eräs ex-kollega tunki kämppääni päivittäin spiderman-puku päällä ja vain roikkui katossa hämähäkkimiehen tapaan. Ei koskaan tehnyt mitään muuta kuin hengasi katossa ja kyttäsi. Toisessa unessa asialla oli moikkaus-tuttu koulusta, jonka kanssa asuin yhdessä isossa kartanossa ja tiesin, että se vainosi mua ja odotti vaan, että koska pääsee iskemään. Kolmannessa oli kyseessä yksi vanha "sutina", joka pörräsi perässäni ympäri Naantalia. What does this mean?

Kiitos Inkvisiittorille, Kaarinalle ja Mutsille elämänohjeista. Pistän ne kaikki korvan taakse ja olen viisampi 24-vuotiaana kuin koskaan olin 23-vuotiaana.

Ensi viikolla haen heti sen miehen Ikeasta, ilmottaudun jooga-kurssille ja marssin Kokoomuksen aluetoimistoon.

Ja ennen kaikkea yritän olla enemmän kuin Nalle Puh ja huolehtimatta.

Ja kaiken lisäksi voin hyvillä mielin odottaa vielä ensi syntymäpäivää, jonka jälkeen voin alkaa harkitsemaan adoptiota. Ja kuuskymppisenä otan vauhdit sitten alamäessä. En ennen :)

Aurinkoista syntymäpäivää Heenu!

Gääk. Nyt alkoi. Muuttoahdistus. Pärjäänkö minä? Miten minun käy? Tiistaina pitäis muuttaa. Enhän mä ole edes alkanut pakata? Saati sitten henkisesti valmistautua? Apua!!

Olen päättänyt muuton yhteydessä, että kaikki mistä en tykkää saa lähteä. Miksi säilyttäisin jotain vain siksi että se on lahja tai että se on ollut minulla jo 15 vuotta, jos se on hirvittävä tai vähintäänkin kamala?

Ja toinen. 24 vuoden ahdistus. Tänään on se päivä. Äh. Ärsyttäviä ajatuksia... Ku ku ku pitäis jotenkin olla aikuinen ja fiksumpi ja varsinkin vähemmän lapsellinen. Pitäis ja pitäis. Profiilikuva kertokoon mitä aattelen koko vahenemisesta. En suostu!

Tuunattu aikuispistelaskuri (1-5):

Työ: 4 (Yksi töistäni on kyllä rinnastettavissa ihan aikuistyöhön, joskin se on osa-aikaista)
Asunto: nyk. 2 tuleva 3 (samalla kun siirryn yhden hengen talouteeni aion piilottaa/polttaa roviolla nämä lapselliset asiat ja esineet: pehmolelut, teiniangsteissa hankitut lamput/kuvat, lasten kasetit/kirjat (kiertoon Tirpulle), typerät punaiset kaapin ovet, lukioaikaiset vaatteet (joihin edelleen haaveilen mahtuvani), naamanvääntelypeli (koulukavereiden vuosien toive) ja Mrs. Doubtfire ja Romea&Julia-vhs:t.)
Siviilisääty: -1 (Niin. 24vuotiaana voisin olla jo asianajajan vaimo ja kolmen lapsen äiti) (Kahdet treffit tänä vuonna... Im truly living the wild single life!)
Harrastukset: 1 (Ens viikolla alotan jumpan.)
Viikonlopunvietot: -2 (Tämä blogi ei ole hapon kestävä.)
Rahatilanne: 2 (Ottaen huomioon, että rahatilanteeni syöksee miinuksen puolelle opintotuen peruuttaminen loppuvuodesta, ei voida puhua kovin stabiilista adultista rahainhoidosta.)
Ajatusmaailma: 2 (Jos ei ajattele sitä asiaa, pääsee ajattelemasta sitä.)

Yhteenveto:
Kaheksa ja puol/30
= Ei hyvältä näytä.

Tästä päivästä eteenpäin pääsen Helsingin kaikkiin baareihin rajoituksetta. Koko elämäni eteenpäin. 24 oli viimeinen odotettu etappi. Wuhuu-huu-huu...-huu. Vai onko vielä jotain yhtä tärkeää, josta elämästä jää paitsi vielä 24 vuotta täytettyäänkin?

Ois mielenkiintoista kuulla mitä muut on mieltä. Aikuistumisesta. Sekä omastaan että minun. Eli onnittelujen sijaan ottaisin tänä vuonna mielummin elämän ohjeita! Kiitos :)

Elämän ohjeet sitten etukäteen. Lauantaina vain juhlitaan.

Päivän sitaatti: Ei paskast konvehtii saa.

Pitäis kirjoittaa useammin ja lyhyemmin.

Niin. Pitäis.

Viime viikonloppu:
Ihana. Siis siinä juustonaksujenmässytyssohvalla-navankaivelu-telkkarinkattelu-mielessä. Koko viikonlopun oli hyvä olo. Ei krapulan häivää. Mitään en ole kyllä oikein saanut aikaiseksi ja se hämmentää. Makasinko tosiaan sohvalla koko viikonlopun? Mielestäni kuitenkaan en. Hmmh.

No tapahtui jotain jännittävääkin viikonloppuna. Olin sokkotreffeillä. Viimeksi olin tärskyillä joskus keväällä ja sen jälkeen oli ihan samanlainen olo kuin nytkin. Miksen tee tätä useammin??

Treffailu on hauskaa! Kipristää mahaa monta tuntia ennen, jännittää analysoida toisen ilmeitä kahvikupin takaa, omia "hauskoja" juttuja on aina kiva jakaa ja mitä sitten jos ei natsaa.

Ja näistä sunnuntaintreffeistä jäi vielä ihan hyvä maku käteen. Seura oli oikeinkin mukavaa ja söpöä, vaikkei nyt mitään suurempaa tunteiden paloa mukana ollutkaan. Mitään en menettänyt. Ja treffit järkännyt osapuoli vielä tarjoutui ostamaan mulle mars-patukan, jos menee penkin alle. Mutten kyllä aio sitä lunastaa, vaikkei treffit mihinkään johtaneetkaan.

Viime viikko:
Maanantaina oli sitten vuorossa vähän toisenlaiset sydämmen tykytykset. No korttelin päässä meidän toimistosta oli se myrkkysavupalo. Pojat syöksyivät tietty heti katsomaan, mutta meidän talossa suljettiin ikkunoita ja pistettiin ilmastointi pois päältä. Ja tietysti päätä alkoi särkeä heti kun kuuli jossain olevan myrkkykaasuja.

Kotimatkalla sattui sitten vähän karmaisevampi juttu. Olin juuri ylittämässä suojatietä ja ohittamassa katuvalotolppaa, kun siihen tolppaan rämähti henkilöauto. Sydän pomppasi ja varmaan tyttökin vähän. Autosta hyppäsi ulos hysteerinen ulkomaalainen nainen, joka huusi apua. Mä katsoin autoon ja kuskin paikalla oli mies, joka oli saanut jonkun kohtauksen. Se tärisi ihan holtittomasti. Se nainen kirkui ja yksi mies mun vieressä alkoi soittaa hätänumeroon ja minä myös, mutta se mies pääsi ensin läpi. Sitten siihen tuli onneksi joku sairaanhoitaja, joka hyppäsi sinne autoon auttamaan sitä miestä. Tässä vaiheessa mä poistuin, kun tajusin että munsta ei ole siinä pällistelemässä mitään apua.

Kämppis oli tullut sitä vähän tapahtuneen jälkeen ohi ja tilanne oli rauhoittunut ja mieskin ilmeisesti ihan kunnossa. Tuli jälkeenpäin aika ontto olo, kun tajusin, että oli aika mäihä että se auto osui siihen tolppaan.

Keskiviikkona oli koulutuksessa uuteen työhön. Torstaina tein yötöitä kun olin sopinut haastattelun klo 23. Yö on mun aikaa.

Tämä viikoloppu:
Lauantaina minua oli taas siunattu 8 tunnin koulupäivällä. Great. Tein kyllä yhden uuden ystävän, että jotain iloa oli puurtamisessa. Uutukainen kaverini sanoi minulle, että seurani on levollista ja rauhallista. Hmm. Hassua.

Lauantaina näin myös sukulaisia ja illalla korkkasin viinipullon kaverin luona. Ja oltiin Hamletissa humpalla. En istunut kertaakaan illan aikana, koska siellä soi hyvinkin tanssittava musiikki. Päästiin kaverin poikakaverin kyydissä kotiin, joka oli naureskellut väsyneiden humppaajien sammahtaessa autoon :P

Sunnuntain olen viettänyt rauhallisissa merkeissä. Vähän töitä tehden ja ihanalla päivällisellä uudessa Texas-ravintolassa. Oltiin isolla akkalaumalla ja tuli oikein sellainen hyvä vanhan ajan lukiokahvittelufiilis. Ruoka oli hyvää ja seura parasta!

P.s. Jenni Vartiainen on niin ihqu! Harmittaa kun hän oli esiintymässä Goomilla, eikä siellä oikein ollut oikea hetki herkistellä kauniiden lyriikoiden parissa. "Tämä ilta kävellään, käsi kädessä, ihmisten edessä. Älä sinä muiden katseista välitä, sillä me ollaan yhdessä. Ne ei tiedä mitään, ne ei kuulu tähän tarinaan, joka harvoille luetaan." Tämä sateinen sunnuntaiyö on siihen paljon sopivampi :)

P.p.s. Täytän keskiviikkona 24. Joka vuosi syntymäpäivien aikaan mietin tiettyjä samoja harmittavaisia asioita. Tämä vuosi ei ole poikkeus. Mutta onpahan taas syytä juhlia :)

Zen, Feng Shui ja Tirpuska-spektaakkeli

Hiphei. Tämän viikon olen tehnyt töitä ja kouluhommia vaihtelevalla menestyksellä. Nyt on levoton olo. Kroppa on niin väsynyt, ettei jaksais liikkua, mutta pää on tiedostanut, että tänään on perjantai. Eikä se haluaisi olla kotona. Se haluaisi riekkua kaupungilla ja olla kipeä huomenna.

Noo, huomenna minua on kuitenkin siunattu niinkin ihanalla asialla kuin koululla. 8-12 lauantaina! Kiitsa. Sen jälkeen menen kirjoittamaan alle vuokrasopimuksen. Uusi koti. Hurjaa ja pelottavaa ja jännittävää. Yli kolme vuotta tässä on jo tullut asuttuakin. Iiks.

Onneksi Hanska uskoo, että siellä uudessa asunnossa on se rakkauden karma.

Minäkin uskoin (tai ainakin luin jonkun opuksen, ei viimeisen kolmen vuoden aikana!) joskus Feng Shuihin ja kiikutin kämpässäni huonekalut oikeisiin kulmiin. Sängyn alla ei saanut olla mitään, taisin mä jonkun kristallinkin jonnekin sijoittaa. Ja puin vaaleanpunaista päälle seitsemän päivän ajan... Nykyään olen vähän liian... pessimistinen? aikuinen? tylsä? toivoton?... jännittämään sormet ristissä ja pissit housussa jotain rakkauden karmaa. (Ja kukaan ei vedä tähän sitä ennustajaa. SE on ihan eri asia!)

Viikon jännittävimmät: yksi pirullinen levy-yhtiötyyppi, 8 tuntia liiketoimintasuunnitelman tekoa, visiitti Porvooseen, palovaroitus koulussa, Facebookin maantieto-peliin koukuttuminen, verotusmaikka luki Zen-opasta tunnin alkuun, Ravintola Torissa syödyt lihapullat Jallukermakastikkeessa ja Tirpun pyllyn pesu ja syöttäminen ja leikkiminen ja pusuttaminen ja hampaiden tähyileminen.

Olen muuten opetellut käyttämään Windowsin Movie Makeria. Eli ensi kerran kun vaihdan Tirpuska-videota, odottakaa jotain spektaakkelimaista! Tässä muutama maistiainen.

Sutsisatsisatsaa sutsisatsaa ja pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat

Taisitte jo luulla, että olen jäänyt goom-limboon ikuisiksi ajoiksi. Lähellä se olikin, myönnettäköön. Kuvia tuosta reissusta löytyy kuvakansiosta. Niihin ei ole mitään lisättävää. Paitsi että oli ihan hemmetin hauskaa ja kivoja poikia ja kipakoita kiisseleitä ja lonkeroita ja hyttibileitä ja leikkilaulutuokioita riitti :) Once you go super, you never go back. Eli helmisuperilla nähdään!

Post-goom olenkin sitten käyttänyt siitä toipumiseen. Kapula kesti monta päivää ja nyt sunnuntaina on jo hankittuna uusi. Siskon mies alkoi aikuiseksi ja täytti 30. Samalla juhlistettiin myös heidän lähtöään Englantiin. Munsta se ei kyllä ole juhlistamisen arvoinen asia vaan aika surkua. Mutta hauskaa oli kyllä kekkereissä. Taisin olla ainut, joka joi boolia ^_^

Perjantaina olin työkavereiden kanssa lounastamassa Elitessä. Tuli aika aikuinen olo. Juotiin viiniä ja istuttiin päivää seitsemään asti kyseisessä ravintolassa, jota itse hardly kutsuisin lounaspaikaksi. Fiiniä syödä riimihärkää ja marmorifilettä kello kahdeltatoista. Hihi. Oli myös tosi kiva tutustua vähän paremmin uusiin työkavereihin. Varsinkin kun jännittäessä työpaikalla onnistun joskus käyttäytymään kuin sosiaalinen idiootti. Sanon vääriä asioita ja varsinkin istun vääriin pöytiin lounaalla.

Alkava viikko tuo taas mukanaan kiirettä. Olen vähän löysäillyt tässä ja nyt on kirittävää. Myös kouluhommien palautuspäivät lähestyvät hurjaa vauhtia. Gääks. Nytkin kuten huomaatte teen töitä yötä myöten. Yöllä työskentely on kyllä kivaa, paitsi kun pitää huomenna aamulla herätä kello kuusi!

Noo kyllä mä kerkeän. Pistän hösseliksi! Lokakuuta ihmiset!

Mä pääsen naimisiin kuuden vuoden päästä lauantaina.

Tirpu-uutisia: Meidän tirpuska jo istuu vähän ilman tukea. Hän on myös laajentanut äänivarastoaan ja karjui kuin pieni tiikerinpoika kun syötin häntä. Aivan, minä olen opiskellut syöttämistä ja vaipan vaihdossa olen edennyt kakkostasolle (teille tietämättömille, se tarkoittaa, että voin vaihtaa vaipan _melkein_ ilman siskon apua). Isoin Tirpu-uutinen on tietysti, että hän perheineen pakkaa kimpsut ja kampsut ja muuttaa ulkomaille. Niinh, Englantiin vie heidän tie. Mutta onneksi tuonne nyt ei niiiiiin pitkä matka ole.

Terveysuutisia: Keuhkoputken tulehdus lähti. Tukkoisuus jäi. Katsotaan nyt miten tässä taas käy.

Viikonloppu-uutisia: Eilen vietettiin "bestis-iltaa" Kirsillä :) How very junior high! Ja käytiin karaokebaarissa, jossa istuttiin tietysti väärään pöytään.
"Jos mulla joskus on "mun oma biisi" karaokessa, enkä mä ole vielä täyttänyt nelkytviis, somebody please kill me!" "Jos mun elämäni romanttisin hetki on tanssia Lapin kesää Silvermoon-nimisessä karaokebaarissa, somebody please kill me!". Aika nirsoa naiselta, jonka tämän vuoden romanttiset hetket on laskettavissa yhden käden sormilla.
Tänään taas Kirsille, mutta aikaisin kotiin, sillä huomenna lähdetään kolmeksi päiväksi seilaamaan maailman merelle rakkauden lautalla. Eli siis tietysti Goomille!

Työuutisia: Töitä ois enemmän kuin ehtii tehdä eli jostain on karsittava. Viime viikonkin pistelin menemään ihan hulluja työpäiviä, joka päivä sata asiaa tehtäväksi. Eli aion ehkä vähän rauhoittaa menoa. Eli ehdin ehkä kirjoittaa tännekin useammin.

Fiilisuutisia: Ehkä olen päässyt pykälän ylöspäin "kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen" -fiiliksestä. Nyt fiilikset ovat jopa aika korkealla.

Ennustajauutisia: Kävin ennustajalla, joka oli todella jännittävä kokemus. Hän näki aika paljon todenmukaisia asioita mun tämän hetken elämästä ja menneisyydestäkin. Rakkautta ei valitettavasti ollut mun kortteihin kirjoitettu tässä vähään aikaan. Ensi keväänä kuvioihin pitäisi tulla hetkeksi joku mies, jolla on jo kaksi lasta. Kavereita riittää, miespuolisiakin kovasti. Kolme vuotta mennään näillä ruutu-korteilla. Herttoja tulee vasta joskus kolmen vuoden jälkeen (eli joskus ikuisuuden päästä ku oon jo 27 tai vanhempi). Mutta tulossa ne ovat vanhemman miehen muodossa, jonka tapaan työpaikalla ja jonka kanssa hankin kaksi lasta, joilla on suuri ikäero.

Kyllä sitä sinkkunaisen kannattaa parikymppiä maksaa siitä, että joku sanoo että _se oikea_ on tulossa! Vaikka siinä vähän kestääkin tässä mun tapauksessa.

The confessions of a sick woman

Nyt suoraan sanottuna ottaa aivan liikaa päähän voidakseni kirjoittaa mitään järkevää. Olen ollut koko viikon sairaslomalla ja minulla on ollut ihan liikaa aikaa miettiä/järjestää/laskea/unelmoida/kieriä itsesäälissä/nukkua!/tulla tulokseen, että ilmassa on maailman lopun meininkiä/ahdistua/tehdä töitä/päättää asioita ja muuttaa mieltäni. Ja tiedättekö nämä kaksi mukavaa tunnetta:

"Jos joku voi mennä pieleen, se menee pieleen."
&
"No sattuipa helvetin sopivasti."

Ne ovat tulleet minulle tutuiksi.

Lyhyet ja niin pirun positiiviset uutiset elämästä:

- Minä muutan. Uusi yksiökoti on ehkä katsottuna läheltä nykyistä asuntoa. Alue on mukavaa, ystävät asuvat lähellä, nykyinen kämppis väittää, että tulevassa asunossa on rakkauden karma ja vuokra kohtuullinen. Wou wou.
- Sain tujuimmat lääkkeet "keuhkopöhööni" kuin koskaan aiemmin. Ne tuntuvat toimivan. Kuumetta ei ole ollut pariin päivään ja yskäkin alkaa laantumaan. Jei jei.
- Aion ottaa viikonlopun varmuudeksi iisisti. Puolentoista viikon päästä on Goom, jokaisen opiskelijan syksyn päätapahtuma. Ja meillä vielä superina. Wou wou.
- Olen tällä hetkellä Naantalissa sairastamassa. Internet ei toiminut aamulla. Lähetin avautumissähköpostin pomolle. Jei jei.

Pomo kirjoitti takaisin, että kun sattuu paljon ikäviä asioita putkeen tulee sen jälkeen väistämättä hyvien asioiden putki. Propsit pomolle optmistisuudesta!

Itku pitkästä ilosta

En muista koska oon viimeksi nauranut niin paljon kuin lauantaina. Oltiin katsomassa Pablo Franciscoa kumppaneineen. Kaksi tuntia naurua ihan kippurassa. Mun mielestä vielä Pabloa parempi oli sen kanssa kiertävä Flip Shcultz (en jaksa tarkistaa oikeinkirjoitusta). Siis niin hervoton show, ettei toista.

Kulttuuritalolle oli ilmeisesti kerääntyneet kaikki Helsingin alle kolmekymppiset, tuttuja tuli vastaan eikä mummoja paljon näkynyt. Se oli myös oikein hyvä paikka tollaselle esitykselle, vaikka stand-upissa tärkeät ilmeet ja sellaiset jäi vähän epäselviksi kaukaa katsottuna. Mutta joka puolelta näki tosi hyvin ja muutenkin paikka toimi.

Pitäis käydä enemmän katsomassa stand-uppia, koska ei mikään (and I mean nothing) oikeasti naurata niin kuin se. Koska ootte oikeasti viimeksi nauraneet kaksi tuntia putkeen?

Esiintymässä oli muuten myös Andre Wickström, jota en ole nähnyt livenä ennen ja joka oli myös ihan hulvaton.

Noo, nyt olen sitten kipeä. Olo on aika inhottava. Oon ollut tässä jo muutamia viikkoja enemmän tai vähemmän sairaana ja suoraan sanoen nyt alkaa jo ottaa päähän. Ois kiva olla välillä tervekin ja tehdä terveiden ihmisten asioita. Hengitys on raskasta, yskittää, kuume pomppii ja lattialla lojuu tämän päivän jäljiltä miljoona nenäliinan ronttia. Tää sunnuntai on mennyt taas niin perseelleen.

Duunia riittää tietysti alkuviikolle, mutta onneksi ovat sellaista laatua, että multa vaaditaan vaan tietokoneen ääressä kiltisti ja kärsivällisesti istumista, eikä tarvitse lähteä kotoa mihinkään.

BB Einarinkin analysoiminen loppui sitten lyhyeen. Analysoida voin kyllä omia tunteitani, joita Einarin lähteminen talosta herätti. Ensin en sietänyt sitä ja nyt mua säälitti kun se joutui lähtemään. Jopa niin, että löysin siitä ihan hellyyttäviä piirteitä. Sama tapahtui juurikin yhden Ozin roolihenkilön kanssa. Mä oon vähän ailahtelevainen tunteissani. Ainakin telkkari-ihmisiä kohtaan :P Loves me, loves me not.

I have no life, I have no life

Eipä mulla kummempaa kerrottavaa. Töitä vaan töiden ja koulun perään. Eli elämäni on hurjan kiintoisaa ollut alkuviikolla. Mukavia hetkiäkin on kyllä ollut, esimerkiksi tänään nappiin mennyt työpäivä. Se on ihanaa kun huomaa itsetuntonsa työn suhteen nousevan. Ja mitä enemmän teen töitä, sitä enemmän siitä tykkään... Tai noh, ainakin silloin kun ohjelmat ei kaadu ja juttuaiheita lentelee sisään netistä ja puhelimesta.

Tosiaan maanantai aamuna kello puoli kahdeksan kaatui yksi ohjelma, jonka ansiosta nettisivuille alkoi ilmestymään mitä kummallisempia asioita. Soitin atk-tukeen ja sain selville, että se aukeaa vasta yhdeksältä. Noo loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka ekat työpaikkaitkut oli lähellä.

Enpä ole mitään maailmaa mullistavia asioita tässä jaksanut edes pohtia. 10 tuntia töissä, jonka jälkeen muutama tunti duunia kotona, niin sen mitä päivästä on jäljellä käytän kyllä ihan mielellään Big Brotherin katsomiseen. Einari on ainut asia, jota jaksan tällä hetkellä analysoida.

Ja kun on tehnyt jo sen 12 tuntia töitä koneen ääressä tämä blogin kirjoittaminen tuntuu vähän väkinäiseltä. Suutarin lapsilla ei oo kenkiä -syndrooma.

Mutta enpä minä oikeastaan halua valittaa työmäärästä. Eipä mulla muitakaan suunnitelmia ollut tälle viikolle, että ihan hyvin voin käyttää aikani rahaa tehden. Aina se persellään makuun voittaa, eiihhh?

Ja sunnuntain iloisuus on kestänyt ainakin nyt keskiviikkoon asti (miinus mielialan heittely työpaikalla ja kun en saa unta ja kun haastateltavat ei tajuu). Jos en tuntis itseäni, voisin kuvitella olevani rakastunut tai jotain yhtä hämmentävää :)

Tämä ei ole vanhan loppu, vaan uuden alku

Jostain kumman syystä minulla on ollut kovin levollinen olo koko sunnuntain. Töitä on taas ensi viikolla kahden viikon edestä, mitään erikoisia suunnitelmia ei koko viikolle ole, eikä odotuksetkaan koittavasta viikosta ole kovin hääppöiset. Mutta silti minulla on hyvä mieli.

Viikonloppu oli juuri niin mahtava kuin olin toivonutkin. Perjantainen työpäivä sai minut hymyilemään. Verkkoitoimittaminen näyttäisi alkavan sujumaan, tuntuu siltä että oikeasti opin ja osaankin vähän. Tuntuu, että saan oikeasti jotain aikaiseksi, jotain mistä olen antanut itselleni luvan olla vähän ylpeä ja iloinen.

Perjantai-illalla treffasin koulukavereita, mikä on aina mukavaa, mutta tapahtuu liian harvoin. Ikävä kyllä teimme yhden virheen, mikä oli lähteä katsomaan ilotulituskisoja. Argh. Sata tuhatta muutakin ihmistä oli kiinnostunut taivaan paukkeesta ja 90% tuosta väestä oli kännisiä teinejä. Yhtään en valehtele, enkä liioittele kun sanon, että Kaisaniemen puistossa törmäsimme yhteen pariskuntaan harjoittamassa hareutta aitaa vasten. Silloin tiesin, että tää oli nyt VIRHE!

Pommitukset olivat kyllä ihan kivoja ja tuli sellainen haikea uusivuosiolo. Sellainen olo, että kaikki muuttuu. Vanha loppuu ja uusi alkaa. Ja menemättä sen kummemmin yksityiskohtiin, aika paljon tässä on muuttumassakin. Elämässä meinaan.

No onneksi ilta otti ison loikan parempaan Rocktownissa. Ilta päättyi vielä loistavammin, kun päätettiin kaikki lähteä kaverin luo jatkoille. Kaikki olivat jo löytäneet itselleen nukkumapaikan, valot oli pois, silmätkin jo kiinni, kun jostain kuului pieni ääni: "Mua ei nukuta, avataaks skumppa?" Yllättäen ketään muutakaan ei nukuttanut.

Iiiiii iiii iiii

Olin jo ehtinyt unohtamaan, että koulussa on superhyperihana photoshop. Olen onnellinen, enkä saa mitään töitä tehtyä kun muokkaan vaan onnessani Aadan kuvia. Iiiii. Mutten kyllä osaa enää yhtään niin hyvin kuin ennen.

Toinen onnen asia on, että huomenna alkaa viikonloppu ja saan tänne yhden tukholmalaisen ja yhden lappeenrantalaisen naisen. Iiiii.

Kolmas onnen asia on tosi mukava sähköposti, jonka sain. Se oli ehkä kiltein maili minkä oon ikuna saanut ja siitä tuli tosi hyvä mieli ^____^

Huomenna töihin ja sitten koko viikonloppu vapailla laitumilla. Paitsi jos nyt muutaman tunnin tekee töitä niin sitä ei lasketa.

Iloista viikonloppua! Jatkukoon se vielä sunnuntainakin ;)

Syksy istuu jo ikkunalaudalla

Rakennan pesää, laittelen mattoja, kerään pikkutavaroita purkkeihin, hinkkaan yöpöydän tahraa tunnin, mutten jaksa imuroida ja pesin toisen peitonkin jo. Mietin asioita kuten villasukkia, etelän lomia, poikaystäviä, kotiläksyjä, jumpan aloittamista, karkkipusseja ja sadetta. Odotan, että jotain tapahtuisi. Telkkarista alkaa kaikki parhaat sarjat, ei tarvitse enää lähteä ulos. Koskaan. Tai ehkä sittenkin viikonloppuisin. Odotan kauhulla rusketuksen katoamista. Kirjoitan blogiakin nykyään näköjään joka päivä. Latasin koneelle Green Dayn Wake me up when September ends:in, My Chemical Romancen I don't love you:n ja kämppiksen vinkistä Snow Patrolin Chasing carsin. Olen valmis syksyyn. Bring it on.

P.s Euroopan ensimmäinen luomu-panda emonsa suussa. Onpa pieni rääpäle.

Ei me tykätä yhtään pojista, eikä mennä koskaan naimisiin

No okei. Kuulin lisäinformaatiota Luxista ja siel on kuulemma jotain toisii kerroksii, jotka on niinku sitte sitä luksusta ja supersiisteiii. Me vaan sitte osuttiin sinne junttikerrokseen kato! Ei me kyllä mihinkään portaisiin törmätty.

Mutt en mä silti mee sinne kyl enää ikinä :)

Minä säädän. Ärsyttää suunnattomasti kun joka päivälle on monta pientä asiaa mitä pitää tehdä, eikä yhtä kokonaisuutta, kuten työ tai koulupäivää. Jos jollain on jotain hyvää ajanhallinta kirjaa suositella, ehdotuksia otetaan ilolla vastaan. Tai jos joku tahtoo lähettää munt jonnekin ajanhallintakurssille, niin sponsorointi hyväksytään. Koska aikaa mulla on, mä en vaan osaa jakaa sitä sopivasti kaikkien näiden eri taskien kesken. Ja tehdä sitä vielä stressaamatta.

Viime yönä nukahdin kolmelta, heräsin viideltä, luin kirjaa, nukahdin puol seiska ja heräsin ysiltä, makasin kymppiin. No okei ei se ollut pelkkää stressiä, ehkä jotain osaa niillä kuuluisilla liskoillakin oli tässä sekamelskassa jota myös yöksi kutsutaan.

Höh, mua ei huolittu tänään verenluovuttajaksi. Ekaa kertaa elämässä olisin ollut valmis antamaan (halunnut olen ennenkin, mutten ole uskaltautunut/saanut aikaiseksi) 4,5 desiä vertani toisten hyväksi, mutta ei. Ja miksi ei, no kun minulla on tämä juurihoito ollut kesken puolitoista vuotta (thank you yksityinen hammaslääkäri joka mokasi ja Helsingin kaupungin jonot), niin ennen kuin se on hoidettu, en voi luovuttaa verta.

Onneksi hammaslääkäri sanoi, että ensi kuussa on ehkä viimonen hoitokerta. Se olisi helpotus monella tapaa. Ei enää ravausta hammaslääkärillä ja verenikin kelpaisi taas SPR:lle.

Tietovisakysymys, johon en itsekään tiedä vastausta. Eli miten toi jatkuu toi lastenlaulu, joka oikeasti siis menee "Ei me tykätä yhtään tytöistä, eikä mennä koskaan naimisiin, ei me tykätä niiden..." ? Ja mikä lienee kyseisen biisin nimi, google ei auttanut minua.

Ja hei kuin huono tää Hulk oikein voi olla.

Naamiaiset junttilassa

Ei, en kommentoi sanallakaan sitä, että on sunnuntai. Lukekaa aikaisemmat postaukset, olo on sama.

Viikonloppu meni iloisesti juhlan merkeissä. Perjantaina juhlittiin taiteiden yötä Zen Cafen keikan merkeissä. En ole mikään fanaattinen Sen Kahvilan diggari ja ne soittivat keikalla enimmäkseen vähän harvinaisempia biisejä, joten ei se mikään superhyvä keikka ollut mulle. Tämän kesäiset festarikeikat (provinssi, ruissari) peittosivat (edelleen) hikisen Tavastian keikan mennen tullen. Keikalta siirryimme Pruuveriin, joka on uusi lempimesta. Sieltä ihmeellisten käänteiden jälkeen päädyimme kaupungin "kuumimpaan" menomestaan Lux-yökerhoon...

Ha ha, luxusta elämään my ass. Paikka oli täynnä glitterillä ja timangeilla itsensä naamioineita juntteja, musiikkina toimi odotetun Justin Timberlaken sijaan YMCA(junttia), istumapaikkoja käytännössä jaossa vain vip-loosseissa(junttia), juomat maksaa miljoonan(junttia), pilkku tuli vartin aikaisessa(junttia), kaksi hissiä olivat ainoat keinot päästä yökerhosta pois(argh, miten junttia), mies veti naista ponnarista jonossa(haloo juntti!), ulkona mies puhui naiselleen hyvin hyvin agressiivisesti(superjunttia), pihalle parkeerattu Hummeri jyskytti musiikkia kun lähdimme(isin rahoilla leikkivät juntit).

Ainut hieno juttu Luxissa oli se hemmetin suuri parveke, josta me ihailimme Helsinkiä ja taiteiden yön kunniaksi Lasipalatsin seinälle heijastuvaa Tuulen viemää-elokuvaa. Ja onneksi seura oli mahtavaa, kuten aina :) En voi suositella kenellekään ja jos jotain _todella_ outoa ei elämässäni satu, ei minun tarvitse kyseiseen paikkaan enää jalallani astua. Gracias.

Lauantaina olin kämppiksen duuniläksiäisissä. Hauskaa oli olla eriporukan bileissä kuin yleensä. Kivaa oli ja tuli juteltua paljon uusien ihmisten kanssa. Vähän rauhallisempi ilta, pikkisen boolia, rupattelua, joka jatkui vielä Vltavassa, joka on kyllä tosi tosi viihtyisä paikka.

Ja tänään on ollut sunnuntai. Ulkona on kymmenen astetta. Tänään psk-telkkaripäivä ei kuitenkaan päässyt niskan päälle, koska oltiin viisaita ja nauhoitettiin eilen kolmetuntia lauantai-illan ohjelmaa sunnuntain varalle. Ha ha, in your face yle, mtv and nelonen!

Ensi viikosta tulee aikas kiireinen, mutta luulen että kaikki järjestyy kunhan vaan pysyn työn touhussa, enkä löysäile. Paremmin, nopeammin, ahkerammin...

Mutta hei, ei ole mitään mitä Aadan kuva (mamman synttäreille laittautuneena) ei korjaisi :)

Jos aikainen lintu madon nappaa, vinkki madoille: lähtekää myöhään!

K-k-k-koulu alkoi taas. Olen vähän järkyttynyt. Syksy on oikeasti alkanut, ei voi enää ottaa ja paeta takaisin heinäkuuhun, ei vaikka yrittäisi.

Syy siihen, miksi järkytykseni on näinkin suuri koulun alkamisen johdosta on se, että en ole koulunpenkillä viettänyt juurikaan aikaa sitten EDELLISkevään (selvennys 2006)
ja senkin Jenkeissä eli se oli ihan eri kuin kamala tunkkainen kliininen
ahdistava laitos Pasilassa. Kuten huomaatte lähden uuteen kouluvuoteen erittäin
positiivisin mielin.

Kamalampaa tästä tekee vielä se, että kursseilla ei näy
paljoa tuttuja (joillakin onneksi on). Olen aikuisopiskelijoiden kanssa suorittamassa tässä 1,5
vuoden aikana rästiin jääneitä kursseja ja olen ihan hukassa niiden 4kymppisten äitien kanssa, jotka jostain syystä kikattelevat ja päällepäsmäröivät etupenkissä ja niiden pukumiesten, jotka pitävät kommunikaattoria pöydällä ja puhuvat kuin ministerit ja niiden, jotka on nimetty kreikkalaisten filosofien mukaan ja rykivät viisi minuuttia ennen kuin saavat vihdoin sen odotetun puheenvuoron, jonka aikana voivat todistaa olevansa kaikkia muita luokkalaisia parempia. Paras asia mitä olen koulussa tämän viikon aikana oppinut löytyy otsikosta ja sen sanoi sellainen normaali poika naapuripöydästä.

Viime viikonloppu meni aikas hurjassa vauhdissa. Viikonloppu alkoi ihanasti jo
torstaina PMMP:n yhdellä viimoisista keikoista, joka oli niin mahtava. Paitsi,
että Tavastia on kesällä kyllä yksi hemmetin pätsi. Perjantaina kävin suikaisemassa pari juttua maailmalle verkkotoimituksessa, josta riensin siivet
jalkapohjissa Bakersiin 1 euron skumppalasi-iltapäivään. Matka jatkui Töölön
kautta Rocktowniin, jossa minua ei muisteta edelleenkään, huolimatta siitä
millaisen vaikutuksen varmasti tein henkilökuntaan kesän alussa. Pyh.

Lauantaina matkasimme siskon, Aadan ja vanhahkon
täti-ihmiseni kanssa Naantaliin. Oma maaseutumatkani jatkui vielä Ruskolle
ja sen paikalliseen ihanan Ruotsin vieraan kanssa. Tämä ilta tyssäsi kyllä vielä/ikuisesti tuntemattomasta syystä lyhyeen, ikävää.

Sunnuntaina vietettiin mamman kasivitosia ja ne menivät oikein mukavasti, niinkuin sukujuhlien kuuluukin. Rupastelua, kuvien ottoa ja voileipäkakkua :)

Tämä viikko on mennyt koulussa ja töissä ja Korsossa. Olen nyt ekaa kertaa iltaa kotona... öö... varmaan viime keskiviikkona oon ollu kotona, koska olen blogiakin kirjoittanut.

Noh, tämä viikko on kyllä ollut tosi mahtava. Monta ihanaa hetkeä Tirpun kanssa (siitä todisteena video ja ihana vauvauintireissu), ygösistä alkanut kalliokierros teologisella keskustelulla höystettynä, kotoista oleskelua Korsossa, selviytymistunteiden päällyttämiä kahvihetkiä koululla ja sitä luvattua/odotettua kiirettä, joka pitää ihmisen kasassa.

P.s. Tuuin juhlakuvia löytyy nyt albumista, kuka sinä olet-kysely oikealta samoin kuin Tirpun matkavideo. Ja jos joku tietää miten ton kuvajutun saisi ymmärtämään how to shrink a pystykuva, kertokaa! Mä hajoan sen kanssa.

P.p.s. Kamalaa miten masentuneeksi tv on tehnyt munt tällä viikolla. Maanantaina sen teki perinteiseen tapaansa OZ (lusikkatapaus kummittelee päässäni yhä), keskiviikkona Diili(Randal todisti olevansa ihan nuija viimeisen minuutin aikana, grr) ja tänään Teho-osasto. Ensin maailman ihanin pari viettää maailman ihanimpia häitä (versus me and my silly thoughts at the bus) ja sitten se kuolema.

Vanhat hyvät ajat takana, villit stressiviikot edessä

En ehdi, päätin postata kertoakseni vain, etten ehdi postata. En ehdi mitään. Nytkin mun pitäis olla jo unten mailla, että jaksan nousta aamulla taas riekkumaan ympäri kaupunkia. Juokse Heenu juokse.

Lyhyt kertaus viime keskiviikon jälkeisistä tapahtumista:

Torstaina töitä ja avainten kotiin unohdus. Soitto talkkarille ja pari kaljaa terassilla.
Perjantai siivousta aamusella, haastattelu kello 14, sitten lounaalle äitin, tirpun ja siskon kanssa, sitten Turkuun, Naantaliin ja Rymättylään mökille, saunaan, uimaan, pari kaljaa isin kanssa, mukavaa rupattelua ja nukkumaan
Lauantaina haastattelun purku rusketuksen oton lomassa, Naantaliin, jutun kirjoitus, lounas, suihku, juhlavaatteet niskaan ja Tuuin puutarhajuhlallisuuksiin, hyvää ruokaa, helmi dj, hauskaa seuraa, ilmaista viinaa ja kaikki hyvin, Naantalin Kaivohuoneelle jatkoille, "Hae pöytään mies, jolla on..."-peliä, kävely kotiin, pientä avautumista ja nukkumassa kello kuusi aamulla
Sunnuntai kello 11 ylös (nykyään yritän kynsin hampain pitää kiinni unirytmistä, joka tarkoittaa aikaisia aamuheräämisiä jopa sunnuntaisin), löhötystä, pieniä pahanolon puuskia, hyvä jutteluhetki isän kanssa, Raisioon, Turkuun, Helsinkiin, kämppis ja Kaarina mukana, haastattelunkirjoitus puhtaaksi illalla
Maanantai ylös kello 6, seiskaksi töihin verkkotoimitukseen, jänskätti, mukavaa, mutta tosi kiireistä työntekoa, kotiin, Kaarinan tekemää hyvää pastaa naamaan, Hannalle ja Marcukselle lettukesteille, pubiin parille (Maanantain aikana näin Sami Saaren, Anna Hanskin ja sokerina pohjalla Mauri Pekkarisen)
Tiistai Ylös kello 8, kympin junaan Tampereelle, Sallan ja Maikun treffaus, Särkkikseen (joka oli vaan puoliks enää auki), juoksua ympäri 15 laitetta, kymmenen kertaa Tornadossa, joista kaksi takapenkillä ja kolme eturivissä, hattaransyöntiä, haastattelujärkkäilyjä Akvaariossa, ihania tyttöjä, kävely Vaakon Nakille, Puolikkaan Kuuman koiran syönti (munkki, jossa nakkeja, yllättävän hyvää), Vaarille, rupattelua, nukkumaan, Vaarin kuorsausta, hiki hiki hiki
Keskiviikko ylös kello 8, rupattelua ja aamupalaa Vaarin kanssa, heiheit, juna Helsinkiin, haastattelujärjestelyjä matkalla ja kotona, töihin kello kolme, töistä kello 21.15, kotiin, ruokaa, kiire

Torstaille luvassa vielä kiireisempää, perjantaille pientä kiirettä. Lauantaina taas Turkuun ja sunnuntaina takaisin. Ja maanantaina kouluun ja välissä töitä ja öitä siskolla.

Ostin viime viikolla hiusvärin, kämppis kysyi koska laitan sen päähän. En tiedä, en ehdi! Nyt nukkumaan, ettei huominen mene plörinäksi. Alla sisko ja Tirpu ja Tirpun nassu, lisää kuvia tulossa tuonne valokuviin. Kunhan ehdin eli ei voi luvata, että huomenna just. Vikana kuvana tietovisakysymys nro. 3 eli mikä kuvassa (Salla ja Maikku ei saa vastata)?

Say no to TOFU and MEN

Graaaau. Tänään oli uuteen työhön perehtäytymispäivä. Se meni paremmin kuin oletin, palkka on parempi kuin oletin (dollarit vilahtelee koko kesän kituuttaneen silmissä), ihmiset oli mukavampia kuin oletin (aina kannattaa lähteä sillä olettamuksella liikkeelle, että kaikki on ihan saleen ilkeitä) ja työ on selkeämpää kuin oletin. Aloitan tositoimissa maanantaina, oppimista riittää, mutta olen ihan varma, että jossain vaiheessa alkaa sujua. <- Olen huomannut, että käytän joko pilkkua ihan hemmetisti väärin tai kirjoitan tosi monimutkaisia lauseita. Pitäis pitäis ja pilkkusäännötkin pitäis tarkistaa.

Btw, kun on osa-aikaisesti vakavasti otettavassa työpaikassa, tarkoittaa se, että on puoliksi aikuinen?

















Sitten iltapäivä oltiin siskon ja tirpun kanssa kaupungilla. Tämä pölö ei taas ottanut kameraa mukaan. Äh (Kuva siskon lähettämä). Mässättiin ja ostettiin tirpulle sukkiksia ja kilinälelu. Sain paljon hymyjä ja lepertelin taas kieleni solmuun. Hän vaan on niin ihana.

Eilen kitisin terassilla, että mun romanttisen elämäni päivät taitavat olla luetut. "En ihan varmaan, en siis koskaan ikinä, en varppina ikuna kuunaan päivänä tapaa ketään enää ikinä. Ikinä. Koskaan. Ikinä." Tässä kävi semmonen, että mun polvet ihan pikkiriikkisen (siis oikeasti ihan minimaalisesti eli siis sen verran vaan, että huokaus) notkahti, mutta ylläripylläri notkahtelin varattujen perään (joka onneksi selvisi kyllä tosi pian, ei ehtinyt tulla edes toista huokausta). En ihan varmana ikuna.

Joo, tein myös ekaa kertaa tofuruokaa kotona ja epäonnistuin täysin. Tietysti tein sitä tarpeeksi kahdeksalle ihmiselle ja jouduin syömään sitä itse pari päivää (köyhä ei heitä "syömäkelpoista" ruokaa roskiin). Äiti on opettanut, ettei saa sanoa, että ruoka on pahaa. Mutt kai oma tekemästään saa! YÖK.

Heltsinkin parasta palvelua: Elmon sporttibaari Kampissa. I warmly recommend *****

Kiva päivä tänään, herää jo

Heeei, munssahan on ennustajan vikaa. Tänään on ollut mahtava päivä. Ensimmäinen freelancer-keikka meni hienosti, tein töitä auringossa läppärillä kaksi tuntia, söin katkarapukimaraa(söin sitä eilenkin, mutta silloin se ei tuntunut yhtä hienolt a tapahtumalta) ja olin Lippajärvellä uimassa(jossa näin maailman suurimman etanan tai ainakin suurimman mitä ikinä oon ite nähnyt). Yksi kuva etanasta ja yksi kuva Korkeasaaren magnusteista in lööv.

Huomistakin odotan innolla, koska aion herätä aikaisin, tehdä duunijuttuja, pyykätä, siivota ja tiskata. Ja ottaa aurinkoa ja pelata minigolfia. Prrr, hyvin menee taas :)

Tietovisakysymys nro. 2: Mistä otsikko oleva
lause on peräisin?

Oh moody sunday

Eilen oli kyllä ihan parasta. Vietin bondauspäivää (jo toista tällä viikolla) Mikon kanssa Korkeasaaressa. Oli mielettömän hieno ilma ja elämä helppoa. Ihmeteltiin tappajakamelia, hereillä olevaa laiskiaista, pupuja, avioparien riitelyä ja kukikkaita housuja. Vähän piknikkiä Finupuistossa ja ekaa kertaa Rocktowniin sitten ikuisuuksiin. Paluu oli mitä hauskin. Eilen näin 4 sellaista ihmistä, jota en ole nähnyt koko kesänä. Ja tänään vielä kaksi lisää. Ihana nähdä ihmisiä, joita ei ole nähnyt hetkeen. Niiden seurasta osaa nauttia sillä tavalla erilailla, kyl te tiiätte.

Aamulla heräsin kahdeksalta tuskaiseen yskänpuuskaan ja sunnuntai, bloody sunnuntai saattoi alkaa. Tämän sunnuntain vietin onneksi ystävien parissa, mutta sitten jää vielä nämä tunnit, jotka on pakko valvoa ennen nukkumaan menoa. Ensi viikko ahdistaa ja kaikki tuntuu mahdottomalta. Jännä juttu, ikään kuin tuskaani pitkittääkseni pitää valvoa aina sunnuntaisin johonkin kahteen yöllä. Ihan kuin en haluaisi sunnuntain koskaan loppuvan. Tai oikeastaan pitkään valvominen johtuu siitä, että ajatus maanantaista tuntuu... no vielä ikävämmältä kuin sunnuntai. Vaikka oikeasti huomenna aamulla kaikki näyttää taas paljon valoisammalta.

Ja P.s. koska sunnuntaista on tullut koko viikon paskin telkkaripäivä!!! Kuka antoi luvan siihen, että sunnuntaiahdistuksen pakoiluun parasta tarjontaa on Hogan knows best ja Pelkokerroin!

P.p.s. Positiivisuus roskikseen.

P.p.s. Jos on joskus evör sunnuntaina tylsää, saa soittaa/mailata/telepatioida, lähden kaljalle.

P.p.p.s. Ihmettelen kuinka saatoin viime sunnuntain masispostauksesta unohtaa mainita, että viime sunnuntai alkoi aamukahdeksalta migreenikohtauksella (eka varmaan vuoteen.) Kuinka saatoin unohtaa mainita niinkin ilmeisen ja helpon säälin kerjäys maininnan. Huh huh, alan ruostua.

P.p.p.p.s. And the list goes on: En ikinä vois olla miehen kanssa, joka ei tervehdi kassantätiä.

Tulta, pommeja ja rokkaavia pappoja

Superkeskinkertainen, tylsänpuoleinen ja yleensä niin yllätyksetön keskiviikko sai mahtavan lopun. Olin puoli kahdeksalta kotona kaupungilta maleksimasta, vartin vaille olin asettunut tietokoneen ääreen luumujen ja viinirypäleiden kanssa, kun soi puhelin. "Läheks kattoon Rolling Stonesia?" "Hei, joo!" "Ehiks tänne vartissa?" "No kaheskymmenes minsas."

Ja niin minä päädyin Stadionille A-katsomoon katsomaan varmaan tämän hetken isointa ja mahtavinta keikkashowta kaverini Mikon viereen. Ihana paras Mikko! En oikeastaan odottanut mitään, tai enhän mä oisi edes ehtinyt, mutta yllätyin erittäin positiivisesti. Keikan lopussa olin jo ihan fiilareissa meiningistä, kerrostalon kokoisesta eli maailman suurimmasta valoseinästä, tulesta, Jaggerin käärmemäisestä tanssista ja olemuksesta, Richardsin muumiomaisesta tuijotuksesta (plus pienestä kaatumisesta), jättimäisistä Rollarihuulista, pommeista, ilotulituksista ja papparokista. Äijät on tehny tätä 45 vuotta ja vieläkin sujuu toi viihdyttäminen aika hyvin. Ihan huippua.

Jugurttia jugurttia jugurttia ja kotikasvatus kuntoon

Mikään ei ole ihanampaa kuin herätä aamulla puolivuotiaan tyttösen ilon kiljahduksiin ja nähdä hänen hymyilevä nassunsa. Tätä oli elämäni pari päivää viime viikolla. Ihaninta. Oltiin Rymiksessä mökillä koko perheen voimin ja oli mukavaa. Leppoisaa oleskelua. Ikävä kyllä kamera jäi kotiin ja siskon tyttö ikuistamatta katu-uskottavissa mustissa Addun verkkareissa. Onneksi kännykkään tekstariääneksi sain iloisen Tirpuskan iloisen äännähdyksen.

Noh, Helsinki ja lokakuufiilis on rysähtäneet niskaan toden teolla. Kaikennäköinen stressi nostaa taas päätään ku hypätään elokuun puolelle. Kitulan kitula. Elokuulle ei ole mitään kummallista odotettavissakaan, muutamia juhlaloisia tietty, mutta enimmäkseen töitä ja koulun alkua. Opinnäytetyötä pitäis alottaa, työharjoitteluraporttikin on kesken. Eli Heenun kitinä alkaa tästä, change the channel if you can't handle it. And guess what? I have a skin illness. The origin is unknown, treatment is unknown and the good part is that it only lasts from several weeks to several months. Not dangerous but not too much fun fun fun either. Kiitti siitäkin.

Ja uskomatonta mikä jysky kävi kassalla, en edes kehtaa kertoa mitä se urpo mulle sanoi. Sanotaanko, että tämä 1o0 kiloinen 25-vuotias bodari, jonka pään sisällä oli nappien nappaamisen ansiosta jäljellä enää noin puolet alkuperäisestä, huomautti aika törkeästi ulkonäöstäni. Ja jatkoi juttua, vaikka varmasti näki minun kiusaantuneen. Sen bodarikavereille oli ilmeisesti äiti jotain opettanut kotona, koska yrittivät saada idioottikaveriaan lopettamaan. Jos en olisi ollut kassaneidin asemassa, olisin kyllä sanonut, että pitäisköhän sun lopettaa bodaaminen ja hankkia jotain muuta tekemistä kuin kassaneitien ulkonäön kommentoiminen. Lue vaikka joskus joku kirja jysky!

Leffoja nähty:

Ihmisen pojat- tosi mielenkiintoinen aihe (maailman naiset ovat muuttuneet hedelmättömiksi), mutta leffa jäi kuitenkin vähän pintariipaisuksi. Turhaa actionia sen tilalla kun olisi voitu hekumoida tulevaisuudella, jossa lapsia ei enää synny.

Pirates of the Caribbean 3- tykkäsin. Sai juuri sitä mitä odottikin.

Brokeback Mountain- näin toista kertaa. Eka kerta jenkeissä, jolloin poikien aksenteista ei saanut kunnolla selvää eli tarina selvisi kokonaisuudessaan vasta näin tokalla kerralla. Ihana leffa kyllä, jos joku saa naisen kyyneliin niin surullisesti päättyvä homorakkaustarina.

Risky Business- Tomppa Cruisen läpimurtoleffa oli itseasiassa parempi mitä koskaan saatoin odottaa. Ihan katsottava ja viihdyttävä. Tomppa itse näyttää kyllä 12-vuotiaalta leffassa, joten seksikohtaukset oli outoa ja karmivaa katsottavaa.

Sain toisen työpaikan syksyksi. Hienoahan se on, mutta nyt kun tämä syksystressi pukkaa päälle, en tiedä oikein miten uuden työn aloittaminen kaikkeen tähän mahtuu. Mutta kokeillaan nyt, työ on kuitenkin oman alan, toivottavasti ihan hyvä palkkainen ja yksi tai kaksi vuoroa viikossa ja näyttää hyvältä cv:ssä.

Olen löytänyt jugurttikarkit! Vitsit, maailma on niitä pullollaan ja minä haluan maistaa niitä kaikkia. Ja juuri nyt kun kesäkilot ahdistaa ja pankkitili on nollilla. Jugurttinamit on meinaan aikas tyyriitä. Eli jos joskus tahtoo mua ilahduttaa superisti ja lihottaa ihanasti niin saa tuoda vaikka jugurtticasheweita.

Kassalla kävi eilen Onni ja tänään maailman epärehellisin mies

Onni, hänen omien sanojensa mukaan, oli eilen kassalla piipahtanut narkkari. "Onko sulla poikaystävä?" "On." "No, mutta hei mä oon sun elämäs mies." "En usko." "Anna mulle sun puhelinnumero, älä nyt kävele onnes ohi." "En anna ja pakko ottaa nyt se riski ja kävellä vaan ohi." Hän myös sanoi odottavansa mua kaupan ulkopuolella kun pääsen töistä, joka sai munt tuntemaan itseni vähän vaivaantuneeksi kun lähdin töistä. Onneksi kaveri oli löytänyt jo uuden elämänsä naisen tai sammahtanut puskaan, eikä sitä näkynyt.

Porin Jazzeilla oli kyllä mukavaa. Lähdin reissuun vähin odotuksin, mutta ne ylittyivät miljoonasti. Hengailua Kirjurissa, jazzkadulla, terassiloisilla. Löydettiin myös Pleikkarin kitaransoittopeli, joka on saatava! Mä olin viel siin aika haka :P

Tein Porissa myös jotain mitä en ole kovin montaa kertaa aiemmin tehnyt. Eli lauloin karaokea. Onneksi Salla kuitenkin lähti kaveriksi, enkä nolannut itseäni yksinäni. "Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi. Liikaa oot sen varjolla jo varastanut anteeksi," kaikui Porin Vaakunan Rokkiteltassa :P Julkaisemisen arvoisia kuvia ei ole olemassakaan tältä seikkailulta, mutta voitte varmasti käyttää mielikuvitustanne :D

Valvoin sitten sunnuntaina katsomani The Villagen seurauksena kolmeen. Katsoin Youtubesta Frendien Bloopersseja ja Mad Tv:n Trina ja Antonia sketsejä. Lämmin suositus.

Tänään kaupalla kävi maailman epärehellisin mies. Hän pudotti kolikot pöydälle, jossa mulla oli pari viisi senttistä, siirsi oman kädessä olevan viisi senttisen toiseen käteen ja väitti, että yksi niistä minun pöydällä olevista viisi senttisistä on hänen, kun ei tiennyt, että mä näin huijauksen. Vähän hankala selittää, mutta toivottavasti ymmärrätte. Maailman epärehellisin mies -tittelin ansaitsee kaikki jotka yrittävät huijata viisi senttiä sixpäkin hinnasta kaupan tädiltä! Murr.

Sunnuntain mökösinkku

Kämppis on Turussa ja minä pohdin tässä uskaltaisko katsoa The Villagen yksin, kun se on niin hemmetin hyvä, mutta aika pelottava. Ens yönä en varmaan myöskään saa unta, jos katon sen... Hmm hmm. Sunnuntait on sellaisia pariskuntapäiviä, että parilliset tahtoo olla kahestaan (totally understandable) ja sinkut pitää toisilleen seuraa, koska sunnuntaikrapulasätkymasiksissa ei oo kiva olla yksin. Helsingissä mulla on tällä hetkellä yksi sinkkukaveri ja se sattuu olemaan toi kämppis eli vähän huono tilanne tänään. Muutenkin single friends tuntuvat olevan sukupuuttoon kuoleva lajityyppi. Joskus tällaisina sunnuntaina on sellainen olo, että p.s. poikakaveri ois kiva. Jos mä oon sun Roosa, ooks sä mun Jari :)

Äh, itseään niskasta kiinni ja sohvalle. Voihan sitä yöllä sitten tehdä jotain luovaa, kuten siivota tai kirjoittaa kirje Ruotsiin.