Onks tää se villasukkakurssi?

Etsin työväenopiston villasukkakurssia ihan väärästä luokasta. Siellä oli ruotsia puhuvia ihmisiä. Pistin pään ovesta ja tiedustelin, että missä se villasukkakurssi sitten on?

Koko luokallinen ihmisiä räjähti nauruun. Opettajakin.

Löysin minä sitten oikean luokan. Pääsin omieni luo. Siellä opettaja kutsui tekemiään sukkia hellittelynimillä, hypisteltiin lankoja, ihmeteltiin amerikkalaisia, jotka kutoo sukkia pöyristyttävästi vain neljällä puikolla sekä mietittiin niitä pieniä ja suuria jalkoja, joiden lämpimänä pitäminen on uusi missiomme.

Veden varaan - PMMP-musikaali

Menkää katsomaan! Ihan mahtava esitys Riihimäen nuorisoteatterissa.

Hyvä meininki ja aivan uskomattomia laulajia. Ihan viimeisen päälle hiottu musikaali, unohtui täysin että oltiin katsomassa harrastaja-, saati sitten nuorisoteatteria. Näytelmä kertoi nuorten ylioppilaskesästä ja siinä oli niin paljon tuttua kymmenen vuoden takaa. Biisit tietysti oli loistavia ja näyttelijöistä paistoi mieletön tekemisen riemu!

Kannattaa mennä kauempaakin, näytöksiä on joulukuulle asti ja sunnuntai-iltana katsomossa ainakin oli ihan reippaasti tilaa.

Täältä lisätietoja!

Vauvoja, vauvoja, lapsia, lapsia

Nyt on niin paljon vauvoja mahoissa/maailmassa ja taaperoita ympärillä, että olin ihan seota lastenvaatekaupan loppuunmyynnissä.  "Tuo olis just oikeen kokoinen sille viime viikolla syntyneelle, tossapa kivat tossukat sen isosiskolle ja se ykskään ei oo viel ees syntynyt, mutt se näyttäs varmaan ylisuloiselta just tossa tai ainakin sen äiti tykkäis tosta kuosista."

Huomenna aloitan villasukkakurssin työväenopistossa, että osaisin sit kaikille näille oleville ja tuleville lapsille kutoa kunnon sukat jouluksi. Voi olla, että tämä blogikin muuttuu käsityöblogiksi. Oletan nimittäin, että näitä lastensukkia alkaa syntymään kuin liukuhihnalta...

Miten se pohdintani viime viikolta menikään? Ai niin tosiaan, olen mummo.

FYI: Omassa mahassani vain ne tavalliset osat.

B-day Party

Kakku.

Kodin infotaulu.

Pad Thai -nuudelit

Thai-ravintoloissa tykkään syödä (jos niitä vaan saa) Pad Thai -nuudeleita. Olen pohtinut pidemmän aikaa, että kokeilisin kotonakin ja nyt sen sitten tein. Yhdistelin muutamia eri netistä löytämiä ohjeita ja lisäsin vähän omaakin. Tein vähän liian vähän kastiketta, joten nostan tähän ohjeeseen niitä määriä.

1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
1 kevätsipul
Riisinuudeleita (pistin puolet 250 g paketista kahdelle, niitäkin on erilaisia, mulla oli sitä valkoista ihan ohutta)
2 porkkanaa
2 munaa
Mung-pavun ituja
Pähkinärouhetta
Limeä
Tofua/kanaa/lihaa/katkarapuja - paistetaan erikseen ja lisätään lopuksi
Kastike (sekoita ainekset keskenään, ne haisee aika karseelta yhdessä mutt hyvää tulee, usko pois)

5 rkl Thai-kalakastiketta
3 rkl Tamarind-tahnaa
3 rkl sokeria (mulla tummaa intiaanisokeria)
Chilirouhetta/maustetta/Sambal Oelekia/jotain tulista maun mukaan

Pilko punasipuli ja valkosipuli. Porkkanasta vedin juustohöylällä suikaleita. Paista näitä wokkipannussa ja laita samalla nuudelit omaan kulhoon ja kaada kiehuvaa vettä päälle.

Kun nuudelit notkistuvat, heitä ne wokkiin. Kaada kastike päälle. Pannu saa koko ajan olla tosi kuuma, pitää vaan käännellä koko ajan. Kun kastike on hyvin imeytynyt, työnnä kasvisnuudelimössö toiselle reunalle ja hulauta toiselle reunalle kaksi kananmunaa. Koska pannu on kuuma, ala heti sotkemaan munia jotta niistä tulee kokkelia. Kun ne ovat melkein kypsiä, sekoita kaikki aineet keskenään.

Lisää idut, kevätsipulisuikaleet ja valitsemasi proteiini. Pyörittele kaikki sekaisin ja asettele lautasille. Päälle paahdettua pähkinärouhetta ja ituja ja kevätsipulisuikaleita. Ja purista paljon limeä!

NAM!

Kannas & Fingerpori

Tänä vuonna juhlin syntymäpäiviä Kannas-ravintolassa ja Fingerpori-esityksessä Espoon kaupunginteatterissa.

Kannaksessa söin etanoita ja maksaa. Ja molemmat oli törkeän hyvää. Muut pöydässä nauttivat lohikeittoa ja kanaleipää, ylistäviä sanoja kuului myös heiltä. Ja mikäs sen parempaa kuin ravintola, johon tekee mieli jäädä istumaan vaikka koko illaksi! Ei terveysnatseille!

Fingerpori nauratti, muttei hekotuttanut. Osa yleisöstä kyllä hekotti eli olivat luultavasti Fingerporinsa paremmin lukeneet kuin minä. Eihän se nyt mikään suuri taiteellinen elämys ole, mutta jos puujalkavitsit naurattaa niin suosittelen. Ja aivan ehdoton Fingerpori-fanaatikoille.

Kannaksesta viel kaksi juttua (ajalta ennen remonttia). 1. Olen kerran hävinnyt siellä bilisvedon, jonka seurauksena olen edelleen (ku olen nössö) nakutanssin velkaa yhdelle kaverille. 2. Tutustuttiin Kannaksen omistajaan yhtenä vuonna Provinssirockin leirintäalueella. En muista (tiedä) oikeaa nimeä, mutt sen festarinimi oli Mursu.

Mummoikä

Jos oisin saanut lapsen 14-vuotiaana ja se sais lapsen nyt 15-vuotiaana, mä voisin olla jo mummo.

Hyvää syntymäpäivää mulle!

Huono ihminen

Torstaina juhlin duunikavereiden kanssa.

Perjantaina oli tyttöjen ilta.

Lauantaina käytiin vaan kiltisti "synttäri-illastamassa" P:n kanssa ja tultiin kotiin neljän jälkeen. Oho!

Keskiviikkona täytän vuosia. Pitäiskö aloittaa hyvien ihmisten elämä?

Seitan

Nyt se on vihdoin tehty. Ensimmäinen seitanerä. Noudatin prikulleen Chocochilin ohjetta, koska luettuani kaikenlaisia kommentteja kuinka seitanista tulee "purkkaa" ja "kamalan makuista" paineet olivat kovat. Halusin onnistua. Olen vähän kyllästynyt soijan makuun ja itse asiassa seitan on ravintoarvoiltaankin tofua parempaa.

Ja onnistuinhan minä. Siitä tuli kerrassaan hyvää. Mureaa. Noudatin myös marinoinnissa Chocochilin jerk-ohjetta. Seitan-palat leikkasin aika pieniksi ennen marinointia, koska ehtivät olla vaan pari tuntia. Seuraavana ja sitä seuraavana päivänä maut vaan paranivat.

Homma ei ollut lainkaan niin työlästä kuin olin pelännyt. Vaikein osuus oli ehkä hankkia aineet, joista vehnägluteiinin tilasin Hyvinvoinnin tavaratalosta ja gram-jauhot hain Ruohonjuuresta (josta varmaan olisi vehnägluteiiniakin saanut). Näitä molempia pitäisi saada myös etnokaupoista. Meidänkin lähellä on yksi, pitää käydä tsekkaamassa se ensi kerralla.

Mikä bonusta seitania voi myös pakastaa! Eli suunnitelmissa on heti suuremman satsin veivaaminen, jolloin sitä voisi aina tarvittaessa vetää pakkasesta lihan tapaan kastikkeisiin yms. Jes.

Suosittelen siis lihansyöjillekin - maku hyvä, koostumus lihamainen (ei sitä nyt lihaisaksi ihan voi sanoa) ja tuote lähes rasvaton! Ja meille saa tulla maistelemaan, tästä tuli meinaan saman tien meidän keittiön vakioraaka-aine. Ja nyt kun tiedän miten se tehdään eli olen seitan-master, uskallan varmaan ruveta kehittelemään omiakin reseptejä!

P.s. Nimi seitan tulee japanista ja tarkoittaa "olla tehty proteiinista". Ei yhteyttä pimeyden ruhtinaaseen.

Varis

Viime yö kesti kaksi vuorokautta. Koko sen ajan elin varis tarrautuneena hiuksiini. Söin, nukuin, kävin mökillä sekä bileissä ja koko ajan se otus kammotti mua. Kukaan ei saanut sitä irti ja useimmat ei halunneet edes yrittää. Se vaan möllötti siinä, kunnes päästi irti ihan nälkäänsä nääntyneenä. Pelkäsin, että se käy vaan syömässä ja tulee takaisin.

Unessa heräsin unesta ja kerroin unesta yhdelle työkaverille. Hän tiesi kertoa, että varis-tarrautuneena-päähän-uni tarkoittaa pikaista muuttoa."Ja kyllähän palomiehet ois sen irti saanut", hän sanoi ja mua harmitti, kun en ollut tajunnut sitä unen unessa.

Sienestäminen

Sienestäminen on kyllä parasta aivot-narikkaan-rentoutumista. Missään muualla ei ajatukset pääse niin karkuun arkisia ajatuksia kuin sienimetsässä.

"Missä sieni? Missä sieni? Missä sieni? Tuossa sieni, vieressä sieni, tuolla vähän kauempana muutama sieni. Kas tuossakin sieni. Missä seuraava sieni?"

Ihanaa.

Nyt päivällä kerätyt suppilot paistuu pannulla ja yökyläläinen Aada tuhisee nukkumassa. On hyvä.

Isotäti ja poliisi

Yhtenä päivänä tässä (kun meillä oli autokin lainassa) haettiin isotäti ja käytiin yhdessä poliisiasemalla hakemassa molemmille henkilökortit.

Isotädin kaikki viralliset henkilöllisyystodistukset oli vanhentuneet, joten hänen piti mennä poliisin tunnistuskokeeseen. Kysyin päästä mukaan, vaikkei tuo täti mikään höperö olekaan, niin aattelin että jotain epäselvyyksiähän siinä voi sattua. Ei ollut kellään mitään vastaankaan.

Poliisi tuntui ihan humoristiselta henkilöltä ja jotenkin ehkä huvittuneelta tilanteesta, joka ehkä oli hänellekin melko epätavallinen. Kuvallisen kela-kortin ja sukulaisen saattelema yli 90-vuotias mummo nyt tuskin kenenkään muun henkilöllisyyttä on enää vailla. "Säännöt on sääntöjä." Ja tietty ovatkin.

Ensin poliisi kysyi isotädiltä tämän syntymäpaikkaa. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä. "Voisinko vielä kysyä, että minä vuonna olette Helsinkiin muuttanut?"

"1937", isotäti vastasi. Poliisi oli hiljaa ja isotäti jatkoi: "Ei kun 1939."

"No ei oo niin vuoden väliä", poliisi naurahti. Niin 75 tai 73 vuotta - kukas niitä niin tarkasti. Vuosikymmen oli oikein. Pitää ehkä kysyä isotädiltä, että alkoiko talvisota samana vuonna kun hän muutti Helsinkiin...

Kyllä isotätiä nauratti, kun lähdettiin poliisiasemalta. "Poliisikuulusteluun jouduin", hän hihkui kotimatkalla useaan otteeseen.

Kodin kierrätyskeskus

Saan kummallisen suurta tyydytystä siitä, että meillä vihdoin on kunnon roskien lajittelujärjestelmä kotona.

Liittynee siihen tunnontuskaan, mikä on pistänyt aina kuskatessani sekajätteeseen kaikkea energiajakeeseen kelpaavaa.

Nyt niillä kaikilla on vihdoin omat lokeronsa meidän tiskialtaan alla. Ja paperit ja kartongit vielä erikseen...

Vielä kun opettelisi viemään kaikki nämä roskapinot sopivin väliajoin ulos asunnosta, eikä vasta sitten kun ne eivät edes yhteen sylilliseen mahdu vaan leviävät pitkin pihaa.

A girl's first French

Manicure..

 

 

 

Vietettiin äidin 60-vuotispäiviä etukäteen Tallinnassa perheen naisten kesken. Ja vitsi, miten hyvä reissu olikin!

Käytiin kaunistautumassa kauneushoitolassa, syötiin hyvin, juotiin drinksuja ja höpöteltiin vakavia ja vähemmän vakavia. Ei ehkä koskaan olla oltu missään kolmisin. Eli oli jo aikakin!