I blame Paavo

Olin eilen välipäivähumpalla ihanien tyttöjen kanssa, oli helsinkiläistä, jyväskyläläistä ja peräti yksi kreikkalainenkin.

Ensin käytiin Shanghai Cowboyssa syömässä. Todella hyvä, suosittelen! Mutta kannattaa tehdä pöytävaraus, on kovasti hipsterien suosiossa. Ja tarjoilijat puhuvat vain englantia eli vähän kuin ulkomailla olisi käymässä :) Meksikolainen ruoka oli todella hyvää ja kohtuuhintaistakin!

Sitten mentiin ToKaan eli Torstai-Kalleen. Sieltä saa skumppapulloja 9 eurolla. Huh. Niiden ja Arhinmäki-shottien vaikutuksesta olen aika kalpeana tyttönä tässä tehnyt tätä iltavuoroani etänä.

Kallessa on siis tällainen epävirallinen pressaäänestys menossa periaatteella osta shotti, anna ääni. Pakkohan se oli osallistua, melko hyvä kapitalistien juoni Kallelta :)

Poles love their pope and some unfortunated cars

Paavi 1

Paavi 2

Paavi 3

Auto, jonka sisällä kasvatetaan levää.

Auto, jonka eturenkaissa ei ollut ilmaa.

Gud Jul 24 – Recap

Hyviä tekoja tehty: ~20 Ihmisiä ruokittu: 36 Mummoja ilahdutettu: 5 Rahaa käytetty: 50,20 euroa + 20 euron laina Verta luovutettu: 1 pussi Iloa tuotettu: toivottavasti paljon Keräyksiin osallistuttu: 2 Omaa ajatusmaailmaa avarrettu: kovasti Ihanaa joulua kaikki, palataan asiaan ensi viikolla jahka palaudun matkoilta ja te toivutte kinkkuövereistä!

Gul Jul 23

Tänään olen matkannut Varsovaan ja aion hymyillä isosti kaikille vastaantulijoille!

Gud Jul 22

Tänään olin pitämässä Pelastusarmeijan joulupataa pystyssä Hakaniemessä lounastauolla tunnin verran.

Usko ihmisten hyvyyteen palautui taas hetkeksi. Vaate/tavarapaketteja tuli kymmeniä tunnissa, rahaa satoja euroja. Toivotin varmaan lähemmäs sata kertaa ”Hyvää joulua”. Tunnissa!

Vau, se oli ihan huikeaa. Ensi vuonna varmasti uudestaan ja ehkä kun on ajoissa liikkeellä niin voi ottaa enemmänkin vuoroja (tänä vuonna toi kalenteriin mahduttaminen oli hieman hankala nakki)… 

 

Gud Jul 21

Tänään luovutin verta (kiitos vinkistä!). Ja kävin isotädillä.

Ja oon ihan poikki.

Gud Jul 20

Tänään vein joulun adoptiomummolle. Vaihdoimme lahjat, söimme torttuja ja muistelimme ystävyytemme kulkua niin kuin nykyään lähes joka kerta kun näemme. Hän mainitsee lähes joka kerta, että muistaa siskoni olleen raskaana kun ensimmäisiä kertoja hänen luonaan kävin. Lapsi on jo neljä, ystävyytemme täytti viisi tänä syksynä.

-----

Ah, eilen tuli tv:stä Pretty Woman. Ihmeellisesti sen jaksaa aina katsoa. Tällä kertaa P:kin parkkasi sohvalle sitä tuijottamaan, vaikka alkuun pitikin käydä vääntöä siitä suostuisinko minä katsomaan Demolitionmanin vaimikälie?

Ai niin, joulut on nyt juhlittu. Sikäli kun joulun juhliminen voidaan ymmärtää lähinnä syömisenä. Eilen vetäistiin tällä erää viimeinen jouluateria Kulosaaren Casinolla (se vaan on vuodesta toiseen paras joulubuffa). Tänään vielä hörpättiin glögit kavereiden kanssa :)

Kaikki joululahjatkin on jo avattu, kiitos puk.. sukulaisille :) P:n kanssa ei tänä vuonna lahjoja osteta, kun on se matka.

Lähdetään tosiaan perjantaina Puolaan. Ihii! Mulla onkin nyt kova loppukiri joulukalenterin suhteen...Huh.

Gud Jul 17,18,19

Huh, olipa kiireinen, mutta iloinen, etukäteisjouluviikonloppu.

Olen kyläillyt, antanut ja saanut lahjoja sekä hyvää mieltä 17. ja 18. päivien edestä.

Tänään lahjoitin 19 euroa Helsingin tyttöjen talolle.

Jos mä vaan pystyisin taipumaan edes pikkiriikkisen ja tukemaan Paavo Väyrystä edes muutaman kympin edestä presidenttikampanjassaan olisin jo tilannut tämän mukin. Sisustusesineenähän tää olis aivan upea, mutta poliittinen minäni ei anna periksi hassuttelija-sisustajalle.

Ehkä jonain vuonna näitä löytyy kirppikseltä ja sitten voin ostaa sen pelkäämättä, että autan samalla keskustalaista presidentiksi.

Paavo A:lla ei ole mitään tuotteita myynnissä. Hänelle annankin tukeni mieluummin aikana ja heilun ensi vuonna toreilla jakamassa flyereita.

Gud Jul 16

Ostin äidille äitienpäivälahjaksi lahjakortin mikrolainapalvelu Kivaan. Tänään lainasin itse senegalilaiselle Fatoulle 25 dollaria hänen pähkinämyyntitoimintansa rahoittamiseen. Inspiraatio tuli siitä, etttä yksi kaveri Facebookissa juuri tänään kertoi saaneensa 30 % lainarahastaan jo takaisin.

Munsta palvelun idea on ihan loistokas. 25 dollaria eli noin 20 euroahan ei ole länsimaalaiselle mitään, mutta useissa maissa pienilläkin summilla voi jo tehdä ihmeitä. Ja jos sen joskus saa takaisin, niin sen voi lainata sitten edelleen.

Suomessahan toimii vastaava palvelu Fixura. Siellä kuitenkin pienin sijoitussumma on 100 euroa, joka tuntuu aika paljolta varsinkin kun palvelu ei tunnu kovin luotettavalta. Tietääkö joku siitä jotain?

Ymmärrän kyllä oudon ajattelumallin. 20 euroa Senegaliin lähtee tuosta vaan, 100 euroa Vantaalle tuntuu paljolta. Noh, mutta käykää itse vertailemassa palveluja ja päättäkää itse :)

----

Eilen kävi turkulaisystävien kanssa yllätyskännit. Siksi postaus vasta nyt. Sori!

Gud Jul 15

Tänään teimme hyvää vähän tarkoituksella ja puoliksi vahingossa. Äiti ja minä siis.

Käytiin viemässä vanhainkodissa asuvalle mammalle (isotäti) joulutervehdys. Satuttiin paikalle juuri kun siellä oli alkamassa joulujuhlat.

Näin tänä vuonna sen virallisen Lucia-kulkueen Helsingissä, mutta voin kertoa että vanhainkodin versio oli tuhat kertaa liikuttavampi. Harmaahapsinen nainen kulki rollaattorilla kulkueen kärjessä Lucia-kruunu päässä ja näytti ylpeältä tehtävästään.

Liikuttavia olivat myös joululaulut. Mehän äidin kanssa tuhrattiin itkua siellä huoneen nurkassa, kun mummot veisas Varpusta jouluaamuna. Mamma ei tainnut taaskaan tuntea, mutta seura toivottavasti ilahdutti.

Tämä joulu on sellaista aikaa, että tupataan puhumaan paljon vanhusten yksinäisyydestä. En halua asiasta sen kummemmin jeesustella, vaikka asia itselle onkin hirmu tärkeä.

Aiheeseen kuitenkin liittyen, vaikkei joulusta olekaan siinä kyse, mulle tulee aina mieleen tämä tositarina ajalta, kun olin vielä sairaalassa töissä...

Osastollamme oli yhtenä kesänä eräs Herra R. Hän köpötteli rollaattorin kanssa, oli jo hieman höperöitynyt ja kärsi useista pitkäaikaissairauksista. Perhettä eikä lähisukulaisia ollut. Minulle (varmasti muillekin) hän lupaili timantteja ja kaikenlaista hyvää elämää Kaivopuistossa sijaitsevassa linnassaan (en tiedä oliko tätä oikeasti), jos vain mentäisiin naimisiin.

Noh, Herra R ja minä ystävystyimme kesän aikana. Minä tein selväksi, että morsianta minusta ei hänelle tule, mutta kahvikupposet voin oleskeluhuoneessa juoda aina ehtiessäni. Hän oli kerrassaan vastustamattoman hellyyttävä tyyppi.

Herra R. täytti loppukesästä 80 vuotta. Osastolla puuhailtiin hänelle jonkunlaista juhlallisuutta, koska ketään ei ollut odotettavissa sitä hänen kanssaan juhlistamaan ja se suretti kaikkia Herra R:stä pitäviä jo etukäteen. 

Tuli sitten juhlapäivä ja osastolle ilmestyy kolme todellista vanhan ajan herrasmiestä kukkapuskineen ja kakkurasioineen. He esittäytyivät Herra R:n postimerkkikeräilytovereiksi vuosien takaa. Olivat muistaneet vanhan ystävänsä merkkipäivän ja tulleet sitä viettämään.

Itse liikutuin tapauksesta niin, että ravasin koko loppupäivän vessassa pyyhkimässä kyyneleitä. Ne valuvat väkisin vieläkin kun mietin tuota päivää, Herra R:n hämmentynyttä, mutta otettua hymyä, vanhojen miesten suoria selkiä ja kukkapuskan värikkyyttä.

Gud Jul 14

Tänään on aika omistaa hyvä teko blogilleni - monivuotiselle ystävälle.

Koska en voi blogiani halata tai palkita kukkasin, niin piti minun keksiä jotain muuta. Mikä hyödyttäisi blogiystävääni? Kenties uusi ulkoasu? Ehkä joku uusi feedi? Vai pitäisikö minun kirjoittajana panostaa vähän enemmän sisällön laatuun?

Idean sain kuitenkin tänään Iltalehden jutusta, jossa käsiteltiin haetuimpia sanoja/henkilöitä/kuvia. Google-optimointi, jipii!

Tässä siis ihan randomisti valittuna suomalaisten suosikkihakuja kuluneelta vuodelta omilla kommentteillani höystettynä. Kaikki voittaa!

Petri Nygård

Edes se, että siskontyttö laulaa Reggaerekkaa, ei saa mua pitämään siitä laulusta eikä sen laulajasta. Mitään muuta ei tuu Nygårdista mieleen kuin se joku musavideo, jossa hän pyörii Thaimaassa ilotyttöjen kanssa. Siis varmasti kaikinpuolin upea tyyppi! Yöh.

Saana Parviainen / Jussi Parviainen

No niin, lempiaiheeni Parviaiset! Kyllä tämä kuvio jostain syystä kiinnosti mua yhdessä vaiheessa ja sitten kun yksi kaveri tiesi siitä vielä sattumalta jotain, mitä lehdissä ei vielä silloin kerrottu. Onneksi voin sanoa puhtain syrämin, ettei kiinnosta enää!

Mikael Granlund

Ilmaveivi kiinnostaa aina! Pusi pusi Mikaelille.

Feissarimokat

Hahaha, nämä oli alkuun parempia kun pystyi olemaan varma, etteivät ne ole tahalleen tehtyjä. Sama pätee autocorrecteihin. Toisaalta kyllä ne parhaimmat naurattaa edelleen, oli ne sitten aitoja tai feikkejä.

Mokkapalat

Tämä on vuoden 2011 haetuin resepti. Just tein itsenäisyyspäivänä mokkapalamuffinseja a la Kinuskikissa. Itsenäisyyspäivä oli mulle vaikeeta aikaa kokkina. Sekä yhdestä tällaisesta muffinssista että pakastimen kautta käyneen suppilovahverorisoton eilen syödyistä jämistä on löytynyt muovinpalat. Onneksi vaan mun omista annoksista, vieraat ei ainakaan kehdanneet valittaa. Rikoin noina päivinä myös kaksi kauhaa tehdessäni ruokaa, mutta ruoan sekaan etsineet muovinpalat eivät kyllä olleet peräisin niistä.

Tässä tällainen mainospuhe kaikille, että tulkaa hei meille syömään. Kokki ei tunne omia voimiaan ja salaisena erikoismausteena käyttää muovia!

Perussuomalaiset

En nyt lähe tähän. Menee viimeinenkin positiivisuus elämästä.

p.s. Käy tykkäämässä Sonerasta Facebookissa ja tienaa 0,10 senttiä Itämeren suojeluun. Tää on tätä yritysten hyvää, mutta hei, lets make them pay.

Gud Jul 13

Todella hankalana työpäivänä (mulla on ollut näitä viime aikoina hyvin paljon) kannattaa pistää Spotifysta soimaan joku musikaali-soundtrack. Mulla toimii esim. Hair ja Mamma Mia. Ja tietty työväenlaulut, riistoa ja sortoa katsokaas!

Melko ällöä, mutta toimii.

Tää oli niin sanottu henkisen hyvinvoinnin jakamisen hyvä teko. 

Gud Jul 12

Tänään tein hyvää viemällä suunnittelutoimisto Valveen joululahjakeräykseen lahjan lastenkodissa asuvalle lapselle. Toivottavasti 11-vuotiaspoika ilahtuu ostamastani lautapelistä, jonka saa.

Tää jouluaika on sellaista, kun yritykset mielellään tekevät hyvää ja lahjoittavat rahaa keräyksiin. Mikä on tietysti hyvä asia, mutta kyllä munsta on hienoa, että joissain yrityksissä oikeasti tehdäänkin jotain eli omistetaan työntekijöiden aikaa hyvän tekemiseen. Oli mukava päästä osaksi tätä hyväntekoketjua.

Toisen hyvän teon tein lähettämällä P:n ystäväni uuteen asuntoon laittamaan lamppuja kattoon. Hyvä meidän ruokakunta!

Gud Jul 10 + 11

Olen elänyt viikonlopun melko hedonistisesti.

Olen juhlinut (pikkujouluja ja kaverin valmistujaisia), syönyt hyvin (pikkujouluruokaa ja jouluruokaa Pörssissä), nauranut, tanssinut ja ajanut meilahtelaisen toimistotalon yläkerran saunatilassa pöydän ympäri rallia työtuoleilla. Löysimme P:n kanssa uuden suosikkisarjan - The League! En tiedä tuleeko Suomessa, superhauska.

Olen viikonloppuna ollut peräti niin

a) rento
b) hajamielinen
c) mietteliäs
d) pyromaanisiin piirteisiin taipuvainen

,että lauantai-iltana en ollut varma jäikö suoristusrauta seinään. No ei ollut jäänyt. Sunnuntai-illalla puolestaan keittelin glögistä mustaa sokeria ja sen ansiosta saimme viime yön nukkua melkoisessa savunhajussa.

Mietinkin tässä, että johtuuko tämä maanantainen päänsärky

a) siitä savusta
b) siitä, ettei savun, täysikuun ja liskodiskon takia nukuttanut
c) siitä, että töihin tulo tänä maanantaina vei voimia jo eilisiltana?

Noh, suuremmat hyvät työt jäivät sitten kuitenkin väliin. Korvaukseksi laiskottelusta sijoitin tänä aamuna movemberilaisten inspiroimana 10+11=21 euroa suomalaiseen mieheen eli Hopearahastoon. Go men!

Gud Jul 9

Eilen leivoin joulutorttuja ja tänään valmistelen muita pöperöitä puolueen paikallisjärjestön pikkujouluihin. 20 hengelle pitäisi loihtia natusteltavaa.

Kauheesti olen nyt kokkaillut tässä joulukuussa muille. Ruoka on toki melko helppo tapa tuottaa hyvää mieltä ihmisille.

Aion myös tänään juhlahumun keskellä kiittää mahdollisimman montaa ihmistä siitä, että ovat niin lämpimästi toivottaneet minut tänä vuonna mukaan joukkoonsa.

Ja vielä lisäksi yritän saada vähän positiivisemman vaihteen omaankin elämääni päälle viikonlopun aikana.

Gud Jul 8

Järjestin tänään itseni tekemään hyvää 22.12.

Aika törkeetä käyttää tämä yksi hyvä teko kahteen kertaan, i know! Mutta tänään pyysin siis pomolta lupaa olla kaksi tuntia palkattomalla vapaalla kesken päivän pois tämän asian takia. Lisäksi mulla oli juuri tuolle ajalle varattu hieroja, joka piti myös perua.

Eli siis tämän omistautumiseni takia mä otan tästä nyt kaksi pistettä! Reklamaatiot voitte osoittaa vaikka joulupukille.

Lisää hyviä tekoja: olen tänään pistänyt rattaat pyörimään töissä. Katsotaan, mihin tämä kaikki päättyy.

God Jul 7

Tämän päivän hyväntekofiilikset hävisi taas töissä ja päivä meni lähinnä puhalteluharjoituksia tehdessä, että selviän päivästä. Kuulin siis töissä uutisia, joiden johdosta edessä on jonkinlaista taistelua...

Kun itselle tehdään huonoa, niin vähän siinä menee fiilikset tehdä mitään hyvää, vaikka toisaalta se ehkä taas piristäisi mieltäkin. Kiitos vaan vinkeistä ja kyllä mulla on itselläkin vireillä tässä pari ihan oikeaakin "hyvää projektia"...

Ai niin, kävinhän mä tänään pankissa aamupäivällä ennen töihin tuloani. Siellä oli sotaveteraanien keräyslipas. Yleensä en anna rahaa sotaveteraanien keräyksiin, koska muistan lukeneeni joskus että heillä on enemmän rahaa kuin ikinä ehtivät enää käyttämään, melko vanhaa kun tuppaa tuo porukka jo olemaan. Korjatkaa, jos olen väärässä. Ja tietääkö joku minne se raha menee, jos sitä on vielä jäljellä sittenkin kun sotaveteraaneja ei ole. Jätetäänkö se jonnekin tilille köllöttelemään mahdollisia tulevia sotaveteraaneja varten?

Noh, tänään (huom. ennen työpäivää) sitten tämän hyvän tekemisen ja eilisen itsenäisyyspäivän herkistämänä päätin laittaa lippaaseen kolikkoni. Lompakossa oli vaan 20 senttinen, mutta laitoin sen silti. Onhan sekin enemmän kuin mitä ihan tavallisena päivänä laitan hyväntekeväisyyteen.

God Jul 6

Vähän alkaa lipsumaan tämä joulukalenterini jo alkumetreillä...

Eilen meillä vietettiin itsenäisyyspäivää miso-keittoa, sushia, pavlovaa ja muffinsseja syöden. Kaikki itse tehtyjäkin tietty. Kylässä oli aikuisia, lapsia ja koiria. Illalla tietysti katsottiin linnan juhlien kättelyt. Ja kritisoitiin (välillä ihasteltiinkin) pukuja.

Kun vieraat oli lähteneet päästin illalla hiljaa päähän hiipineen migreenin valloilleen ja menin nukkumaan. Tsädäm 11 tunnin yöunet, siinäpä vasta itselleni hyvä teko!

Noh, hiippailen tästä pikkuhiljaa töihin iltavuoroon. Katsotaan mitä tämän päivän kunniaksi keksin.

God Jul 5

Tänään vaihdoin kotiimme vanhoilta asukkailta jääneen kattolampun paketilliseen kahvia. Hieman prinsessamainen lamppu löysi uuden paikan kolmevuotiaan tytön ensimmäisestä omasta huoneesta. Kyllä mulle ainakin tuli hyvä mieli.

Tämä onnistui Facebookin annetaan / vaihdetaan / vastaanotetaan -sivun kautta. Olen käyttänyt sitä muutamaan otteeseen ja se on munsta huippuhyvä idea. Ihmiset varastoi turhaa roinaa nurkissaan vuosikausia ja niihin lopulta kyllästyttyään heittävät pois kyselemättä kummemmin olisiko joku jotain vailla. Facebookin kautta monet vanhat roinat löytää uuden omistajan.

Ikävä kyllä tämänkin hyvän pilaavat ihmiset. Jotkut etsivät tavaraa ahneuksissaan myytäväksi, toisilla kiinnostus lopahtaa kesken "kaupanteon" ja sitten heistä ei vaan enää kuulu mitään, toiset taas lupaavat saman tavaran monelle eri ihmiselle ja joillekin taas käytännössä ilmainen tavara pitäisi kotiovelle asti kiikuttaa... Itse olen törmännyt jo kaikkiin näihin. Todella raivostuttavaa, mutta onneks hyviäkin sieltä löytyy.

Ai niin ja toinen hyvä tekokin tulossa tälle päivälle. Lähden illalla bileisiin, jotta P saa luettua tenttiin kotona kun en oo häiritsemässä! Olen niin jalo <3

God Jul 4

Olen tänään ruokkinut 9 ihmistä.

Tein kahta erilaista joululohta, avokado-mozzarella-salaattia, suppilovahverorisotto, uunipunajuuria, vuohenjuustovaahtoa, puolukkajäädykettä, kinuskia ja vielä joulukarkkeja vieraille kotiinviemisiksi.

Emmä oo ehtinyt tehdä mitään muuta. Mutt väitän että vieraat lähti hyvillä mielin kotiin! :)

Eilen puolestaan saatin me nauttia herkkuruokia siskon perheen luona. Tässä on nyt vähän vietetty tätä viikonloppua joulun merkeissä, kun vietetään tänä vuonna se oikea joulu matkoilla.

God Jul 3

Olin aamulla salilla (hyvä teko nro 1).

Salilla on yksi puute, josta on pitänyt sanoa henkilökunnalle. Noh, tänään sitten päätin sanoa asiasta ja lisätä perään jotan positiivista. Kiitos asiakaspalvelijalle.


Yritän aina suunnitella tällaiset puheenvuorot etukäteen. Koska jos sanon jotain spontaanisti, se yleensä kuulostaa jotenkin oudolta. Tyttö, joka on poliisiasemalla sanonut poliiseille, että "mun sydän pamputtaa".

Noh en suunnitellut nytkään, joten asianikin esittäminen meni vähän väärin. Lisäksi perään sain sanottua vain "tosi kiva tulla tänne salille kyllä aina".

Ensi viikolla teen sitten jotain oikeasti hyvää. 

God Jul 2

Suoritin tämän päivän hyvän teon jo eilen. Vein ystävälle kukkia!

Mä olen huono viemään mitään kun menen kylään. En koskaan tajua etukäteen, vasta harmittelen jälkikäteen... Ois pitänyt jotain viedä...

Enpä tiedä oliko tämä niinkään hyvä teko, mutta hyvien tapojen koulutusta itselleni ainakin! Ja onhan kukkia huippua saada. Itekin tykkään. Toivottavasti kaverille tuli hyvä mieli :)

Tein myös yhden toisen (hyvän) jutun ystävälle, mutta sitten hän ilmoitti, että olinkin tehnyt turhaa työtä kun asia oli hoidettu jo aika päiviä sitten, hän oli vaan unohtanut ilmoittaa. You win some, you lose some...

Presidenttimme Tarja Halonen on tehnyt tänään myös erinomaisen teon myöntäessään äidilleni kunniamerkin! Olen niin ylpeä äidistäni, joka on vuosikausien ajan tehnyt niin paljon muiden hyväksi toimiessaan ay-elämässä ja kunnallispolitiikassa. On mielestäni mahtavaa, että hän saa työstään vihdoin ansaittua tunnustusta. Äitini on Hyväntekijä isolla Hoolla ja inspiroi minuakin yrittämään!

God Jul 1

Ihka ensimmäisen luukun käytän toisen henkilön keksimän idean (joka vaatii toteutuakseen periaatteessa koko joulukuuta) markkinoimiseen.

Kyseessä on Facebookista löytyvä Erilainen joulukalenteri.

Ideana siinä on, että joulukalenterin avaamisen sijaan siirrät säästöön joka päivä yhden euron. 24 euroa kerättyäsi lahjoitat ne valitsemaasi hyväntekeväisyyskohteeseen. Itse aion ainakin tehdä näin, tee säki :)

Mistäänhän ei huomaa, etten ole synnynnäinen markkinoija.

------------- VIIVAN ALLA MUUTA ASIAA ---------------

Käytiin katsomassa In Time -leffa... Was it a waste of our time? No melkein. Ihan vauhdikas ja viihdyttävähän se oli, mutta potentiaalia ois kerrassaan kutkuttavassa ideassa ollut paljon enempäänkin. Kaiken lisäksi siinä oli ihan typeriä epäjohdonmukaisuuksia. Blaah.

Huono ihminen ja zumba

Olen tässä mietiskelly alkuviikon, että mitä hyviä tekoja voisin tehdä ensi kuussa.

Tänään ajattelin yhtä ehkä kanssaihmisiäni ilostuttavaa tekoa ihan spontaanisti ja meinasin pistää sen heti käytäntöön. Sitten muistinkin tämän joulukalenteriasian ja päätin lykätä hyvän tekemistä ensi kuuhun. Eihän sen nyt näin pitänyt mennä, eihän? :D

No, mutta huomenna se sitten pyörähtää käyntiin. Saa ehdottaakin, jos tulee jotain hyviä tekoja mieleen ja haluaisi minun niitä toteuttavan! Voi olla, että joudun vähän toistamaan itseäni tai sitten ostamaan itseni ulos jonain päivinä... Katsotaan kuinka käy.

Menetin eilen Zumba-neitsyyteni. Olihan se nyt perusjumppaa paljon hauskempaa, välillä tuli ihan sellainen fiilis että olis yökerhossa joraamassa. Vähän liioitelluin liikkein tietty.

Ja tänään on sekä selkä-, vatsa- että käsilihakset kipeät eli ehkä se on tehokastakin. Kyllä mä ajattelin, että siellä vois alkaa käymään ihan säännöllisestikin.

Mutta hei, joulukuuhun!

Flip is funny . com

Flip Schultz on hauska!!

Käytiin P:n, siskon ja sen miehen kanssa katsomassa kyseisen jenkkikoomikon keikkaa lauantaina. Sisko ja minä nähtiin Flip jo kolmatta kertaa. Ollaan faneja!

Haha, en taas muista koska olisin nauranut noin hervottomasti. Välihuomio: Kävin viime viikolla pikkujoulujen kunniaksi katsomassa Stella Polarista, joka ei naurattanut yhtään.

Ennen naurua käytiin syömässä Kulosaaren Casinon blinipöytä. Turhaan mainostan kyllä, koska se loppui jo vloppuna. Samaiseen mestaan täytynee mennä syömään myös se perinteinen joulupöytä.

Ruokahan siellä on ihan älyttömän hyvää ja laadukasta. Palvelu toimii, paikka ja näkymät on kerrassaan valoittavat. Ruoasta kertoo paljon se, että P, joka välillä nykyään syö sitä kalaakin sanoi: "En mä ole koskaan syönyt sellaista kalaa, jonka rakenne on niin pehmeä."

No sitten vähän juopoteltiin ja sunnuntai meni taas ei minkään parissa. Onneksi olin lauantaina kuitenkin ollut reipas puolueen järjestämässä mielenkiintoisessa koulutuksessa. En voi lakata hehkuttamasta sitä porukkaa!

Pass it forward

Anna hyvän kiertää -leffa tuli sunnuntaina telkkarista.

Muistan nähneeni sen ensimmäistä kertaa lentokoneessa. En muista minne olin matkalla ja milloin (muistaako joku olleensa mukana?). Leffa on ilmestynyt vuonna 2000, että ehkä siinä paikkeilla se on ollut.

Mitä muistan kuitenkin oli se kamala fiilis, joka leffasta jäi. Että mitä tahansa maailmassa yrittää, niin paskaa saa niskaan joka tapauksessa. Vuonna 2000 olin ehkä jo pahimmat teinivuodet ohittanut (jolloin kaikki on paskaa joka tapauksessa), mutta jostain syystä tämä elokuva on jäänyt mulle mieleen jollain tavalla silmiä avaavana kokemuksena...

Kysyin P:ltä sunnuntaina elokuvan lopuksi kyyneleiden valuessa nenää niiskuttaen, että miksi Trevorin täytyy kuolla? "Oscareiden takia", oli vastaus. Yep, it's a cold world out there.

Noh, tämän elokuvan innostamana yritän nyt kuitenkin jotain hyvää joulukuun kunniaksi. Eli täten julistan perustetuksi Hyvien Tekojen Joulukalenterin 2011!

Eli ideana tietysti tehdä joku, vaikka pienikin, hyvä teko joka päivä jouluun asti ja kertoa siitä. Lähinnä tämä luonnollisesti koskee minua, mutta jos joku inspiroituu ja tekee jonkin hyvän teon, niin olisi siitäkin mukava kuulla.

Itsehän lähden nyt siitä, ettei hyvä teko tarkoita maailman pelastamista päivässä. Vaan esimerkiksi hyvän mielen tuottamista tai jonkin asian puolustamista... Katsotaan, ei saa tuomita jos ei onnistu.

Onnistuminen

Töissä niin harvoin tulee niitä nykyään. Onnistumisen tunteita. Mutta onneksi vapaa-ajalla.

Järjestimme puolueen paikallisjärjestön kanssa (itsekin olin tiimissä hääräämässä) monikulttuurisen tapahtuman. Jännitti hirveästi miten se onnistuu. Tuleeko ihmisiä. Mitä jos tulee joku persuhenkinen rähisemään. Entäs jos kukaan ei osaa käyttää av-vehkeitä. Noh, kaikki meni onneksi ihan putkeen.

Tapahtumassa oli maahanmuuttajia ja heidän järjestöjään esittäytymässä, käsitöiden ja herkkujen myyntiä ja kaiken kruunasi tietysti presidenttiehdokkaamme (paavoista paras) läsnäolo.

Söin turkkilaisia ja somalialaisia herkkuja (toin P:llekin tuliaisiksi ja näin presidenttiehdokkaankin hamstraavan kotiinviemisiksi), tapasin aivan valloittavan ystävällisiä ihmisiä, ostin joululahjoja, lapset tanssivat ja lauloivat. Kaikilla tuntui olevan kivaa ja hyvä olla keskenään.

Jes!

Äkkiä piti julkaista tää juttu ennen kuin viimeisetkin hyvän mielen rippeet ovat kadonneet täällä töissä.

Ärsyttää

Istun toimituksen lehtipöydän vieressä. Mieskollegat tekee joka päivä sitä, että ne käy valitsemassa lehden ja menee vessaan.

Munsta tää on epähyväksyttävää käytöstä.

Kauko-ohjattava lentokone

Olin viime viikolla yhtenä yönä lennättämässä kauko-ohjattavaa lentokonetta töölöläisessä puistossa. Kesä huumasi.

Puistonpenkille ilmestyi yön pikkutunneilla pariskunta muhinoimaan. Eivät välittäneet meistä.

Lentokone lensi puskaan, jossa nukkui mies.

Olin hieman humalassa ja nauroin katketakseni.

Sunnuntain kunniaksi julkaisematta jäänyt kesämuisto: kirjoitettu oikeasti 15.6. Tämän yön innostamana ostin P:lle tuossa syksyllä kauko-ohjattavan helikopterin.

Suuuhun sopivia yhdistelmiä

salmiakkiaakkoset - maito

Lämmitä salmiakkiaakkosia mikrossa noin 10 sekunttia (kun alkavat kuplia niin pois). Nauti kylmän maidon kanssa.

Tän olen kai jakanut blogissa aiemminkin.

raejuusto - metsämansikkajogurtti

Ei kai tämä sen kummempaa ohjetta kaipaa, sekoita keskenään. Paitsi että huolehdi ettei tule liikaa raejuustovettä mukaan. Se pilaa koko setin.

kasvisliemikuutiovedessä keitetty pitkäjyväinen riisi - säilykepaprika

Keitä riisi. Kaada vesi pois ja lisää silputtu säilykepaprika.

Tätä söin, kun asuin yksin opiskelijana pienessä yksiössä, jossa ei ollut paljon tilaa erilaisille ruokatavaroille. Heikohko ruokavalio ei kai koskaan johtunut siitä, ettei olisi ollut mihinkään muuhun rahaa, vaan juuri tilanpuutteesta ja omasta laiskuudesta.

Kolme tyttöä ja jäkis-matsi

Tämä postaus koskee vain ja ainoastaan suhdettani jääkiekon SM-liigaan. Kaikki tietänevät/muistanevat, mitä minulle tapahtuu keväisin kun kyse on MM-kisoista.

Paras ystävä oli saanut töistä piljetit hifk-lukko-matsiin tiistaille. Tehtiin kaikki niin kuin olemme jääkiekkofanikavereilta oppineet. Ensin Henry's Pubissa wingsejä ja alkoholia ja sitten matsiin.

Otettiin vielä pikaisesti yhdet jäähallilla ennen kuin piti siirtyä katsomon puolelle. Ja väliajalla juostiin baaritiskille. Tehtiin kaikki oikein, mutta jotain meni pieleen.

Noh. Ensinnäkin alkoholin vaikus naisiin, joille on tapahtunut viikonloppuna kaikenlaista... Kaksi erää sinniteltiin, mutta toisella väliajalla lähdettiin sitten lähipubiin turisemaan. Oli taas niin paljon analysoitavaa!

Enkä haluaisi nyt vahvistaa mitään stereotypiaa tytöistä, jotka eivät ymmärrä jääkiekon päälle. Tämä kyseinen kolmikko ymmärtää, muttei sattunut juuri viime tiistaina välittämään. Olen valmis antamaan SM-liigalle toisen yrityksen. Ehkä jos mukana ois poikia, niin mekin osattais käyttäytyä niin kuin kuuluu. Ja ehkä pitäis myös päättää, ketä kannustaa...

Vonderful Viikend.

Kaupunki oli taas täynnä ulkopaikkakuntalaisia (ja pääkaupunkiseutulaisiakin tietty) tyttöjä (ja poikiakin tietty). Juhlimme, söimme ja vaikka mitä. Parasta oli vaan olla yhdessä oikein pitemmän kaavan mukaan kaikkine sunnuntaikahvitteluineen. Tuntui, että perjantaina alkanut hauska ilta jatkui sunnuntaille myöhään. Kiitos siitä ihanat mussukat!

Erikseen mainittavia:

Kansallisteatterin Homo!-musikaali. Tämä jakoi mielipiteitä. Toisista aivan liian sekava ja tylsäkin. Toisista viihdyttävä ja hauska. Itse asetun ehkä keskelle sanomalla, että sekava, mutta viihdyttävä. Vähän liikaa tungettu kamaa yhteen näytelmään ja ihan selviä ns. turhia henkilöhahmoja ja tapahtumia, jotka olisi voinut karsia pois. Musikaalimeininkiä siitä löytyi ja näyttelijät tekivät loistavaa työtä. Suurena Pirkko Saisio-fanina odotukset olivat kuitenkin aika korkealla, eikä ne valitettavasti täyttyneet.

Tapas y Tinto –ravintola. Tosi hyvät sapuskat kyllä. Itselle jäi kyllä sellainen fiilis, että Kipinässä (joka oli ennen siinä paikalla, en tiedä onko vain nimi muuttunut vai omistajatkin) oli paremmat ja isommat tapas-annokset.

Asia 1 –ravintola. Oltiin brunssilla sunnuntaina ja täytyy sanoa, että pettymykseksi jäi. Dim sum –buffet oli kyllä melko laaja, mutta perusbrunssikamabuffet ei. Lisäksi voisi kuvitella, että aasialaisesta löytyisi paljon vaihtoehtoja myös kasvisruokailijoille, mutta dim sumeista yksikään ei ollut kasvis. Kokit tekivät kyllä pyynnöstä sitten kasviskevätrullia, mutta 16 euron hintaan se ehkä oli laiha lohtu. Noh, söihän siellä mahansa täyteen, mutta en kyllä voi suositella.

Uinti meressä. Viime talven talviuintikaverini oli meillä yötä ja käytiin lauantaina karistelemassa krapulaa meressä. Meidän lähellä on kaupungin ylläpitämä talviuintipaikka, onneksi siellä pyöri superystävällisiä mummoja, jotka päästi meidät käyttämään lämmitettyä pukukoppia. Pitää hankkia sinne avain ja alkaa käymään taas. Vapaaehtoisia otetaan mielellään mukaan!

Noh, ei tietenkään mitään niin mukavaa, etteikö sillä hintaakin olisi. Viikonloppuna unet jäi melko vähiin riekkumisen vuoksi, alkuviikosta ne ovat jääneet vähiin riekkumisen seurauksien vuoksi. Takana siis jo neljä todella huonoa yötä ja silmät alkaa olla aika ristissä.

Jotenkin tuntuu, että nämä seuraukset pahenevat koko ajan. Pitää ainakin nyt rajoittaa näitä kahden juhlaillan viikonloppuja. Helpommin sanottu kun tehty näin pikkujoulukauden lähestyessä.

tyhmä kysely.

A) Age - ikä: 28

B) Bed size - sängyn koko: 160cm : 2 = 80 cm

C) Chore that you hate - kotityö, jota vihaat: ennen se oli tiukka imurointi vs. tiskaus. nyt on tiskikone eli imurointi.

D) Dogs - koirat: ei oo, eikä tuu koska olen allerginen. kiva kun ne käy kylässä, mutten näe että koskaan omaan arkipäivään olisi tarpeellinen lisä.

E) Essential start to your day - tärkeä alku päivällesi: se, että kukaan ei ole vessassa kun mä herään ja olen menossa sinne. pois alta, aamukärtty tulee!

F) Favourite Colour - lempiväri: nyt olen hurahtanut turkoosiin. ruskea on vakio.

G) Gold or silver -kulta vai hopea: koruissa ja oikeastaan kaikessa muussakin elämässä hopea.

H) Height - pituus: melkein 180 cm.

I) Instruments you play - soitinosaaminen: en osaa. musikaaliset lahjat nolla.

J) Job title - duunititteli: toimittaja.

K) Kids - lapset: ei oo. 

L) Live - asuinpaikka: epsoo.

M) Monsters name - hirviönimi: hehe, se tuli jo tossa aiemmin. aamukärtty.

N) Nicknames - lempinimet: heenu.

O) Overnight hospital stays - yliyön sairaalareissut: en oo koskaan ollut, kerran on tehty yksi nukkumista vaatinut koe, mutta se oli päivällä. kop kop kop.

P) Pet peeves - jotain mikä muista on ehkä ihan okei, mutta itseä ärsyttää (onks tälle joku suomenkielinen sana?): jonottaminen ja useaan kertaan asioita toistamaan joutuminen

Q) Quote from a movie - elokuvasitaatti: frankly, my dear, i dont give a damn.

R) Right or left handed - oikea vai vasen käsi: oikea.

S) Siblings - sisarukset: yksi sisko riittää ku se on niin hyvä.

T) Time you wake up - milloin heräät: riippuen työvuorosta, noin 20 min ennen bussin lähtöä. viikonloppuisin tykkään köllötellä. olen myös torkkunarkkari. 

U) Underwear - alusvaatteet: en panosta. pitäisi.

V) Vegetable you hate - vihannes, jota vihaat: lanttu.

W) What makes you run late - mikä saa sinut myöhästymään: meidän bussilinjan bussi tulee miten sattuu. töistä myöhästyn siis jos bussi on ajoissa tai jos bussi on myöhässä, koska itse olen aina oikeaan aikaan pysäkillä.

X) X rays you’ve had - röntgen-kuvat, joita sinusta on otettu: no hampaista, nilkasta, keuhkoista, päästä.

Y) Yummy food that you make - joku herkkuruoka, jota teet: ehdottomasti kuuma pinatti-artisokkadippi.

Z) Zoo animal - eläintarhaeläin: kaikki mitä ei ole ennen nähnyt on kiinnostavimpia. vakkarisuosikki on kuitenkin erilaiset apinat.

Rapsakka piirakkapohja

Löysin tän jostain netistä ja tästä tuli aikas hyvä suppilovahverojen alusta (toimii varmasti muillakin suolaisilla täytteillä). Aineet vaan sekaisin ja siin on. Kaksinkertaisena pitää tehdä jos pellilliseen tähtää...

2,5 dl juoksevaa rasvaa
0,5 dl kaurahiutaleita
2 dl vehnäjauhoja
Puoli pussia perunamuussijauhetta
3 rkl kylmää vettä

En ole kauheasti reseptejä nyt jakanut, koska en ole oikeastaan tehnyt mitään uutta hetkeen. Ostin ison kattilan ja viime viikolla tein siihen linssitsuuppia, jota riitti koko viikoksi ja tänään syödään neljättä päivää alkuviikosta keiteltyä hernekeittoa.

Ehkä ensi viikolla voisin valita jonkun ihkauuden keiton. On mulla muutamia mielessä.

Reippautta.

Sen lisäksi, että join viime viikonloppuna Westons Vintageja, tein jotain muutakin.

Liityin nimittäin lähikuntokeskukseen. P kans.

Tällä viikolla oon jo vieraillut siellä kolmasti. Jumpassa ja kuntosalilla crosstrainerilla hikoilemassa.

Se on kivaa. Ja stressiä lievittävää. Ja toivottavasti myös laihduttavaa.

Hyvä me!

Liskodiskounia päivän myöhässä

Sunnuntaiyönä ei ollut liskodiskoa, vaikka takana oli taas pitkästä aikaa kaksi baari-iltaa (join melko monta Westons Vintagea kumpaisenakin iltana). Viime yönä se sitten kostautui ja tää on nyt vaan jaettava julkisesti.

Kaikki alkoi ehkä noin parin tunnin valveunella siitä, että minun piti saada P vakuuttuneeksi että meidän pitää ostaa huutokaupasta eräs tavara, jonka käyttötarkoitusta en tiennyt, mutta arvelin sen arvokkaaksi.

Valveunet on ehkä kaikkein inhottavimpia, minulla ne aina pyörii jonkun yhden tietyn ajatuksen ympärillä ja siitä ei pääse eroon, ei pysty nukahtamaan eikä heräämään. Usein mun valveunet on työhön liittyviä. Tai jotain, että mä tunnen että mun pitäisi pistää hiukset nyt heti poninhännälle. Heti. Mutten pysty.

Noh, kun vihdoin vaivuin oikeaan uneen, olin Lontoossa ja kävelin paljain jaloin kaduilla, jotka olivat täynnä lasinsiruja. Yhtäkkiä huomasin, että kuitenkin käteni olivat kärsineet tästä kävelystä eniten ja ne olivat täynnä pieniä haavoja. Ne eivät kuitenkaan vuotaneet verta, vaan suihkusivat vettä. Löysin tieni hätääntyneenä jonkun näköiseen ensiaputelttaan, jossa mun käsiini laitettiin sellaiset pussit, joista imetään ilma pois imurilla. Ensiapuihmiset lähti saattamaan mua taksille, että pääsen sairaalaan.

Taksijonoja oli kaksi, toinen tavallisille ihmisille ja toinen hätätapauksille. Noh, mun vettä suihkuavat kädet oli jokseenkin luettavissa hätätapaukseksi. Kuitenkin kaikkiin takseihin pääsi ihmisiä siitä toisesta jonosta, joka oli tosi pitkä, mutta hätätapausjonossa ei ollut ketään muuta. Kävin näyttämässä käsiäni taksijonovalvojalle, joka sitten kertoi että taksikuljettaja sai ottaa kyytiin kenet haluaa, ei ollut mitään lakia joka pakottaisi ottamaan hätätapauksia.
Siinä sitten odotellessa taksia, jota ei muuten koskaan saapunut, tajusin että olin aiemmin päivällä ottanut jonkun pillerin, jonka käyttötarkoitusta en enää muistanut. Mietin, että sitten kun pääsen sairaalaan tän kaiken jälkeen, niin siellä ne sitten huutaa mulle siitä pillerin ottamisesta...

P.s. Blogger ilmoittaa, että tämä on 600. blogitekstini. Julkaistuina niistä kuitenkin vain 385. Aika paljon sekin, mutta paljon jää piiloonki.

Perusmaanantai

Saavuin työpaikalle kahdeksalta vain huomatakseni, että ois pitänyt saapua jo seiskalta.

P oli istunut aamubussissa oksennukseen.

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

Internetittömyys

Is it a word? Is it a state of mind?

Meillä ei ole kotona internetiä vieläkään. Vieläkään sanalla viittaan tässä siis ihan kerrassaan niihin viiteen pitkään päivään, jotka ollaan uudessa kodissa asuttu.

Elämä kun on nykyään sitä multitaskingiä, niin tuntuu oudolta keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Esimerkiksi tv:n katseluun ilman että vilkuilee Facebookia välillä.

Olemme myös toteuttaneet suunnittelemiani pieniä sisustusprojekteja erilaisella tarmolla. Tiedättekö, niitä joista sanotaan vuoden verran että pitäisi sekin muuten tehdä, ennen kuin edes saadaan ryhdyttyä toimeen. Tämä kyseinen projekti on ollut toteuttamista vailla loppukesästä. "Samapa tuo tehdä, kun ei oo muutakaan tekemistä", totesi P. "Tätäkö ne ihmiset teki ennen internetiä, puuhasteli yhdessä?" kysyin.

Noh, puolileikillämme me tätä keskustelua kävimme, mutta herättäähän se ajatuksia siitä miten sitä suuren osan ajastaan nykyään käyttää...

Home sweet new home

Uusi koti on ihana.

Siellä vanha sänkykin tuntuu pehmeämmältä.

Aamun sarastuksen katsominen vessan ikkunasta on hyvä tapa aloitella päivää.

Makuuhuoneen turkoosi seinä näyttää upealta vanhasta ovesta väsätyn sängynpäädyn takana.

Jaffa-taulut roikkuu vihdoin seinillä ja ihan rakastaa kuorrutettuja keittiöntuoleja.

Syömään mahtui (vähän remppatunnelmissa tietty) muuttoapuna ollut suuri pieni uusioperhekin, äiti ja isä uusine kumppaneineen ja lapsineen, sisko perheineen ja P:n äiti miesystävineen.

Pientä tekemistä on vielä. Moppi nojaa tiskipöytään, listojen kiinnitysaine tekee ystävyyttä puuöljyn kanssa eteisen senkillä, edellisten asukkaiden prinsessalamppu koristaa edelleen työhuoneen kattoa ja ei kai se keittiön kellokaan voi loputtomiin pöydällä odottaa.

Isompaakin tekemistä tietty... Kirjahyllyn täytteet ovat leviänä olohuoneen lattialla. Sohvaa (ja kuukausi sitten tilattua internetiä) odotellaan. Eri paikoista haalitut puulaatikot toivovat haalijansa pikaista inspiraation puuskaa löytääkseen loppusijoituspaikkansa. Suunniteltu liitutauluprojekti ei ole vielä alkanutkaan. Viimeisimpinä "hus pois näkyvistä nyt" -periaatteella pakattuihin pahvilaatikoihin en ole vielä uskaltanut edes kurkata.

Pikkuhiljaa, vastaan kyselijöille. Ei oo kiire.

It happens.

Paljon on taas tapahtunut. Enimmäkseen remppaa (lue yhden seinän maalaus on aiheuttanut tarpeeksi päänvaivaa) ja muuttoa (kaikkea tilpehööriä jo siirretty uuteen kotiin).

Lisäksi on ollut synttärijuhlintaa. Mun vanhenemista juhlittiin lauantaina Kokomossa ja Jukka Pojan keikalla. Kerrassaan mainiota. Ehkä olen maininnnut aiemminkin, mutta mulla sattuu olemaan ihan huikeita kavereita.

Sunnuntaina sitten krapulasta puoliksi selvittyämme lähdettiin juhlimaan Sirun yksivuotispäiviä. Ihana pikkutyttö (jonka unessa siis sieppasin vahingossa matkalle mukaan) on jo vuoden. Vuosi sitten mietin, että ollaan jo niin vanhoja että kaverit saa lapsia. Nyt pitää miettiä, että ollaan jo niin vanhoja että kaverien lapset täyttää vuosia.

Noh, tahtia hillitsi alkuviikosta vatsatauti, joka kiusasi meitä molempia P:n kanssa. Mikäs mukavampi tapa jättää hyvästit vanhalle asunnolle kuin kipeässä möllöttäminen.

Lauantaina sitten muutetaan. Huuh! Ja vihdoin! On tää jännää.

Unettoman unet

Parhaat unethan esitetään univaikeusjaksojen aikana. Tällä kertaa takana on kolme yötä levotonta pyöriskelyä sängyssä ja viime yönä alkoikin sitten jo hetkeksi uneen vaivuttuani tapahtua...

Ensimmäisessä näytöksessä olin jonkun maan prinsessa, jolla oli hovineito, jonka ainoa tehtävä oli puuteroida alati paistavia mustia silmänalusiani. Tää tais olla enneuni, koska tänään palvelijalle ois ollut käyttöä. Unessa minulla oli pikkuveli, prinssi, joka oli juuri aloittamassa kuninkaallisen koulutuksensa Tiimarissa työskentelemällä. "Kello 6.15 alkavaan vuoroon  mun on lähdettävä linnalta 5.30. Matka vie potkulaudalla sen verran kauan", hän sanoi ja mua nauratti kun valmiiden kuninkaallisten työvuorot alkaa vasta seiskalta ja työ tapahtuu linnassa.

Toisessa näytöksessä minä ja P oltiin juuri saavuttu johonkin ulkomaiseen hotelliin. Purkaessamme laukkujamme huomasimme vahingossa pakanneemme mukaan kavereiden ensi viikonloppuna yksivuotissynttäreitään viettävän lapsen. Tyttö oli kyllä ihan kunnossa, mutta vähän tuli paniikkia että mites tää nyt vanhemmille selitetään. Ja että meneeks loma nyt ihan plörinäksi, kun mukana onkin yllättäen lapsi...

Synttäripäivä

Vietin eilen syntymäpäivää. 28. kertaa.

Oltiin P:n kanssa otettu se vapaaksi. Kyllä sen pitäis olla ihan laissa, että ihminen saa olla syntymäpäivänsä vapaalla. Ja että joku tuo aamupalaa sänkyyn.

Noh, vapaapäivä nyt oli otettu ihan hitusen myös sen takia että voidaan remppailla ja laitella uutta kotia. Kellarissa mua ootti lahja, joka ratkaisi viime postauksessa mainitsemani moraalisen probleemin. P oli ostanut mulle Lokin. Mä ihan häkellyin. Mutt nyt se roikkuu uuden kodin katossa (väärässä paikassa tosin toistaiseksi) ja näyttää upealta <3

Kiitos muillekin onnitteluista ja korteista! Ja etukäteen ensi viikonlopusta :)

Aika hyvin saatiin kotia taas eteenpäin kolmen päivän viikonlopun aikana. Ja tuli välissä yksissä hauskoissa tupareissakin käytyä. Ja Ikeassa (neljäs kerta todensanoo ja enää ei tartte mennä?). Ja K-Raudassa ostamassa turkoosi maali makkarin seinään. Mitäs siitä sitten tulee, vähän jännittää...

Some birdies i like and other ones i don't

Haluan yhden linnun kotiini. Yki Nummen suunnitteleman Lokki-lampun. Ne on hiton kalliita ja henkilökohtaisesti en pysty perustelemaan itselleni sitä että käyttäisin satoja euroja lamppuun. Vain koska haluan.

No, välillähän ne Lokit on tarjouksessa. Anttilassa ja KodinYkkösessä lähiaikoina esimerkiksi. Nyt tuli NetAnttilasta (juu olen keski-ikäinen ja tulee uutiskirjeet mailiin) -30% -kuponki lamppuihin. Heti lähdin etsimään Lokkia, että voisi laskea mitä siitä sitten jäisi jäljelle ja voisiko sen sitten jo jotenkin perustella itselleen. Ja mitä huomaan, Lokki on kadonnut. Sattuipa sopivasti, että se alennuksen ajaksi häviää. Ensi viikolla pitää käydä tsekkaamassa, eiköhän se ole takaisin tullut... Grrprr...

Good bird.

Noh Lokin jäädessä haaveeksi, sain toisen linnun kyllä. Ja tämä epätoivottu vieras oli talitintti parvekkeelle. Traumaattista. Villieläimet (hämähäkeistä lintujen kautta ilveksiin) ovat okei ulkotiloissa. Sisätiloissa ne ovat katastrofi. Sain vedettyä parvekkeen oven onneksi kriittisellä hetkellä kiinni ennen kuin katastrofi olisi muuttunut pakokauhuksi.

Bad bird.

Sattumalta eilen tyttöjen kanssa Rivoleton simpukkaviikoista nauttiessamme tuli puheeksi naisten ja miesten työt. Että onko niitä. Villieläinten poistaminen sisätiloista - definately a man's job. Tämä lintu löysi onneksi itse tiensä ulos lasitetulta parvekkeeltamme. Pienistä rei'stä ne mahtuu.

Bowling - An alley you can play in!

Osallistuttiin P:n kanssa kahden tiistai-illan mittaiselle keilailukurssille. Eilen oli jälkimmäinen kerta. It was good fun! Mun piti kyllä laastaroida nämä mun arpiset sormet aika tarkkaan etteivät hierry siellä pallon sisällä. Ihan hyvin toimi.

Ja kyllä siinä jotain oppikin. Tajus vähän asentoa ja tähtäystä. En mä mikään luonnonlahjakkuus kyllä oo, mutta aateltiin me P:n kanssa vähän käydä treenaamassa vastaisuudessakin opittuja muuvsseja.

Melko kallis harrastus tietysti, jos noin oikein innostuisi. Ratamaksut on aika tyyriitä. Sit tietty aina kenkävuokrakin päälle.

If bowling is a sport, I'm an athlete!

HSL:n suoraveloituslippu

Oottekos kuullut tään?

HSL:ltä saa siis suoraveloituslippuja, joissa maksu menee siis kuukausittain ja kortti on koko ajan voimassa.

Alennukset on ihan huomionarvoiset, lippu kelpaa nimittäin myös yöllä (normaali kuukausilippuhan ei kelpaa) ja joka 12 kuukausi on ilmainen, seutulipussa etu yli satasen.

Itse en ole tähän aiemmin törmännyt, eivät taida sitä kummemmin mainostaa. P sen bongasi ja itse olisi tarkoitus käydä sopimus tässä piakkoin solmimassa.

Viikonlopun onnea ja epäonnea

Viikonloppuna vaihdettin palveluita siskon kanssa. Me lapsenvahtina pe-la, heiltä muuttoapua la :)

Vaikka ei sitä lapsen vahtimista nyt niin työnä voi ottaa, kun se on niin kiva tyyppi. Yhdessä sitten säilöttiin kurkkuja (ohje seuraa jos ne onnistuu), pelattiin bingoa ja riekuttiin puistossa.

Karkkiomenoitakin tehtiin, mutta niiden lopputulos oli vähän onneton. Yks satsi kiehuvaa toffeeta meni pilalle, toisesta satsista valui karkkia mun sormille, joita koristaa nyt useat vesikellot ja puoli senttiä syvät arvet. En suosittele kenellekään siis niiden tekemistä, siksi en jaa ohjettakaan.

Yhden kammottavan virheen mä myös tein. Valitsin Aadalle meidän kaikista pehmeimmän pussilakanan, joka on kai jotain isovanhempien peruja peräti. No nukkumaan mennessä pikkuneiti hermostui, kun pussilakanassa oli reikä. "Ei voi nukkua, tää reikä on kauheen iso". Kyllä se uni sitten kuitenkin tuli ja viimeistään aamupalamajassa kaikki tädin synnit oli taas anteeksiannettu.

Lauantaina sitten pistettiin hiukan muuttoa eteenpäin siskon perheen avulla ja pidettiin piknikiä olkkarin lattialla. Illalla oli huikeat itsenäisten naisten juhlat yhden ihanan itsenäisen naisen luona. Olin illan hot shot -vastaava. Taisin nauttia yhden hot shotin joka  ikisellä valmistuskierroksella. Sunnuntainen olo olikin sitten sen mukainen. Meni päivä vähän plörinäksi noin uuden kodin laittamisen osalta. P:llä meinasi mennä hermo kun mä kuljeskelin ympäri kämppää kumarassa ja voivotellen. Tai kai ne menikin.

Uusi koti -päivitys

Velkaa otettu. Paperit allekirjoitettu. Avaimet saatu. Huomattavasti muistettua suurempaa kotia ihmetelty. Suunnitelmia tehty. Asioita (tarpeellisia ja turhia) osteltu. Parketinhiojat tilattu. Muuttovälineitä hankittu (ei tarpeeksi, ylimääräisiä laatikoita otetaan vastaan). Tavaroita vanhassa kodissa pakattu. Toimisto/vierashuoneeseen kannettu kuvaputkijättiläinen pelitelkkariksi. Uuni todettu toivotunlaiseksi kiertoilmauuniksi (jossa ei ole koskaan kokattu, korkeintaan lämmitetty pakastepitsoja).Vanha varasto tyhjennetty ja siirretty kamat uuteen. Ensimmäiset vieraat kestitetty kraanavedellä.

Koti on edelleen siivoamatta. Yhtään yötä ei ole vietetty. Muuttopäivää ei ole päätetty. Vaatehuone on kalustamatta. Tapetit ostamatta (miksi mun piti rakastua siihen 100 euroa rulla maksavaan tapettiin, hä?). Saunavuorokin varaamatta. Enkä ole keksinyt mitä ihmettä säilöisin kylmäkellariin? Ja pitäiskö sohvan olla turkoosi vai jonkun neutraalimman värinen? Onko 80 euroa vanhasta seinäkellosta liikaa? Entäs minne sijoitetaan pahvihahmot Lion, Scarecrow & Tinman?

Ylimääräisiksi meiltä jäämässä ainakin nämä (kertokaa jos tarvetta): Ruma, iso, vanha, hiukan kuppainen mutta hyvin toimiva mikro (mallia SpaceCube, ihan tosi!). Samoilla adjektiiveilla kuvattava lasipöytä (tällä hetkellä tietokonepöytänä). Keväällä ostettu 40 cm tiskikone (Candy). Isot kaislamatot parvekkeelta. Kameran tripodi (meil on kaks ihan samanlaista). Kattolamppuja (ei tiedetä vielä mitkä menee uuteen kotiin ja uudesta kodista poistetaan sinne jääneitä). Silitysrauta.

Suppilovahverosoppa

1 litra suppiloita (pari desiä paistettuna)
4 dl ruokakermaa
4 dl maitoa
1 Koskenlaskija juustopaketti
2 isoa sipulia
3 valkosipulinkynttä
Puoli puskaa tuoretta ruohosipulia

Paista hienonnettuja sipuleita ja valkosipuleita. Lisää sienet (jos pakasteesta, tuoreina sienet ennen sipuleita ja nesteet pois) ja paistele vielä tovi. Lisää tujaus kasvisfondia, kermat, maidot ja juusto pilkottuna. Joukkoon mustapippuria ja silputut ruohosipulit. Keittele miedolla lämmöllä puolisen tuntia.

Tulee aika tuhtia, mutta nam! Pienet kipot riitti parin leivän kanssa ja huomiseksi jäi kanssa. Eli neljälle kai tää resepti ois.

Ehkä tällä viikolla pitäis vielä käydä sienessä, nyt kun taas on satanutkin... Anyone?

Avokado

Olen taas hullaantunut avokadoon. Käytän sitä salaateissa, munakkaiden päällä ja yritän koko ajan keksiä lisää käyttötapoja. Jos joku tietää jonkun hyvän ohjeen, jossa avokadoa käytetään lämpimänä niin jakakaa pliis!

Viime viikolla kokeilin Pastanjauhannan Mozzaellaa ja avokadoa -ohjetta. Löytyy linkin takaa, koska en tehnyt mitään muutoksia. Paitsi vahingossa sekoitin chilin kastikkeeseen, muttei tuntunut haittaavan.  Siitä tuli ihan mielettömän hyvää. Meillä tätä "salaattia" syötiin suppispiirakan kanssa (ehkei paras match?), koska sienistä piti päästä jotain tekemään just samana päivänä :)

Syyskeräilijä

Oltiin edellisviikonloppuna Salossa tyttöretkellä. Ohjelmaan kuului sekä Punaisen Ristin nälkäpäiväkeräys että sienien metsästystä.

Nälkäpäiväkeräys tuotti tänä vuonna 2,4 miljoonaa euroa. Vaatimattomasti arvioisin, että ainakin puolet siitä on meidän keräämää.

Sieniäkin riitti, kerrankin!  

Itse en ole mitenkään tunnettu pitkästä pinnastani ja sienimetsäretketkin päättyvät useasti lyhyeen, jos sieniä ei löydy. Nyt tuli kuitenkin kahtena päivänä kerättyä kymmenisen litraa pääasiassa suppilovahveroita, jokunen kanttarelli eksyi mukaan.

Oi muutenkin oli kerrassaan ihana retki jälleen. Noin neljä tuntia kestäneen ruoanlaiton takia kuitenkaan ei ehditty esimerkiksi saunaan, joten ens vuonna ajateltiin että voitais ehkä tilata vaan pitsat ja keskittyä muuhun :) Vaikka kyllähän hyvä ruokakin ihanaa on!

Kahden päivän saalis.

Koirien tekohampaat

Repesin totaalisesti. Ihan mahtava mainos. Siis se Pedigree Dentasticks.

Näin on viimeksi naurattanut se oliko se nyt ykkösbonusmainos, jossa on se orava viittoilee sitä rekkaa tulemaan ja näyttää sitten peace-merkkiä.

Minua naurattaa siis ilmeikkäät eläimet?

Sadonkorjuu

Kutukoti - The sequel

Kyllä vain, me muutetaan taas.

Tällä kertaa ihan ikiomaan asuntoon (joo joo, pankin oikeesti). Ja kauppaakaan ei kyllä ole vielä tehty, mutta käsiraha on maksettu ja ensi viikon kaupankäyntitilaisuus merkitty kalenteriin.
Ekaa kertaa saa ihan itte valita tapetit, maalit ja kaikki. Mulla on miljoona sisustusideaa (useat ollut jo vuosia, muttei vuokrakämppiin viitti toteuttaa) ja toistaiseksi P ei ole pahemmin toppuutellut. "Kerro sit vaan mitä tehdään mihinkin huoneeseen", se sanoi yksi päivä. En tiedä oliko se sarkasmia vai ei.

Enhän mä malta odottaa! Olen jo huutanut erinäisiä asioita Huuto.netistä ja suunnitellut pohjapiirustusta tuijottaen huonekalujen paikkaa. Niin siistiä!

Pistääks vihaks?

Viimeinen kesäkuussa Hennes & Mauritzin verkkokaupasta tilaamani kesämekko on saapunut vihdoin. Melkein kolmen kuukauden odotuksen jälkeen.

Tilasin kesäkuussa muutamia mekkoja, joiden toimitusajat tilattessa vaihtelivat 5 päivästä 3 viikkoon. Jokaikinen mekko tuli myöhässä.

Valitin asiasta kaksi kertaa ja kaksi kertaa olen saanut H&M:ltä 5 euron lahjakortin. Selityksenä "tuotteiden kysyntä yllätti". Kesämekkojen kysyntä yllätti kesällä niin, ettei niitä saatu kesän aikana toimitettua. Nice.

Noh, mitä mä nyt teen syyskuussa kesämekolla Suomessa. Kesähän loppui jo elokuun alussa tänä vuonna. Ens kesänä mä oon kuitenkin liian pläski siihen mekkoon. Tai ehkä liian laiha :)

H&M:n verkkokauppa meni mulla muuten just nyt boikottiin.

Ja jatkan ilomielin myös Ryanair-boikottiani (joka alkoi jo useampi vuosi sitten epäinhimillisen kohtelun jälkeen Lontoon lentokentällä). Lentoyhtiö aikoo ruveta velottamaan kaikkien muiden luottokorttien käytöstä, paitsi heidän itse myymiensä, 10 euroa per lento. Eli 20 euroa per edestakainen lento.

Lisäksi vaikka äitini, tuo kiihkeä ay-aktivisti, saisikin varmaan tästä slaakin, olen miettinyt että pitäisikö protestiksi K- ja S-ketjujen törkeille hintojen nostolle (jo 50% ruoanhinnasta menee kauppaketjujen taskuun) alkaa käydä Lidlissä. Juuri käytiin pari viikkoa sitten, kun osuttiin huudeille ja sieltähän sai ekologisia tiskikonetabletteja, suomalaista parsakaalia ja kassa antoi paprikan ilmaiseksi kun sen vaaka jumitti.

Lukekaa kans tämä Huomasitko, montako ruispalaa oli ostamassasi pussissa? Kannattaa lukea myös kommentteja, sieltä löytyy vastaavia esimerkkejä vaikka kuinka.

Ja Rastilan leirintäalue on lopettanut yksittäisten talviuintilippujen myymisen! Ainut paikka Helsingissä. joka teki niin vielä viime talvena. Nyt on myynnissä enää kausikortteja. Valitin tästäkin ja syynä on kuulemma se, että vuoroilla on liian paljon kävijöitä. Luonnollisestihan sitä luulisi, että jos kauppa käy, kannattaisi sitten lisätä näitä talviuinnin saunavuoroja. Mutta Rastila on päättänyt vähentää kävijämäärää. Makes sense.

Tässä olisikin sitten jollekin hyvä bisnesidea = Sauna Helsingin rannalle pelkkien talviuijien käyttöön ja mereen aukko. Vitosen kerta.

Vielä yksi! Onko pahanhajuiseen hengitykseen auttava lääke Retardex (ensinnäkin mikä nimi tämä nyt on lääkkelle?) keskusta-puolueen äänenkannattaja? Tarkkaavainen kuluttaja (minä!) huomasi, että mainoksessa vilahtaa Paavo Väyrysen kuva lehden kannessa, jota pahanhajuisesta hengityksestä kärsivä nainen lukee.

Oikein hauskaa viikonloppua kaikille! Nimim. Arkena valitetaan, viikonloppuna juhlitaan

Mistä tietää että on syksy?

Työkeikalle mennessä huomaa, että päällä on eilen tomaattikookoskeittoa tehdessä ollut paita.

Kummikissa kuolee. Elettyään kyllä kunnioitettavat 16,5 vuotta.

Töissä vaivaa uusi lukijakiusaaja, joka piinaa raivostuttavilla yksityiskohtiin takertuvilla maileillaan.

Työpaikan ruokalassa on kaalilaatikkoa.

Ulkona myrskyää.

Ei huvita, ei kiinnosta, ei jaksa. Näistä tuntemuksista ei kovin hienoja blogikirjoituksia synny. Siksipä hiljaisuus.

Kesää syksyn keskelle tuovat kuitenkin...

Palefacen mahtava keikka.

Lintsillä iloittelu.

Uudet harrastukset.

Ystävien hymyt ja niiden kanssa touhuilut. Korukutsut ja leffafestarit!

Irtokarkkien salliminen itselleen silloin tällöin.

Kotona odottava tyyppi.


Rohkea työkaveri
Törmääminen henkilöön, jonka nimi on Matti Teppo.

Kuorrutin tuolit

Päällystin siskon perheeltä saadut keittiö pöydän tuolit hieman sopivammiksi meidän keittiöön. Kangas on Marimekon kookos, joka tarttui mukaan tarjouksesta.

Niistä tuli mielestäni upeat.

Vielä kun saisi keittiön väreihin sopivat Jaffa-julisteet seinälle. Siihen tarvitaan kuitenkin reiät seinään, reikiin naulat ja julisteille kehykset, jotka sitten roikuttaisivat niitä nauloista. Too much work!

Halvoista kehyksistä saa antaa vinkkiä, 100x70cm kun tuppaavat maksamaan melkein 40 e ja niitä tarvis vielä olla kaks.

Prklprklprkl

Eilen hiukan harmitti.

Laitoin usealle haastateltavalle sähköpostia. Jostain aivo-errorista johtuen laitoin siihen yhden kysymyksen, jonka perusteella voisi luulla etten seuraa aikaani/alaani yhtään. Tajusin tän tietysti heti send-nappulan painamisen jälkeen.

Lounaalla otin salaatin ja tomaattikeiton. Tomaattikeitto oli niin pahaa punaista vettä, ettei pystynyt syömään.

Tilasin nettikaupasta yhden jutun P:lle. Sen kylkiäisinä tuli sellainen taipuisa tripodi. Se saapui maanantaina. Kiinasta asti hitto. Ja siinä on vääränkokoinen se pää, mihin kamera pitäisi kiinnittää. Eli hyödytön kapine. Tai noh, P:n mielestä sitä vois käyttää sellaisena niskahierontajuttuna.

Tilasin toisesta nettikaupasta tapettirullan, tarkoituksenani tapetoida kirjahyllyjen taustalevyt. Sekin saapui maanantaina. No, rulla oli tietty liian kapea sitten.

Sain puhelun, jonka viesti oli tämä: "Sä olit kyllä tosi vahva hakija, mutta nyt kävi näin..."

PEZ

Napostelen Pez-karkkeja aika usein. Joidenkin mielestä ne ovat lapsellisia (kuten myös kelta-puna-vihreät pimpulat, joita valitsen aina irtokarkkipussiin. Ja paljon).

En kuitenkaan käytä sitä konetta, vaan syön ne suoraan kääreistä eli eihän se sitten ole niin lapsellista? Olen kuitenkn kuullut sellaistakin kommenttia, että Pezin syömisestä menee pointti, jos syö ne ilman konetta...

Noh, huomasin tässä yhtenä päivänä kesälomareissulta mukaani tarttuneita Pezejä syödessäni, että karkkimakuni on muuttunut / aikuistunut. Ennen lempparimakuni oli mansikka, nyt yllättäen olikin lemppariksi kirinyt sitruuna. Oho!

Appelsiini on edelleen vähän sellainen paketin pakollinen paha. Ne syödään ensimmäisinä ja suu irvessä.

Liian pieni sydän

Kävin mummokaverin luona alkuviikolla. Etsin hänelle kirjahyllystä yhtä Lauri Viidan runokirjaa ja törmäsin hänen vanhaan päiväkirjaansa. Mummokaveri ei halunnut selailla sitä. ”Se on sota-ajalta.” Minun piti oikein taistella itseni kanssa, että sain sen laitettua takaisin hyllyyn avaamattomana.

Mummokaveri kuitenkin intoutui pienen suostuttelun jälkeen muistelemaan sota-aikoja. Helsinkiläispenskana hänet oli lähetetty sukulaisten luo evakkoon. ”Minulla oli niin kova ikävä siellä. Ja huoli.”

Myöhemmin elämässä mummokaverilla todettiin liian pieni sydän. Hänelle oli sanottu, että ”se on jäänyt lapsen sydämen kokoiseksi.”

”Voiko se olla mahdollista, että minulla oli niin kova hätä silloin lapsena, että sydämen kasvu lakkasi kokonaan?” hän pohti ääneen.

Mieleni teki sanoa, että ei kai se tieteellisesti ole mahdollista. Mutta miten minä sellaisesta sota-ajan hädästä tietäisin yhtään mitään. Ja voiko kukaan täysin varmasti sanoa, että ei voi olla olemassa niin suurta hätää etteikö se kutistaisi sydämenkin…

Yksi lammas, kaksi lammasta, kolme...

Tiesittekö, että Neloselta tulee tähän aikaan yöstä Nukutin-niminen ohjelma.

Ohjelmassa on aita, jonka kyljessä lukee kauniita unia ja jonka yli hyppii lampaita. Oikeita lampaita, ei piirrettyjä. Eli laske lampaita ja nuku.

Taustalla soi psykedeelinen hissimusiikki.

Huonoa ohjelmassa on tietty se, että välillä tulee mainoksia. Että just jos on nukahtamassa, niin nukahtamisprosessi keskeytyy ikävästi. Ja siis tätä tulee ihan kokonainen tunti täältä. Sponsored by Unikulma.

On tässä nyt tietyllä tapaa epäuskoinen olo. Tapahtuuko tämä oikeasti?
 
Nimim. Kiitos päikkärit klo 19-21.30

Näkemiin kesä

Oltiin viikonloppu möksällä.

Lauantaina sattui sellainen ihme, että oli vielä lämmin (lähes kuuma) ja lilluttiin järvessä vesilelujen kanssa varmaan tunti. ”Siis ollaaks me oikeasti työssäkäyviä lähes kolmekymppisiä”, toisteltiin kelluvien kilpikonnien ja pingviinien päältä samalla kun yritettiin horjuttaa toisen tasapainoa.

Pelattiin myös tunteja ja tunteja korttipeliä, jolla on poliittisesti hirveän epäkorrekti nimi. Niin epäkorrekti, ettei tänne kehtaa pistää. Varsinkin kun olen ensi viikonloppuna menossa politikoimaan ensimmäistä kertaa oikein tosissani...

Noh, juotiin me myös viiniä, savustettiin muikkuja, saunottiin ja tehtiin yms. aikuisten asioita.

Vähän tuli sellainen hyvästit kesälle -fiilis. Sitä se varmaan olikin. Ensi vuoteen sitten!

Kuka uskaltaa?

Mun talviuintikaveri muutti poies, joten kaipailisin ensi talveksi uutta.
Kausi alkaa jo lokakuun alusta eli pääsee harjoittelemaan "vähän lämpimämpään" veteen...

Tulkaa joku nyt edes kokeilemaan, jäätte salettiin koukkuun!

Dalai-lama

Käytiin P:n kanssa lauantaina kuuntelemassa 14. dalai-lamaa, Tenzin Gyatsoa. Se oli melko jännää.

Tilaisuuden aluksi kaikki nousivat seisomaan dalai-laman tullessa sisään. Hän viittoili kaikki istumaan ja aloitti 1,5 tuntisen tilaisuuden kertomalla, kuinka hän ei yhtään pidä muodollisuuksista. "Olen Tiibetin hengellinen johtaja, se tuo mukanaan hirveästi muodollisuuksia. En pidä siitä", hän sanoi. Lisäksi hän kertoi nauraen jutun, kuinka hän oli iloinnut nähtyään kerran kuvan, jossa Britannian kuningattaren mekko nousee tuulessa. "Olemme kaikki vain ihmisiä."

Pääasiallisesti dalai-lama kuitenkin puhui myötätunnosta. Kuinka se on universaali uskontojen ja valtioiden rajat ylittävä asia. ”Ihmisten väliseen myötätuntoon ei tarvita uskontoa.” Tämä ilahduttaa ateistia, joka on sitä mieltä, ettei ihmisen hyvyys ole uskosta kiinni.

Mielestäni tilaisuus ei kuitenkaan ollut mitenkään ylitsevuotavan maailmaa syleilevä, dalai-lama puhui ihan elämän perusasioista. Meininki oli rento, hauska ja dalai-lamalla on taito puhua maanläheisesti. Ja myöntää oma rajallisuutensa. Kysyttäessä, kuinka hän opettaisi myötätuntoa lasten kasvatuksesssa, hän vastasi: "En ole oikea ihminen neuvomaan kuinka lapsia kasvatetaan, koska en ole sitä koskaan tehnyt."

Ja kertoi hän oman näkemyksensä myös siitä, mikä on elämän tarkoitus - onnellisuus.

Luuserilista

Mulle rämähti tässä yksi ilta sellainen "Are they your friends too?" homma news feedin päälle Facebookissa.

Siinä oli neljä ehdotusta:

Eka heistä oli mun sellainen nuoruuden rakkaus (4 yhteistä ystävää), toka oli työkaveri (5 yhteistä ystävää), kolmas oli parhaan kaverin entisen poikaystävän serkku, jonka kanssa kävin kerran treffeillä (1 yhteinen ystävä) ja neljäs oli työkaveri vanhasta työpaikasta vuodelta 2003, joka pyysi mua kerran ulos ja kun kieltäydyin hän sanoi mulle seuraavalla viikolla työpaikalla näin: "jos sä et lähde miesten kanssa tanssimaan baarissa, suuttuuko ne sulle, kun et varsinaisesti kuulu tohon ravintoketjun yläpäähän" (0 yhteistä ystävää).

Kun katsoin listaa eteenpäin, keksin yhteyden. Facebook (varmasti luvallani joskus vuonna papu tai sitten ei) on kaivanut messengeristäni kaikki sinne koskaan laittamani tyypit, vaikka olisin ne poistanutkin. Listaa pidemmälle selaillessani löytyi meinaan jos jonkinlaista muusinuijaa vuosien varrelta. Oli siellä toki muitakin, mutta Facebook teki erinomaisen hyvää työtä löytäessään nämä neljä!

"Dear Facebook, none of these people are my friends and I would like to keep it that way. But thanks anyway for reminding me that these assholes exists."

Kesäloma kuvina - lähinnä jalkoja, shampanjaa ja jälkiruokia

Uimapuku oli kovassa käytössä.

Mäntyharjulla syötiin mustikkapiirakkaa ja jätskiä. Mustikoita tarttui muutama litra pakkaseenkin.

Provinssirockissa mun sukka kastui. Paitsi tuon neliön kohdalta. Sukkamysteeri 2011.

Kun kesä kävi liian kuumaksi, piti vilvoitella jääbaarissa.

<3

Lampaita Juankoskella.

Eihän se kesä ole mitään ilman vammautunutta polvea.

Pienen jalat järvessä.

Latvian lentokentällä P:tä vastassa oli leppäkerttu.

Arkkitehtuuria Riikassa.

Toisenlaista taidetta Riikassa.

Jurmalan hiekka tarttui varpaiden väleihin.

Latvialaisella karhullakin oli kuuma.

Pieni patsas suomalaiskirkon pihalla Tukholmassa. Hieroin sen päätä, mutten desinfioinut sen jälkeen käsiäni. Muut desinfioi.

Synttärijuhlissa juotiin shampanjaa laiturilla.

Tukholmalainen sorsa, synttärisankarin raajat sekä olut ja minun uusi royal converseni.

Tukholmassa syötiin kakkuja, kakkuja, kakkuja.

Vaikuttavaa kulttuuria Turussa. Colorscape.

Loma päättyi mitä ihanimpiin häihin.