Flunssa

Olin jo niin varma, etten tule tänä talvena kipeäksi.

Sanoin sen P:lle alkuviikosta ennen nukkumaanmenoa. Koputin varmuudeksi peittoa "kop, kop, kop". Ilmeisesti sanonnan kohtaa "puuta" ei saa skipata.

Nyt olen nimittäin nuhainen. Tietysti se tunne alkoi todella harvinaisen arkivapaapäivän aikana. PöH!

Aion lääkitä itseäni tänään ainakin fonduella.

Viikonloppuja kaikille!

Hernerouhelasagne

Kokeilin viikonloppuna ekaa kertaa suomalaista hernerouhetta.

Kiva vaihtoehto soijarouheelle, joka on ulkomaista ja jota ei suositella järjettömiä määriä nauttimaankaan. Hernerouheessa on sekin hyvä puoli, että siitä on herneenkuori poistettu eli ei pitäis pierettää.

Proteiiniakin löytyy kuivana enemmän kuin jauhelihasta eli 21g/100g. Ja varmasti terveellisempää! Halpaakin se on (löytyy kaupasta muuten sieltä, mistä soijarouheetkin).

Pakkaus on kyllä kuin suoraan 80-luvulta ja markkinointi kai käytännössä nollassa (tämäkään ei ole maksettu mainos). Mutta Vanhan Erkin oivallus!

Hernerouhelasagne (kuudelle)

lasagnelevyjä
2 dl hernerouhetta (liota 4 dl vettä)
kasviksia (mulla tällä kertaa vihreitä papuja, paprikaa, porkkanaa, sipulia ja valkosipulia)
2 purkkia tomaattimurskaa (kokeilin Muttia, hyvää tuli!)
0,5 dl tomaattipyrettä
1 Go Green Chili sin carne -purkki
mozzarellaa ja juustoraastetta (niin paljon kuin sielu jenkkakahvat sietää)
basilikaa

Pilko ensin kaikki kasvikset.
Kuumenna vesi kiehuvaksi ja ota hellalta ja lisää siihen hernerouhe. Anna turvota noin puoli tuntia. Kuullota sipulit ja valkosipulit öljyssä pannulla, lisää kasvikset (porkkanasta saa juustohöylällä hyviä siivuja) ja paistele 10 minsaa.
Sitten lisää mausteita maun mukaan ja esim. luomukasvisfondia sekä tomaattimurskat ja -pyre. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää hernerouhe. Keittele vielä 10 minsaa ja heitä joukkoon tukkukaupalla silputtua basilikaa.
Levitä kastiketta vuoan pohjalle, päälle lasagnelevyjä.
Seuraavaan kerrokseen kastiketta ja mozzarellaa, päälle lasagnelevyjä.
Seuraavaan kerrokseen levitä chili sin carne -purnukka ja mozzarellaa, päälle lasagnelevyjä.
Loput kastikkeet päälle ja juustoraastetta.
Uuniin 200 asteeseen noin 30-45 minuutiksi.

Namnam!

Puoli vuotta naimisissa

Olen kirjoittanut tämän runon moniin hääkortteihin ja toivotuksiin. Tykkään Pentti Saarikoskesta, vaikken runoudesta yleisesti niin välitäkään.

Olisin varmasti lukenut runon myös häissämme, jos olisin siihen pystynyt. Se kertoo minusta kaiken oleellisen rakkaudesta.

Meidän kotimme on siellä,
missä milloinkin
toinen odottaa,
siellä on meidän kotimme,
missä milloinkin heräämme sydämen ääniin.

-Pentti Saarikoski-

 

Skippasin treenit

Viikonlopun aikana juhlittiin sekä aikuisten kesken että lasten synttäreitä. Vuosia täyttivät mun siskontyttö Aada ja P:n siskontyttö. Aikuisten juhlissa teemana oli kissanristiäiset.

Meidän Aada on jo 7 vee! Voitteko uskoa. Maailman rakkain lapsi menee syksyllä kouluun. En kestä!

Muistatteko vielä tämän kakkapyllyn? Tai englantilaisen pikkuneidin? Huomaavaisuus on ollut tytön luonteenpiirre jo aika pienestä! Tiedä mitä tästä politiikkaakin jo pohtineesta tytöstä vielä tulee!

Aikuisten illanistujaisia vietettiin myös sekä perjantaina että lauantaina. Ensimmäiset vei skumpan ja tapaksien voimalla johonkin hämärään lauttasaarelaiskapakkaan, jossa Lasse Pöystinkin tiedetään viihtyvän (ikävä kyllä ei ollut nyt paikalla). Toisissa juotiin boolia, jonka jälkeen pelattiin tarkka-ammuntaa pleikkarilla. 

Melko ohjelmantäyteinen viikonloppu siis! Töitäkin ehdin tehdä ja olympialaisia tuijottaa. Lauantaiaamuna heräsin slopestylefinaaliksi, mutta sunnuntaina en. Ei ne koskaan voita kun mä katson!

Elämään jäänee Anssi Koivurannan heitto mäkihyppykarsinnan jälkeen, jota katsottiin lauantai-illalla kaveriporukassa. Toimittaja kysyi, että miten Anssi aikoo rentoutua ennen finaalia. ”Ei paljon tän rennompi voisi olla, skippasin treenitkin päivällä!” 

Siis jätkä menee olympialaisiin ja skippaa treenit! WOT!

Mekin skipattiin sulkapallotreenit sunnuntai-illalla (tämä tuskin järisyttää suomalaista urheilukansaa) ja keskityttiin X-filesien katsomiseen. Ollaan aloitettu ihan alusta, Mulder ja Scully rocks!

Mitä sulle kuuluu?

Ei mitään erikoista. Arkea.

Noin olen vastannut jo aika monesti tammikuun ja helmikuun aikana.

Olen törmännyt urheilun iloon (joo!) ja yrittänyt elää terveellisesti. Hyvä minä, mutta that does not a great story make :)

Mutta siinä missä marras-joulukuussa arki tuntui raskaalta ja energiattomalta tuntuu se nyt todella hyvältä. Ehkä juuri siksi, että olen löytänyt sen urheilun ja elänyt terveellisesti? Kumma juttu!

Aurinko paistaa, töissä eletään jännittäviä aikoja ja mieli on kepeä. 

Taas on vähän sellainen hetki, että aloitan kirjoittamisen niin monesta aiheesta, mutta sitten lopetan kesken. Esimerkiksi lihan jättämisestä olen kirjoittanut jo 10 eri versiota, mutta te ette ole nähneet vielä yhtäkään.

Miksi tää on nyt yhtäkkiä näin vaikeeta taas?

Uimahallissa

Tämän päiväisen uimahallikokemuksen innoittamana (oli muuten sunnuntaiuimareita liikenteessä vrt. sunnuntaiajelijat) pari uimahallisääntöä:

- Älä ajele karvojasi uimahallissa. Mitään karvoja. Koskaan. Karvojahan sinne irtoaa jokaisesta meistä muutenkin ihan tarpeeksi, niitä ei tarvita tuppokaupalla. Yäk.

- Kuntouimarit-radalla ei jutella (varsinkaan jos sitä pyörii ympyrää 10 ihmistä eli ruuhkaa on muutenkin)! Jos olet tullut uimahalliin viettämään aikaa kaverisi kanssa, anna tila kuntoilemaan tulleille. Todella rasittavaa, kun kuntoradan liikenne pysähtyy täysin kun jotkut jäävät keskustelemaan keskellä allasta.

- Vältä ihokosketusta, kun mehän ollaan kaikki siellä alasti. Älä siis työnny jostain pienestä välistä, jolloin tissisi koskettaa vähän kiusallisesti tuntemattoman ihmisen käsivartta. Pyydä tietä.

- Itselle muistutukseksi: Älä mene uimahalliin sunnuntaisin (kts. yllä olevat syyt).