Tämä on kylpyläkaupunki syksyllä…

Annoin P:lle joululahjaksi (alkuperäisen ideani peruunnuttua ja toisen ideani eli lasketteluviikonloppujen osoittauduttua liian kalliiksi) kylpyläviikonlopun pienessä ”mammakylpylässä”.

Viikonloppu (raskausepisodia lukuun ottamatta) osoittautui yllättävän menestyksekkääksi. Itselläni oli ehkä vähän epäilyjä paikan suhteen. Mummojahan siellä oli ja paljon, mutta ei niistä tarvinnut välittää.

Hoidot joissa käytiin, oli tosi laadukkaita ja hyviä. Paitsi tietty, että P:n selkä meni hieronnassa jumiin. En tiedä mistä se johtui. Kylpyläosasto oli pieni, eikä mitenkään hohdokas, mutta oli siellä poreamme ja höyrysauna. Eipä sitä muuta tarvittu.

Ruoka oli hyvää, palvelukin suuremmilta osin. Kesällähän siellä olisi paljon enemmänkin tekemistä, kanootteja, minigolf, frisbeegolf, luonnon nähtävyyksiä. Käytiin me tekemässä 4 kilometrin ”luontopolku”, joka meidän kohdalla muuttui 7 kilometrin tarpomiseksi kun minä vahingossa johdatin meidät ihan hiukan reitiltä sivuun. Muutenhan tämä ei olisi haitannut, mutta kun se P:n selkä meni jumiin reissussa.

Avantoonkin kylpylässä olisi päässyt, mutta aikatauluongelmien (lue liian aikaisin aamulla) ja pienen flunssan vuoksi, en uskaltanut mennä.

Enimmäkseen viikonloppu koostui kuitenkin köllöttelystä ja päikkäreistä. Molemmat alkoi pilkkiä jo ennen yhtätoista illalla. Naurettiin, että oltiin eläkeläisjoukossa varmaan ekat, jotka paineli nukkumaan. Mummot sambasivat yömyöhään kylpylän kaksipäiväisillä talvikarnevaaleilla.

Voin kyllä rehellisesti sanoa, että oli rentouttavin viikonloppu pitkään aikaan. Ei pidä väheksyä kuplivassa vedessä makaamisen stressiä poistavaa vaikutusta. Muutto- ja työhuolet olivat kaukana poissa.

Nyt niitä onkin sitten riittänyt. Molempia. Miten se pakkaaminenkin on niin vaikeaa? Ja se juttujen kirjoittaminen yhtään ennen kuin deadlinen painaessa päälle? Pakko on paras muusa kai molemmissa tapauksissa.

Melkein kuin oikea jauhelihakastike

3 dl vaaleaa soijarouhetta
1 dl vettä
1 tlk tomaattimurskaa
1 prk ruokakermaa
2 rkl ketsuppia
2 valkosipulinkynttä
1 kasvisliemikuutio (pitää muistaa ostaa fondia)
basilikaa, oreganoa, mustapippuria, paprikajauhetta, chiliä

Kuumenna pannu, lisää rasvaa (mulla nykyään oikeaa voita, ihan vähän vaan, mutta tuo makua ruokaan). Heitä perään soijarouheet ja pyöritä ihan hetki rasvassa. Lisää vesi. Anna imeytyä soijaan. Lisää tomaattimurska ja kasvisliemikuutio ja pilkottu valkosipuli. Anna muhia 5 min. Lisää kerma ja mausteet. Anna muhia kunnes mehevää.

Helppoa ja tuli muuten aika lähelle oikean jauhelihakastikkeen makuista, kun maustaminenkin onnistui jokseenkin nappiin. Trikkinä kai tuo muhiminen kasvisliemikuution kanssa. Pastaa sivuun ja vähän parmesania päälle. Seuraavaksi päiväksi tätä ei jäänyt, mutta olis varmasti maistunut ihan yhtä hyvältä ainakin ketsupilla jatkettuna.

Tuo kyllä kiinnostaisi minua tuo voi vs. margariini vs. öljy vs. oliiviöljy -juttu. Että onko se nyt kuinka huonoa se nyt sitten on ihmiselle käyttää sitä voita, kun ei esimerkiksi kuitenkaan käytä esim. lihaa, joka on aika suuri huonon rasvan lähde? Tai onko se nyt ylipäätäänkään vaarallista lihansyöjällekään, jos sitä käyttää kohtuudella. Ja eikö toisaalta ole parempi syödä mahd. vähän jalostettua tavaraa?

Olen niin uusi näissä kaikissa ruokajutuissa, joten kaikki mielipiteet asiasta otetaan mielellään vastaan.

No, I'm not pregnant. But thanks for asking!

Tän jutun kertominen pitää nyt aloittaa tästä: Yleensäkin kun olemme P:n kanssa ravintolassa, tarjoilija yrittää työntää tilaamaani liharuokaa P:lle ja P:n tilaamaa kasvisruokaa minulle. I like me steaks and salami in my pizza! He likes his veggies...


No kuitenkin, ymmärrän tämä oletuksen ja minusta se on enimmäkseen huvittavaa. Viikonloppuna vierailemassamme kylpylässä ollut tarjoilija teki kuitenkin mielestäni perin kummallisen oletuksen. Kylpyläreissusta lisää myöhemmin.


Minä tilasin siis grillipihvin ja P kylmäsavustettua tofua salaattipedillä. Tilauksen otti eri tarjoilija kuin ruoat tuonut. 

"Ja tämä grillipihvi varmaan tulee isännälle", sanoi keski-ikäinen naistarjoilija tullessaan pöytään ja tunki pihviäni P:n eteen. (Ja kyllä hän käytti sanaa isäntä)
"Ei kyllä se oli mulle", korjasin naisen virheen. 
"Ai emännälle, juu juu. Pitäähän se tietty syödä kunnolla, jos... on raskaana."

Öh. En ole mikään keijukainen, mutta en mielestäni kuitenkaan ihan raskaanaolevan näköinenkään. Ravintolassa oli sitä paitsi tosi hämärä ja minä istuin päälläni tosi väljä neuletakki. En siis rehellisesti usko naisen tehneen päätelmäänsä fyysisen olemukseni perusteella. Tai sitten uskottelen itselleni näin. 

Vetikö tarjoilija johtopäätöksen siis sen perusteella, että naisella ei ole muuta syytä syödä pihviä kuin ollessaan raskaana. Varsinkin jos mies syö tofua. Häh? Ehkä sitten niin. Olin kuitenkin niin typertynyt naisen sanoista, etten tajunnut/olisi kehdannutkaan mitään sanoa...

P ei kuulemma kuullut tarjoilijan sanovan mitään raskaanaolemisesta. Joko hän on niin kiltti, että valehtelee tai sitten hän ei yksinkertaisesti kuullut sitä (keskittyi saamaan oikean lautasen eteensä) tai sitten olen hullu. Piti kuitenkin jakaa tämä kokemus näin julkisesti.

Week number 3 in the life of Heenu

Tällä viikolla olen:

- Vienyt kamaa myyntiin itsepalvelukirpputorille
- Sekoittanut jälleen kerran myy/osta-verbit töissä
- Leikkinyt pikku-Olgan kanssa
- Syönyt blinejä
- Tehnyt ruokaa kotona 0 kertaa
- Nähnyt ensimmäistä kertaa uuden kodin (jolle P on antanut nimen kutukoti)
- Saanut kamalan allergiakohtauksen vanhassa kodissa (lääkäri ja minä arvelimme syyksi kosteusremppaa, joka siellä on käynnissä. Lääkäri määräsi astmalääkkeet, joiden avulla voin käydä kämpässä pakkaamassa)
- Näkynyt kympin uutisissa
- Metsästänyt korkokenkiä useista eri kenkäkaupoista ja päätynyt ostamaan hyvin pienellä korolla varustetut turkoosit sellaiset Haloselta
- Ostanut parvekepuutarha-kirjan ja punaisen lasisen karkkirasian
- Pyörittänyt tasseleilla peitettyjä tissejäni kymmenen muun naisen kanssa burleski-harjoitussaliksi muutetussa varastotilassa (odotan innolla millaisia google-osumia tämä virke tuottaa)
- Saanut kerrottua naimattomalle isotädille (vihdoin), että muutan pojan kanssa yhteen. "Koska on häät?" oli hänen vastauksensa
- Punastunut saatuani kehuja haastateltavalta "Sä kirjoitat kyllä hyviä juttuja."
- Viettänyt unettomia öitä stressin, allergiaoireiden ja uskoakseni myös täyden kuun vuoksi
- Nukahtanut hierojan ja kosmetologin vastaanotoille
- Tavannut äitiä ja saanut häneltä kivan essun ja itsetehdyt lapaset
- Tapellut siitä, kuinka monta pahvilaatikollista on tarpeeksi sarjakuvia
- Katsonut monta jaksoa How I Met Your Motheria
- Juonut mangojääteetä Javassa, piparminttuteetä P:n siskon luona ja kahvia Herttoniemessä
- Juoruillut
- Vaihtanut blogini nimen ja kuvauksen ihan huvin vuoksi
- Vaihtanut Spotifyn offline-listat puhelimeen
- Tehnyt muuttoílmoituksen, katkaissut kotivakuutuksen, siirtänyt sähkösopimuksen ja avannut yhteisen S-tilin P:n kanssa
- Vertaillu tiskikoneita
- Vaihtanut telkkarin, dvd-soittimen ja digiboksin kolmeen kahvipakettiin
- Etsinyt viime viikonloppuna tehtyä kestolottokuponkia
- Erehtynyt luulemaan kookosvaahtoa valkosuklaamousseksi ja lappanut sitä kupillisen täyteen
- Unohtanut sanan ruukku, "Mikä se on se mihin laitetaan ne kasvit?"
- Tullut kutsutuksi useisiin syntymäpäiväjuhliin kevään aikana (jipii)
- Aloittanut opintolainan takaisinmaksut
- Liittynyt Munamies-ryhmään Facebookissa
- Miettinyt työkeikalla kaikkea muuta kuin asiaa: onkohan tuo mies yhdelle Janille sukua? Miten tuolla vanhalla miehellä onkin noin hyvännäköiset hiukset? Onkohan tuo sen työkaveri, jolla ei ole, sille kateellinen? Miksi tuo yksi luolamies syö omalla haarukalla suoraan hedelmävadilta anaksen paloja? Voisikohan ananasta kasvattaa parvekkeella? Mistä mä löytäisin sellaisen sinkkiammeen parvekekukille?
- Pohtinut mitä kaikkea sisältyy hääohjelmassa kuultuun parisuhdeneuvoon "Ylistä, älä alista"
- Lykännyt asioita ensi viikkoon kuvitellen, että silloin on paremmin aikaa
- Kiitänyt haasteeseen osallistuneita (tämä on se kiitos, kiitos!)

No ei sit.

Ehkä se oli liian vaikea tehtävä / typerä ajatus. Unohdetaan sitten se.

Sain mä yhden oikean ehdotuksen eli porkkanan reseptikokeiluihin. Ei pidä väheksyä porkkanaa, keksin siitä jonkun jännittävän reseptin :) Se ei kuitenkaan ole porkkanakakku, joka (vaikka ihan hyvää) on mielestäni täysin yliarvostettua. Olen kuullut, että porkkana ja feta ovat yllättävän hyvä yhdistelmä. Ehkä kokeilen jotain sellaista. Porkkana-feta-muffinssit? Could be.

Viime viikonloppuna tein elämäni ensimmäisiä rieskoja. Perunasellaisia. Ei ne onnistuneet kovin hyvin, kun vasta niiden tekemisen jälkeen luin, että rieskojen kannalta on elintärkeää että taikina on tosi kylmää ja uuni tosi kuuma. Pitäisi mun mielestä ohjeissa korostaa näitä huipputärkeitä asioita, kun muutenhan sitä tekee vähän sinne päin.

Elämä sujuu tällä hetkellä muuttoa valmistellen ja aikatauluttaen. Tiistaina päästiin ekaa kertaa katsomaan malliasuntoa tulevasta kodistamme. Se näytti hyvältä ja valoisalta. Kyllä siitä kodin saa tehtyä, kun vaan joku teleporttaisi meidän kamat sinne.

Mun uusi koti -suunnitelmat pyrskähti taas aivan yli äyräiden. Tärkeimpänä niistä pidän itse parvekepuutarhaa. Uudessa kodissa kun on valtavan kokoinen parveke. Kyseisestä projektista on todennäköisesti luvassa tännekin sepustuksia ja ehkä muunkinlaista dokumentointia. "Sä voit sit auttaa mua niiden mun kasvien istuttamisessa ja hoitamisessa." "Niin siis meidän kasvien." Muita suunnitelmia on kirjahyllyjen maalaus ja erinäisiä "koriste-esineitäkin" on jo tilattu yms. Sisustusbloggauksia siis luvassa :)

Aikatauluongelmia elämään on seuraavien viikkojen (muuttoon 1,5 viikkoa!!) aikana ehkä odotettavissa, kun seuraavaksi viikonlopuksi olen lähdössä pois ja ensi viikolla juoksen joka ilta Docpoint-leffoissa. Muutenkin joka välissä tuntuu olevan jotain, missä välissä mä pakkaan hei?! Ehkä teen sen öisin, koska kaikki tämä muutos valvottaa mua kuitenkin.

Kiireisenä ihmisen pitää myös uudet harrastukset. Aloitin jo viime vuoden puolella Heinin kanssa burleski-harrastuksen (lisää siitä myöhemmin) ja ensi viikolla alkaa P:n kanssa paritanssikurssi. Tarkoituksena ois ehkä lisätä vielä yksi vapaaehtoistyökuvio uuden kotikaupungin myötä...

Ehkä mun haaste-tehtävä ois ollut mullekin tässä tilanteessa hiukan liikaa. Maybe you saved me from myself.

Haasta minut!

Facebookissa kiertää luovuushaaste, jossa luvataan tehdä jotain itse ystävilleen ja sitten ystävät vuorostaan tekevät jotain omille ystävilleen.

Sain tästä idean haastaa itseni teidän avullanne kolmessa asiassa, joista itse pidän. Nämä kolme asiaa ovat siis kirjoittaminen, valokuvaaminen ja ruoanlaitto.

Samalla saan ehkä uutta puhtia luomiseen, kun kaikissa kolmessa olen tuntunut vähän laiskistuvan ja vien ehkä blogianikin hiukan uuteen suuntaan. Ja tietysti yritän tarjota samalla teille jotain. Toivottavasti jotain mukavaa tai käyttökelpoista tai edes "kyllä tää työnteon voittaa"-tasoista lukemista. Ja ihan jännä kokeilla julkaista jotain omaa fiktiotakin, sitä kun harvemmin (lue ei koskaan) tulee kenellekään esitettyä.

Eli lupaan jakaa kanssanne

1) kirjoituksen
2) valokuvan
3) reseptin

valitsemistanne aiheista.

Jos huvittaa (toivottavasti edes jotakuta, että pääsen hommiin) osallistua, niin laita viestiä kommentteihin muodossa

1) Lyhyen novellin/kohtauksen aihe/pidempi ehdotus esim. Motelli 517 tai Morsiamen sisaren monologi häiden aattona, kun hän herää sulhasen vierestä
2) Valokuvan teema esim. Kärpänen tai Elämän tyhjyys
3) Reseptin pääruoka-aine (kasvisruokavalioon soveltuva) esim. Kardemumma tai Kiinankaali

Oletan, että viestejä ei tule kaziljoonia, joten lupaan toteuttaa kaikki. Eikä tarvitse ehdottaa kaikkiin kolmeen, jos vaikka haluaa vain nähdä sen valokuvan kärpäsestä. Toteutusaika tietysti riippuu siitä paljonko ehdotuksia tulee. Mutta otan haasteen vastaan joka tapauksessa.

Hihi, olen ihan innostunut. Toivottavasti tää on teistäkin hyvä idea :) Jos ei oo niin keksikää jotain vaikka väkisin.

Avoliitto

Uusi vuosi tuo mukanaan tällä kertaa uuden kotikaupungin. Ja uuden avomiehen ;) Lain mukaan mä kai kun olen asunut viime vuodenkin ajan avoliitossa, nykyinen kämppikseni kun on mies.

Joka tapauksessa nyt on ihan uudenlainen elämänvaihe alkamassa. Ihan oikea avoliitto (pelottava sana, vain yhden kirjaimen, mutta onneksi oikeasti miljoonien valovuosien päässä siitä toisesta vakavammasta liitosta, mutta käytännössä tietty hyvin vähän se yksi i enää muuttaa asioita tästä iittömästä liitosta, varsinkin kun mua se +i ei henkilökohtaisesti juuri koskaan ole hetkauttanut suuntaan tai toiseen… niin onko tämä sittenkin se vakavin askel suhteessa, jos ei tietty lasketa lasten hankkimista, eikä tietty tässä nyt mitään yhteistä asuntolainaakaan olla ottamassa. Lisäksi on tosi outoa ajatella, että mun kamojen seassa on kohta jonkun muunkin kamoja).

Vastaavia ajatusten tonavia lukuun ottamatta päällimmäinen olo kuitenkin on, että tämä on mahtavaa. Meidän yhteinen koti. En malta odottaa, että päästään muuttamaan ja aloittamaan yhteinen elämä.
Pitäisi vaan yrittää hillitä myös tätä muuttojen yhteydessä esiintyvää ”heti nyt kaikki uudet kalusteet ja lakanat ja keittiökamat mulle vaikka rahaa ei oo” –fiilistä. Sohva on jo ostettu. Sen pitäisi riittää hetkeksi. Mutta sen kanssa tarvittais tietty yhteensopivat verhot ja sohvatyynyt.

Vuosi vaihtui iloisissa merkeissä Lady Gaga –teemaisissa bileissä. Oman asuni kohokohta oli hiuksiin kiinnitetty karkkihampurilainen. Alun perin juhliin lupaamani lihapuku jäi valmistamatta, koska tilaamani pekonikangas saapui vasta tämän vuoden puolella. Nyt mulla on siis lihakuvioista kangasta, jolle en tosiaan keksi mitään käyttöä. Se on siis myytävänä eli ota yhteyttä jos yhtäkkinen tarve lihakankaalle ilmaantuu :) Myytävänä muuten myös kuvaputkitelkkari, kaapelidigiboksi, valkoinen vaatekaappi ja klaffipiironki.

Uusi vuosi alkoi minilomalla Itä-Suomen sukulaisiin. Vein P:n mummolle näytille. ”Hyvät arvosanat minä annan, komea ystävä sinulla. Ja kiltin oloinen”, kommentoi mummo. Hän naureskeli, että eihän se kai vanhan mummon hyväksyntä enää paljoa paina. ”Oishan se nyt ikävää, jos oisit sanonut ettet hyväksy”, vastasin. ”Niin minun mummo sanoi sinun ukista.”

Olisihan siellä viihtynyt taas pidempäänkin. Tuli saunottua, vähän kokeiltua lumessa peseytymistä, vietyä tädin hevoselle aamuheinät, länträttyä yhdeksänvuotiaan serkkutytön kanssa kasvonaamioilla, syötyä hyvin ja kokeiltua tädin miehen järven jäälle rakentamaa jäärallirataakin. Kyydissä tietty.

Nukkua ois voinut ehkä hiukan enempi. Alkuviikon väsymys on ollut samaa luokkaa kuin hurjemmankin rellestysviikonlopun jälkeen. Mummolle kun lupaa yhdeksältä tulla aamupalalle niin se on pidettävä. Sunnuntaiaamuna meidät herätti jo 9 minuuttia vaille yhdeksän mummon vintinrappusista kaikunut huuto ”Aika on armoton!”.