Friday, April 29, 2011

Kuninkaalliset häät

Sattuikin sopivasti etäpäivä tähän Britannian kuninkaallisten hääpäivälle. Äsken saivat toisensa - William ja Kate. En tirauttanut, mutta kaunista oli.

I'm a sucker for royal weddings. Minä, joka periaattessa (niin, en näköjään käytännössä) vastustan monarkiaa ja joka en haaveile omasta päivästäni valkoiseen puettuna morsiamena.

Ruotsin kuninkaalliset häät missasin kyllä viime vuonna. Jossain oli riekkumassa, ehkä Provinssissa? Parhaimpina ovat jääneet mieleen Norjan kuninkaallisten Mette-Maritin ja Hakonin häät. Lempikuninkaalliseni :)

Don't mind me, viikonloppu on taas täällä. Jes. Ja mikä tärkeintä, hauskaa vappua kaikille!

Thursday, April 28, 2011

Ihana pääsiäisloma

Loma oli juuri niin täydellinen kuin olin toivonutkin. Nyt istun kuitenkin tietokoneen ääressä niin väsyneenä, että tuntuu, etten olisi nukkunut viikkoon. Pääsiäislomasta muistona on enää kolmen päivän auringossa oleilusta ruskettuneet posket ja vielä hieman punertava rinta. Hmm, jos oikein yritän niin muistan ehkä vielä niiden neljän päivän tapahtumat…

Torstaina töiden jälkeen käytiin tyttöjen kanssa Rivoletossa aloittamassa minilomamme. Ravintola-arvostelu seuraa myöhemmin :) Tämä oli kuitenkin oikein ihana ja juhlallinen tapa aloittaa vapaat.

Perjantaina siivoiltiin P:n kanssa kutukotia. Ihmeteltiin vesisadetta, kun pääsiäislomasta piti tulla niin aurinkoinen ja kaunis. Pesin makkarin ikkunan (tämä muistutuksena lähinnä itselle, etten pese sitä uudestaan kun pesen muut ikkunat). Hiottiin parvekekalusteet, jotka saivat sitten maanantai-iltana ensimmäisen värikerroksen niskaansa. Niistä tulee aika ärtsäkän siniset. Maybe not my first choice of color, mutta niistä tulee itse asiassa aika hienot.(kuvassa kännykkäkameralla kuvattu kätevästi mukana kulkeva värinäyte kalusteiden maalista)


Perjantai-illalla lähdettiin juhlimaan Myyrmäkeen P:n kaverin synttäreitä. Oli tosi hauskaa, vietiin lahjaksi ne suunnitellut salaatin ja rucolan taimet. 

Noh, lauantai eli vuosipäivä alkoikin sitten krapulalla. Lahjojen vaihdon jälkeen piti ottaa vielä kunnon torkut ennen kuin jaksoi alkaa brunssin tekoon. Minä annoin P:lle lahjaksi Commodore 64:n (jota ei toistaiseksi ole saatu meidän lcd-telkkuun toimimaan) ja liput (citydealin alennuksesta bongatut) liigacupin finaaliin (pelaajina FC Honka ja Tamu), joka siis oli samana lauantaina. Itse sain P:ltä aiemmin ihastelemani sisustustikkaat. Niitä oli vain yhdet kappaleet Mokossa ja olin jo ehtinyt käydä niitä etsimässä toisen kerran ja todennut niiden kadonneen. Little did I know, P had gotten them for me…  Ne on kierrätyspuuta ja tehty Suomessa. Even better.

Brunssin jälkeen suunnistimme sitten sinne jalkapallopeliin. P tarjosi ekat ulkoilmalonkerot krapulaiselle (ja hieman vastahakoiselle) seuralaiselleen. Paikat olivat onneksi auringon puolella, joten saatoin keskittyä välillä (lähes koko ajan) auringonottoon. Vaikka kyllä mua hieman se pelikin kiinnosti. Minustakin löytyi se pieni espoolainen, joka kannusti Honkaa voittoon. Löytyi lempipelaajatkin jo :)

Tamulla oli iso kannustusjoukko mukanaan ja ne rähisi ja huusi ”Haista v***u palloliitto, haista v***u veikkausliiga” ja niillä oli kylttejä, joissa luki ”Seura kärsii, syylliset ei” yms. P selitti, mistä on kyse. Jos et tiedä ja jos kiinnostaa katso tämä linkki ja seuraa vanhoja linkkejä. Kyseinen päätös siis tuli nyt pelin jälkeen vasta. Jalkapallon suhteen aika vihreälle, mutta toimittajasieluiselle eli uteliaalle, tämä toi paljonkin lisämielenkiintoa peliä kohtaan.

Pelistä kiidettiinkin sitten P:n kummitytön perheen luo saunomaan. Vietiin lahjaksi samaiset salaatin ja rucolan taimet :) Tässä niistäkin kuva.


Sunnuntaina livahdettiinkin sitten heti aamupalan jälkeen P:n äidin mökille. Perin espoolaista mökkeilyä, bussi vie meidät vartissa kotiovelta mökille. Kätevää kyllä. Sunnuntai käytettiin sitten mökin ja pihan kuntoon laittamiseen, grillikauden avaamiseen ja lenkkeilyyn. Onnistuin kaatumaan metsässä tasaisella maalla. Mun nilkat tekee sellaista. Pettävät yllättäen. Uudet lenkkihousut meni tietty rikki siinä rytäkässä. Hmmh.

Sunnuntaina myös nukahdin iltapäiväaurinkoon torkkumaan ja sain kesän ensimmäisen palaneen rintakehän.

Maanantaina vaan löysäiltiin. Iltapäivällä tuli mun kavereita (isäkin piipahti) grillaamaan ja hengaamaan möksälle. Rento meininki ja aurinko paistoi niin kuumasti, että itsekin pärjäsin topissa ja lyhyissä lököpöksyissä. 

Haluaisin vaan lomailla koko ajan. Vähänkö hei ärsyttää, kun vapustakaan ei tule ylimääräistä vapaata. Joutuu sitten vappupäivän piknikilläkin hannailemaan sen skumpan kanssa! Vaikka siihen kai saa tottua, koska niinhän se tulee olemaan nyt seuraavat 4 vuotta (?) ainakin, kun vappupäivä on arkena eikä vloppuna... Ja sunnuntaiksi on luvattu aika kökköä keliäkin. Vali vali vali.

Wednesday, April 27, 2011

Vadelmavenepakolainen - kirja & Kom-teatterin esitys

Hersyvän hauskaksi tituleeratussa kirjassa ja hillittömäksi komediaksi kutsutussa teatteriesityksessä oli sama perustavanlaatuinen ongelma. Minua ei naurattanut.

Oliko vitsit huonoja? Suurimman osan yleisön mielestä ei, sillä sen verran katsomosta kuului ihan aitoa röhönaurua. Kuulin esityksen jälkeen sattumalta tällaisen arvion "Ei tää ollut niin hyvä kuin se kirja. Sitä nauroin ihan vedet silmissä." Minua kirja ei naurattanut kertaakaan, esitys sai aikaan muutaman hörähdyksen. Melko vaatimattomia ne kyllä olivat.

Ja minä ymmärsin kyllä ne vitsit. Tajusin, mitkä kohdat ovat "hauskoja". Miksen minä sitten nauranut?

Minä rakastan Juho Milonoffia ja olin etukäteen varma, että hän on juuri oikea henkilö toteuttamaan tämän kansallisuustransvestiitin kieron hahmon. Ehkä hän olikin oikea henkilö, mutta hahmo vaan ei minusta ollut hauska.

Seuralainen lähti väliajalla kotiin. Itse en ole sitä vielä kertaakaan teatterissa tehnyt, eikä tämäkään mielestäni sitä ansainnut. Kirjan jätin kyllä viime kesänä kesken.

Ainoa asia esityksen jälkeen, joka lämmitti, kuitenkin oli se, etten maksanut lipusta mitään.

Kenelle suosittelen Kom-teatterin esitystä. Niille, jotka pitivät kirjasta. Jos yksi ei naurattanut, niin ei naurata toinenkaan.

Thursday, April 21, 2011

Kevätterveiset taimimaalta

Kyllä se niin on, että kasvienhoito on todella rentouttavaa. Taimeni eivät välitä vaaleista tai kastelijansa väliaikaisesta unettomuusongelmasta ja sen nostamasta stressitasosta. Ne vaan kasvavat tai eivät kasva. Ja minä katselen vierestä. Ah, miten simppeliä.

Teen päivityskatselmuksen joka aamu ja ilta. Kastelen ja nypin. Kasveista on tullut minulle tärkeitä. Mutta ei sillä weirdo juttelen-kasveilleni-ja-ne-tuntuvat-ymmärtävän-minua -tavalla. Lähinnä haluan pitää ne elossa. Jotta voin syödä ne myöhemmin.

Uusimpana kasvimaan tulokkaana ovat rucolat, jotka ovat lähteneet koulittujen ja koriin kasvamaan asetettujen lehtisalaattien vierellä kivasti kasvamaan. Basilikat on myös koulittu ja ne kasvavat reippaasti omassa korissaan. Pieni minttupuska on niiden vieressä kasvamassa kokeeksi, ne kun eivät näytä kasvavan. Eivät kuole, mutta pysyvät samankokoisina koko ajan. Luin jostain, että mintunkasvatus on vaikea laji. Ikävää, koska yksi (ja ehkä tärkein) parvekepuutarhani alkuperäsitarkoitus oli tuottaa omat mintut koko kesän mojitoihin.


Seuraavaksi istutusvuorossa on pinaatit ja ruohosipulit. Perunan kanssa temppuilen. Valohoidossa on jo muutama peruna, mutta en tiedä niiden lajiketta. "Ruokaperunaa" lukee pussissa. Että onko se sitten edes kesälajike, dunno? Jostain syystä en ole saanut ostettua jotain "merkkiperunaa" kaupasta... Haluaisin kasvattaa siikliä, mutta sitä en ole kaupoissa pitkään aikaan nähnyt.

Chilit, joita on nyt kahta lajia mullassa, eivät suostu kasvamaan, eivätkä paprikat. Bauhausistahan niitä saisi komeita puskia, jossa on hedelmätkin valmiina, mutta se tuntuisi luovuttamiselta. Yritän vielä. Ostan sitten, kun tulee aika siirtää kasvit kokonaan ulos, jos ei taimia siihen mennessä näy. Olen päättänyt myös suoraan ostaa pari amppelimansikkaa.

Toisen tomaatintaimen olen saanut kasvamaan, toinen (vanhempi) on jo koulittu ja istutettu omaan purkkiinsa. Pieni taimi, iso purkki.

Ajattelin hyödyntää ylimääräisiä taimia ja viedä niitä lahjaksi. Perjantaina ollaan menossa syntymäpäiville ja lauantaina kavereiden uuteen kotiin saunomaan. Ajattelin molempiin viedä sekä lehtisalaatin että rucolan taimet.

Parvekkeen kunnostus kesäkuntoon olisi tarkoitus myös toteuttaa tässä pääsiäisloman aikana. Kuten näkyy se on toiminut vähän niinkuin romuvarastona muutosta asti. Pahvilaatikkojen raivauksen jälkeen kalusteet saavat pintaansa uuden värin ja kasveille tulee erinäisiä tasoja. Ja sitten jossain vaiheessa tietty tulevat ne itse kasvitkin. Vasemmassa kulmassa vilahtavia pikkuvalojakin pitää asentaa lisää, niillä olisi tarkoitus valaista koko parveke pimeällä.


Mutta näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää minilomaa kaikille!

Tuesday, April 19, 2011

PARSA - ASPARAGUS

Kapiteelit otsikossa. I do not use them lightly. Mutta parsa ansaitsee ne! Ja tämä: VIIKONLOPPUNA +18 ASTETTA!

Olen ollut parsafanaatikko pari vuotta. Sain parsakattilan valmistujaislahjaksi 2009 ja olen huhti-toukokuussa aina keitellyt useat kymmenet parsanippuselliset.

Periaatteenani on sekä ekologisista että makusyistä, etten osta Euroopan ulkopuolelta tuotua parsaa. Nyt kaupoista saa jo espanjalaista. Pian hollantilaista ja sitten tietty sitä parasta eli kotimaista.

Tähän mennessä olen tehnyt parsaa vasta kerran. Vihreää ja valkoista. Ensimmäinen on ehkä suosikkini kyllä. Hollandaisen tein pussista, vaikka minulla on nyt melko hyvä käsitys asiaa tutkittuani, että miten sen voi itsekin valmistaa. Sitä pitää kokeilla tässä joku päivä.

Se, minkä hajuiseksi parsa tekee pissan, on kyllä jotain aivan järkyttävää. Kuulin, että jotkut ihmiset eivät haista sitä muutosta. Johtuu ilmeisesti jostain geenistä, joka joko on tai ei ole. Minulla se ikävä kyllä on.

Pääsiäinen eli tämä kesäinen pitkä viikonloppu on tarkoitus viettää ihan kotosalla, kavereiden luona kyläilyillä ja P:n äidin siirtolapuutarhamökillä. Oon haaveillut sellaisesta mökistä siitä asti, kun olen sellaisen ekan kerran nähnyt joskus lapsena. Pikkumökit on parhaita. Tämä on kuitenkin onneksi sellainen malli, jossa voi yöpyäkin ja on kunnon pihat ja kaikki. Se on niin ihana paikka.

Lauantaina on sitten yksivuotisseurustelupäiväkin. Hii. Aika on mennyt tosi nopeasti, vaikka toisaalta tuntuu että ois tuntenut toisen aina.

Tulee kyllä nyt niin tarpeeseen tämä pidempi breikki työnteosta. Kiitos kristinusko.

Monday, April 18, 2011

Vaalien jälkeisiä ajatuksia

Niin kävi. Persujen nousu toteutui. Ei kai se nyt kenellekään yllätyksenä tullut. Itse pelkäsin pahempaakin.

Omien pessimististen odotusteni takia olen nyt jopa oudolla tapaa optimistinen. Ei tämä toivottu lopputulos tietenkään ole, muttei mikään maailmanloppukaan. Persut eivät ole suurin, eivät edes toiseksi suurin vaan vasta kolmanneksi suurin puolue. 39 kansanedustajapaikalla ei oteta Suomea haltuun.

Se, mikä pelottaa suuren suomalaisjoukon (noin 0,5 miljoonaa) ahdasmielisyyden lisäksi (siitähän tämä vaalivoitto kertoo) eniten, on persujen ammattitaito. Onko esimerkiksi julkkisten äänikuningatar Kikestä ministeriksi? Huoh. Ei taida olla, mutta eipä hänelle vielä ole mitään salkkua tarjottukaan. Itketään sitä sitten vasta kun salkut on jaettu ja nähdään millainen hallituksesta muodostuu.

Toki olen päästänyt itsekin muutaman kirosanan tässä. Vatsa kääntyi ympäri parhaan kaverin tekstiviestistä, jossa hän kertoi ennakkoäänestystuloksista. Persujen lisäksi ketuttaa luonnollisesti myös vihreiden suuri tappio, demarien hiuksenhieno tappio kokoomukselle suurimman puolueen paikasta ja siitä seuraava Jyrki Kataisen pääministerikausi.

Porvarihallitus on kuitenkin nyt kaatunut. Keskusta pudonnut. Good stuff. Helsingissä äänikuningas oli Paavo Arhinmäki, jonka takana seisoo enemmän ihmisiä kuin Halla-ahon. Kokoomuksen äärioikeistolaiseksikin tituleerattua ja mittavan vaalikampanjan tehnyttä Wille Rydmania ei valittu. Eduskunta-näytelmän ykkösinhokikseni nostama Arja ”mihin tarvitaan sosiaaliturvaa, kun kaikillahan on äiti ja isä, jotka pitävät lapsistaan huolta” Karhuvaara putosi. Väyrynen, Tiura, Linden putosivat. Julkkisehdokkaista moni jäi rannalle. Demareilta lähti suurista puolueista vähiten paikkoja persuille. Yhdessä persut ja demarit voivat ajaa monta hyvääkin asiaa läpi (toim. huom. kun tilanne nyt on mikä on).

Päällimmäisenä itselläni on ehkä sellainen "katsotaan nyt" -tunnelma. Ehkä nujerrun sitten myöhemmin. Ehkä en. Nyt tyydyn kuitenkin odottamaan. Maamme johdon suhteen – en enää itseni.

Henkilökohtaisesti näen tässä nyt kasvun ja valinnan paikan. Pääsiäislomalla laitan parhaan mietintämyssyni päähän ja päätän, kenen joukoissa seison. Voinhan minäkin odottaa maailman tappiin asti sitä, että joku perustaa Heenu-puolueen, joka ajaa asioita vain ja ainoastaan minun näkökulmastani. Kuitenkin sillä aikaa kun minä olen voivotellut ja jossitellut, on kymmenet tuhannet löytäneen oman poliittisen kotinsa perussuomalaisuudesta. Se jos jokin on potku perseelle sinne toiseen suuntaan.

Pisto sydämeen tuli myös siitä, että Uudenmaan viimeinen paikka keikkui vasemmiston ja kokoomuksen välillä. Lopulta sen ratkaisi sata ääntä kokoomuksen hyväksi. Yhdelläkin äänellä voi olla väliä, vaikka ei se aina siltä tunnu… Pisto tuli tietysti siitä, että oma ääneni keikkui vasemmiston ja vihreiden välillä. Noh, turha itseään ruoskia, ei se ääni olisi mitään muuttanut, mutta todennäköisesti meitä puoluehaahuilijoita on enemmänkin. Itse valitsin tällä kertaa henkilön, en puoluetta. Kaisa Leka ei valitettavasti vihreiden tappion seurauksena päässyt myöskään läpi.

Eilisestä 14 tunnin vaalilautakuntaputkestakin olisi monta tarinaa. Tässä vaan kävi vähän niin kuin olen kuullut synnytyksessä käyvän.

Kun tulos on sylissä, prosessi unohtuu nopeasti.

Friday, April 15, 2011

Eduskunta - vaalit ja näytelmä

Pitkä, mutta mielenkiintoinen kokemus. Ahdistava myös. Mihin, kehen, sitä voi poliittisella kentällä luottaa? Ohjaako ahneus kaikkea?

Nämä kuvailut sopivat sekä näytelmään että vaaleihin. Itse olen tyytyväinen, että oma sunnuntaini menee vaalityössä, eikä tarvitse jännittää kotona. Kotiin palattuani tulos tai sen suunta ainakin on jo selvillä. Yritän valmistaa itseäni pettymykseen, mutta en jostain syystä saa sitä pientä toivon kipinää sammutettua.

Noh, enemmän kuitenkin nyt siitä Ryhmäteatterin esityksestä...

Esitys oli jaettu mielenkiintoisesti kahtia. Ensimmäinen näytös käsitteli lähes ainoastaan Lex Soininvaaraa ja toinen harmaata taloutta ja poliitikkojen korruptiota.

3,5 tuntia tykitystä. Ehkä liikaakin asiaa, on vaikea enää muistaa kaikkea. Ehkä itselle näytelmän tärkein anti oli se, että pitäisi todella muistaa pitää niitä poliitikkoja silmällä muulloinkin kuin vaalien läheisyydessä.

Tämän ja tämän linkin takaa löytyy eduskunnassa käytyjä keskusteluja Lex Soininvaara-laista, joita oli näytelmässä referoitu. Kokoomus ja keskusta ovat aivan pihalla ja (ikävä kyllä) vihreät piipittävät vieressä.

Toivon todella, että maahamme saadaan erinäköinen hallitus seuraaviksi neljäksi vuodeksi.

Jännää viikonloppua kaikille! Muistakaa äänestää!

Thursday, April 14, 2011

Kevättä rinnassa

    
Ootteko huomanneet! Forecan sääennuste näyttää nykyään asteikon +20 asteeseen asti aiemman +10 sijaan!

Ja mun taimilaatikossa näyttää tältä:


Etualalla toistaiseksi poissaolollaan loistavat paprikat ja chilit. Idätysyritys numero 2 menossa. Keskellä on yksi tomaatintaimi (yksihän riittää?) ja salaattia. Taaempana jo tuuheana kasvaa basilika ja niiden takana heiveröiset mintuntaimenet, joista en tiedä tuleeko niistä eläjiä.

Haha, tajusin juuri, että tämä otoshan kuvastaa myös katoa, joka oli haasteen yksi valokuvaustehtävistä :D

Etäpäivän herkkulounaspasta vol 2. eli accidental spring pasta

Kaapin rippeet olivat tällä kertaa:

1/3 maissipurkki
kirsikkatomaatteja
pippuri-yrtti-tuorejuustopurkin loppu
yksi kevätsipulin varsi
feta-purkin loppu
pasta

Keitä pasta, paista hetki sipulia, tomaatteja ja maissia. Lisää tuorejuusto ja feta. Lopuksi joukkoon pasta. Mausta pippurilla ja suolalla.

Wednesday, April 13, 2011

Pipot vaan vilkkuu avannosta

Tänä tiistaina käytiin uimareissulla avannossa peräti kolmesti. Kahdella viimeisellä kerralla venytettiin vedessäolo peräti muutamiin sekunteihin pelkän kastautumisen sijaan.

Olen totaalisen koukussa sekä siihen hetkelliseen euforiseen oloon, joka tulee kymmeniä sekunteja vedestä nousun jälkeen, että selkärankaa myöten virkistyneeseen oloon, joka tulee vaatteiden päälle pukemisen jälkeen.

Vähän tietty huono aika näin huhtikuussa koukuttua talviuintiin, vaikka toisaalta kyllä se vesi kylmänä pysyy vielä useamman kuukauden vaikkei ihan nolla-asteista enää olisikaan.

Kävin myös eilen äänestämässä, koska sunnuntaina en ehdi. Pohdintojen ja uuden katsauksen vasemmiston uudenmaan ehdokkaisiin jälkeen totesin, että ensimmäinen valintani Kaisa Leka, nro 20, on minulle tällä kertaa paras. Ääni lähti siis sinne.

Jos joku on joskus miettinyt, mitä tarkalleen tarkoittaa perestroika (kuten me tytöissä Flamingon kylpylässä), saatettakoon tiedoksenne, että sillä tarkoitetaan Mihail Gorbatsovin aloittamaa prosessia, jonka aikana Neuvostoliiton poliittista ja taloudellista järjestelmää yritettiin uudistaa kapitalistisempaan suuntaan. Tuloksena oli talousjärjestelmä, joka ei ollut suunnitelmataloutta eikä markkinataloutta eikä toiminut. Järjestelmä johti maan entistä pahempaan kriisiin (inflaatio 1990-1991 +140%), kansan ennennäkemättömään julkiseen tyytymättömyyteen  ja lopulta sosialistisen järjestelmän hajoamiseen.
Lähde: Wikipedia

Tuesday, April 12, 2011

Oh, just relax

Viime viikonloppu oli omistettu rentoutumiselle. Sattumalta samaan viikonloppuun osui tähän tähtäävää ohjelmaa molemmille päiville.

Perjantaina olin P:n kanssa syömässä ystävän luona Ruskeasuolla. Meininki oli perjantaihin sopivan väsynyttä ja ruoka herkullista. Pelattiin 90-luvun alulta peräisin olevaa Treffit-peliä, joka on suunnattu teinitytöille. P eläytyi teinitytön rooliinsa jopa huolestuttavan hyvin :)

Krapulalta piti välttyä, koska lauantaina oli vuorossa jännittävä ja eksoottinen energiakurssi. P ja minä päätimme muutamia viikkoja sitten ihan hetken mielijohteesta osallistua tällaiseen rentoutuspäivään, joka osoittautui aika kivaksi kokemukseksi.

Seitsemäntuntinen päivä koostui kolmesta osasta. Alkuun tehtiin syvärentoutus, toiseksi tehtiin energioita vapauttava jalkojen tärinäharjoitus ja sitten vielä liikemeditaatio. Välissä tehtiin kaikenlaisia rentouttavia liikkeitä, akupainelua ja kasvohierontaa. Päivä oli aika rankka ja tarkoituskin oli ”kutsua väsymystä ja levätä kunnolla”, siksi päivän aikana otettiin myös kolmet torkut suurimpien harjoitusten jälkeen. Oikeasti olo oli niin väsynyt, että niitä kaipasikin ja itse nukuin ihan syvässä unessa 20 aikuisen ihmisen keskellä pariin otteeseen. Hihi.

P sanoi, ettei välittänyt tehdä kaikkea koska ei nähnyt niissä mitään järkeä. Itse aika orjallisesti seurasin ohjaajan liikkeitä, vaikka välillä vähän hölmöiltä tuntuivatkin. Yleisesti päivästä jäi kyllä hyvä fiilis ja tällä viikolla pitäisi tuntea sitten seuraukset… Tätä kirjoittaessa tiistaiaamuna kello 8.30 ei ainakaan väsytä.

Lauantai-ilta menikin sitten köllötellessä raukeana kotona.

Sunnuntaiaamu alkoi pikkuaamupalalla, jonka jälkeen käytiin lenkillä ja jatkettiin isolla aamupalalla (kahden aamupalan käytäntö opittu tädiltä ja toimii mainiosti viikonloppuisin). Iltapäivällä mentiin tyttöjen kanssa Flamingon kylpylään. Rentoutumaan.

35 euroa tuntuu aika suolaiselta hinnalta kylpylän ”aikuisten puolesta”. Oliko se hintansa väärti? Mielestäni kyllä. Valot olivat himmeät, ilmassa joku eteerinen tuoksu ja musiikki rauhallista. Oleilu mestan kahdessa altaassa oli erityisen ihanaa. Toinen oli kuumavesiallas ja toinen suolainen mineraaliallas, jossa kellui ja veden alla soi musiikki. Itselle, kun en ole koskaan missään suolaisissa vesissä juuri uinut, kellumiskokemus oli ihan mahtava.

Muutamat saunat oli suljettu ja ne, jotka oli auki ”havu, bio ja greippihöyry” eivät juuri tehneet vaikutusta. Suolahuonekin oli kiinni, se itseäni hengitystievaikeuksisena olisi kiinnostanut.

Jäi kyllä fiilis, että olisi kiva mennä uudelleenkin. Tytöissä puhuttiin marraskuusta, kun räntää alkaa pukata taas ulkomaailmaan. Mutta mieluummin en puhuisi nyt siitä. Viime päivinä on nimittäin alkanut tuntua ensimmäistä kertaa keväältä. On kevätkengät jalassa ja kevättakki päällä. Ilma tuoksuu taas joltain ja kadut ovat lähes kuivia.

Kevät. That is the most relaxing thing of them all.

Friday, April 8, 2011

Linssiruoka eli intialainen linssi-juusto-kastike

200 g punaisia linssejä
400 g leipäjuustoa
pieni pala inkivääriä raastettuna
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2 prk tomaattimurskaa
1 chili (unhotin tän)
lime/sitruunamehua
garam Masalaa, juustokuminaa, kurkumaa, chiliä

Huuhtele linssit ja liota joku vartin verran. Pannulle ensin inkivääri, sipuli- ja valkosipulisilput (ja se pilkottu chili). Perään mausteet. Itse laitoin kaikki melkein pari teelusikallista, reippaasti makua saa olla. Perään linssit ja tomaattimurskat. Hauduta kannen alla noin 20 minuuttia, maistele sitten kun linssit sopivan pehmeitä, on valmista. Lisää sitruunamehua oman maun mukaan, suolaa ja pippuria ja sitten juustokuutiot. Tarjosin riisin ja turkkilaisen jugurtin kanssa. NAM.

Tästä tulee noin neljälle, juuston vois jättää pois ja siinä ois ehkä kahdelle.

Onko vihreissä ja punaisissa linsseissä eroja? Nehän tuntuivat varsin kätevältä keinolta lisätä ruokaisuutta ja rakennetta ruokaan. Pitää nyt rohkeammin tarttua niihin. Seuraavaksi kokeilen P:n siskon ohjeesta linssikeittoa. Hei ja tää oli muuten osa haastetta!


P:n suusta viime viikolla kuultua: "Kokkaa sä, niin mä siivoan" - mikä ihana kotitöiden jako!

Kävin muuten eilen katsomassa Ryhmäteatterin Eduskunta-esityksen. Se oli todella mielenkiintoinen ja voin suositella lämpimästi kaikille. Politiikasta kiinnostuneille ja varsinkin siitä ei kiinnostuneille. Tarvitsen kuitenkin pari päivää aikaa sulatella tätä kokemusta, ennen kuin teen siitä syvempää analyysiä.

Thursday, April 7, 2011

Timo Soini -uni

Näen unia kausissa. Eli joskus en näe unia pitkään aikaan (tai siis kai näen, mutten muista niitä) ja jonain viikkoina/kuukausina muistan lähes jokaikisen uneni. Nyt on taas sellainen kausi.

Unethan ovat aina outoja, yleensä en välttämättä kerro niistä kenellekään. Joskus ne ovat tarpeeksi outoja, että kysyn analysointiapua P:ltä. Joskus ne taas ovat niin superoutoja, että ne pitää jakaa julkisesti. Otsikosta voitte päätellä mitä tuleman pitää.

Unessa siis minut ja yksi miespuolinen kaveri, O, oli valittu ihan yksityishenkilöinä (ei siis toimittajina) haastattelemaan Soinia hänen kotonaan. Suunnittelimme tilannetta etukäteen O:n kanssa ja hän kertoi haluavansa keskustella Soinin kanssa homoista. Minulle kysymysvalinta oli selvä. Halusin tietää, miksi perussuomalaisten vaalitilaisuudessa oli tarjottu belgialaisia suklaakonvehteja suomalaisten sijaan.

Menimme Soinin taloon, joka oli sisältä täysin valkoinen ja kalusteeton. Soini itse oleili yhdessä huoneessa sijaitsevassa poreammeessa. Röhnötti.

Noh, minä sitten kysymään Soinilta tiukkana, että häh, miksi ihmeessä belgialaista eikä suomalaista. "Se oli Suomessa valmistettua belgialaista suklaata", oli Soinin vastaus. Ei mulla sitten ollut muuta sanottavaa asiaan.

O sen sijaan hyökkäsi Soinin eteen ja vaati vastausta, miksi hän syrjii homoseksuaaleja? "En pidä niistä, ne rappeuttavat Suomen", sanoi Soini. O pyysi Soinia pussaamaan itseään, jotta tämä näkisi ettei siinä ole mitään pahaa suudella miestä. Soini ei suostunut ja O tarttui Soinin päähän ja yritti väkisin. Ei onnistunut.

Joo kyllä minä katsoin eilen MTV3:n vaalitenttiä (sai muuten jäädä viimeiseksi, kauhea verenpaine koko kaksituntisen ajan). Paavo vakuutti minut niin (ja Anni taas valitettevasti ei), että mietin vielä vaihtaisinko sittenkin ehdokasta johonkin vassariin. Kerron, jos päätän niin tehdä.

Wednesday, April 6, 2011

Avantouintisalaseurat

Yksi kaveri, M, ehdotti avantouinnin kokeilemista muutama viikko sitten. Ja mähän tietty suostuin.

Etsiskelimme netistä paikkaa, missä tätä hyistä talvihullutusta voi harrastaa pk-seudulla. Paikkoja löytyi kyllä monta, mutta suurin osa niistä oli "vain jäsenille". Eli kokeilemaan pari kertaa vuodessa ei ole mitään asiaa. Ellei sitten tunne jotain "jäsentä".

Yhdessä kerhossa oli jopa liittymisehtona saapuminen tiettyyn paikkaan kello 12-14 välillä kuun ensimmäisenä lauantaina. Toisessa kerhossa (M kuuli työkaveriltaan) liittymisprosessiin tarvitaan jäsenen suosittelu ja tapaaminen puheenjohtajan kanssa. Huh.

Noh, Rastilan talviuintipaikka (kuvassa + M) olikin sitten ainoa Helsingissä, joka tarjosi tämän pelkän kokeilumahdollisuuden. Suunnistimme sinne siis tiistaina, jolloin on naisten vuoro. Jos aikoo mennä, kannattaa mennä jo vähän ennen viittä, sauna on kyllä jo auki ja kuuden maissa porukkaa on jo ihan älyttömästi paikalla.

Oli tossut jalassa, pipo päässä ja vanha uikkari päällä (pelkäsin kuitenkin tämän epätyypillisen uikkarin käyttötavan vahingoittavan uutta). Ei saunaa, mutta suihkussa käytiin ennen. Laiturin päässä oli onneksi kahdet portaat veteen, että päästiin laskeutumaan M:n kanssa samaan aikaan. Muuten olisi oikeasti jäänyt menemättä, koska varpailla koitettaessa vesi tuntui jäädyttävän potut samantien. Tarvittiin vähän peer-pressure ja yhden paikalla olleen mamman neuvoja, että uskaltauduttiin.

Vesi tuntui aivan kamalalta. Raajat kohmettui heti, kylmyys tuntui tunkevan sisälle vartaloon, ei vain iholla ja vedestä tuli aivan pakahduttava tarve päästä mahdollisimman nopeasti pois. Ilma kirveli ihoa vasten muutaman kymmenensekunnin ajan, tuntui ettei voi enää koskaan tästä lämmetä, mutta sitten se yhtäkkiä helpotti ja fiilis olikin taas hyvä.

Käytiin saunassa ja kokeiltiin uudelleen. Toisella kertaa se oli huomattavasti helpompaa.

Jälkeenpäin olo oli sekä pirteä että ylpeä. Lapsena vesipedoksikin tituleerattuna täytyy kyllä harmikseni myöntää, etten nykyään pulahda aina edes 20-asteiseen veteen, kun se tuntuu kylmältä.

Ajateltiin ehkä mennä ensi viikolla uudestaan. Ensi vuonna onkin sitten kiva kokeilla miltä se tuntuu kun on pakkasta. Suositelen kyllä (ei kai voi sanoa lämpimästi) kaikille! Itsensävoittaminen on ihanaa ja tää ehdottomasti kokeilemisenarvoista!

Tuesday, April 5, 2011

Mummi ja minä

Suomalaiset Mummi ja minä –tuotteet on aivan upeita. Olen testannut sekä Polkkakarkki-tiskiaineen että -siivoussuihkeen ja olen koukussa.

Tuotteet on tehokkaita, hyväntuoksuisia ja 100 % luonnonmukaisista aineista valmistettuja.

Näitä myy Helsingissä ainakin Lasipalatsin Maatilatori, kokonaisuudessaan jälleenmyyjälista löytyy tuolta sivuilta. Verkkokaupasta saa myös tilattua.

Pullot on viehättäviä ja tuoksuista eli siivoamisesta!! oikeasti tulee tosi hyvälle mielelle :) Ostin äidillekin joululahjaksi, hänkin kertoo tykänneensä erityisesti hajusta.

Tuota suihketta oon käyttänyt esim. keittiössä paljon, kun voi huoletta suihkia pelkäämättä myrkkyjäämiä. Toimii tosi hyvin esim. hellaan kiinni palaneiden poistoon. Antaa vaan liota hetken tahralla ja sillä selvä.

Uuden tiskikoneen innokkaana omistajana etsin netistä myös tietoa vastaavanlaisista ekokonetiskiaineista. Aika moni valittelee kaupassa myytävien huonoutta. Ruohonjuuressa myydään kuulemma jotain pesupähkinäpulveria ja sitten löysin tätä Attituden ainetta (tätäkin pitäisi saada Ruohonjuuresta). Jälkimmäinen ainakin on melko kallista, mutta kokeilemisen arvoista kuitenkin.

Minäpä lampsin Ruohonjuureen tässä joku päivä ja ostan molempia ja raportoin sitten kokemuksia. Jos jollakin niitä kokemuksia on jo valmiiksi, mielelläni kuulisin niistä!



Monday, April 4, 2011

No more punch for the hostess!

Pidettiin pienimuotoinen peli-ilta lauantaina. Kuten aiemminkin todettu, tykkään kutsua ihmisiä kylään ja kestitä heitä.

Nytkin kokoon saatiin ihan kivankokoinen porukka ja oli hirmuhauskaa. Pelattiin ja juotiin boolia. Minä ehkä muutaman lasillisen liikaa.

Käytiin myös testaamassa espoolaista lähiöyöelämää eli ostoskeskuksen diskossa. Sinne ei tartte mennä uudestaan.

Seuraavan päivän vietin tosiaan sitten vessanpönttöä halaillen. Viimeksi muistan yhtä pahasta krapulasta kärsineeni (no viime kesänä, mutta siihen vaikutti uskoakseni auringonpistos tai joku hormoonihäiriö) bestiksen kotibileiden jälkeen juotuani aikamoisen siivun tequila-pullosta. Siitä on kymmenisen vuotta. Have I learned nothing?

P harkitsi laittavansa facebookiin statuksen: "avopuoliso on oppinut yön aikana uuden kielen". Totesin siihen, että ansaitsenkin kyllä vähän pilkkaa. Ei se kuitenkaan laittanut. Ei kehdannut tai sääli sittenkin sunnuntainorjalaista.

Friday, April 1, 2011

Hyvää aprillipäivää

Ja huhtikuuta. Sehän on jo melkein kesää?

En keksinyt yhtään hyvää aprillipilaa. Eikä tänään voi mitään vakavaakaan kirjoittaa, koska ei oteta todesta kuitenkaan. Mediassa paras oli mielestäni tämä.

Plus, että pää on täynnä perunamuusia tämän viikon jälkeen. Aikamoinen työviikko, eikä se vieläkään ole ohi.

Kivaa viikonloppua.