Tällä viikolla on tullut joitain hankaluuksia, jotka on vähän vaikeuttaneet tätä kiitollisuuden tuntemista. 10 päivän työputki ja jokapäiväiset ylityöt, vähille jääneet unet ja stressi jumahtivat tiistaina niskaan ja sinne jäivät.
Mutta päätetään tämä haaste lyhyesti ja ytimekkäästi:
1. Ankeat päivät, joiden jälkeen hyvät tuntuvat vielä paremmilta.
2. Paras ystävä.
3. Panadol 1 g.
4. Arkivapaat.
5. Suolakurkut.
Thursday, October 9, 2014
Monday, October 6, 2014
Kiitollisuushaaste 4/5
1. Ystävät. Istuu niiden kanssa sitten iltaa salakapakassa, auttaa niitä muuttamaan, käy sunnuntai-illallisella, lähettelee tekstareita ympäri maailmaa tai törmää niihin lähikaupassa. Kaikki yhtä hyviä hetkiä.
2. Ystävien lapset. 17. lokakuuta (mun syntymäpäivänä!) on taas yhden ihkauuden pienen ihmisen määrä tulla maailman. Toivottavasti hänestä tulee mun synttärikaima.
3. Viikonloppuaamut. Oli silloin sitten kiire tai ei, niin yleensä syödään parempaa aamupalaa ja herätään joka tapauksessa myöhemmin kuin arkena. Sit jos oikein hyvin käy voi aamupalan jälkeen mennä takaisin köllöttelemään ja nousta ehkä vasta lounaalle.
4. Kipeät pakaralihakset. En muista, että ne ois koskaan ollut kipeät ennen koska minä en osaa käyttää pyllylihaksiani. Nyt ehkä olen oppinut?
5. Perheet. Mulla on tietysti aina ollut oma rakas perhe, mutta nykyään mulla on myös toinen rakas perhe - P:n perhe. Sen lisäksi, että oon saanut miehen, jota rakastaa ja joka rakastaa mua, niin oon saanut tusinan verran muitakin, joita rakastaa ja jotka rakastaa mua. Eihän sellaisia voi koskaan olla ihmisellä liikaa. Ja tämän lisäksi P on saanut mun perheen rakastamaan ja rakastettavaksi. On yhtä moninkertaista rakkautta taas sydän (toim. huom. kirjoitettu herkässä tilassa sunnuntai-iltana).
MAANANTAIAAMUN EXTRA! 6. Taitohan sekin on olla samana päivänä kiitollinen sekä omasta pyllystä että kaikesta maailman rakkaudesta.
2. Ystävien lapset. 17. lokakuuta (mun syntymäpäivänä!) on taas yhden ihkauuden pienen ihmisen määrä tulla maailman. Toivottavasti hänestä tulee mun synttärikaima.
3. Viikonloppuaamut. Oli silloin sitten kiire tai ei, niin yleensä syödään parempaa aamupalaa ja herätään joka tapauksessa myöhemmin kuin arkena. Sit jos oikein hyvin käy voi aamupalan jälkeen mennä takaisin köllöttelemään ja nousta ehkä vasta lounaalle.
4. Kipeät pakaralihakset. En muista, että ne ois koskaan ollut kipeät ennen koska minä en osaa käyttää pyllylihaksiani. Nyt ehkä olen oppinut?
5. Perheet. Mulla on tietysti aina ollut oma rakas perhe, mutta nykyään mulla on myös toinen rakas perhe - P:n perhe. Sen lisäksi, että oon saanut miehen, jota rakastaa ja joka rakastaa mua, niin oon saanut tusinan verran muitakin, joita rakastaa ja jotka rakastaa mua. Eihän sellaisia voi koskaan olla ihmisellä liikaa. Ja tämän lisäksi P on saanut mun perheen rakastamaan ja rakastettavaksi. On yhtä moninkertaista rakkautta taas sydän (toim. huom. kirjoitettu herkässä tilassa sunnuntai-iltana).
MAANANTAIAAMUN EXTRA! 6. Taitohan sekin on olla samana päivänä kiitollinen sekä omasta pyllystä että kaikesta maailman rakkaudesta.
Saturday, October 4, 2014
Kiitollisuushaaste 3/5
1. Munsta on kiva, että meidän talossa asuu oopperalauluja ja olen hänelle kiitollinen, että hän laulaa ainoastaan päiväsaikaan. Laulu siis ei herätä aamuisin tai häiritse iltaisin, mutta kotityöpäivinä sitä on ihan hauska kuunnella muuten hiljaisessa talossa.
2. ON PERJANTAI!
3. Työkaveri sanoi tänään "älä sinä siitä huoli" ja en muistanut, koska mulle ois töissä sanottu niin ja tuli jotenkin sellainen lämmin tunne ja alkoi melkein itkettää.
4. Koko viikonloppu on täynnä kivaa ohjelmaa.
5. Vaikka en niin välittänytkään Samuli Edelmannin Teit meistä kauniin -tulkinnasta Vain elämää -sarjassa, niin se toi paljon muistoja mieleen. Olin unohtanut koko biisin ja ne ajat. Silloin olin levoton ja haikaileva, enkä millään uskonut kun mulle sanottiin että vielä sä tuosta rauhoitut ja löydät itses. Kiitollisena mietin, että onneks olin väärässä.
2. ON PERJANTAI!
3. Työkaveri sanoi tänään "älä sinä siitä huoli" ja en muistanut, koska mulle ois töissä sanottu niin ja tuli jotenkin sellainen lämmin tunne ja alkoi melkein itkettää.
4. Koko viikonloppu on täynnä kivaa ohjelmaa.
5. Vaikka en niin välittänytkään Samuli Edelmannin Teit meistä kauniin -tulkinnasta Vain elämää -sarjassa, niin se toi paljon muistoja mieleen. Olin unohtanut koko biisin ja ne ajat. Silloin olin levoton ja haikaileva, enkä millään uskonut kun mulle sanottiin että vielä sä tuosta rauhoitut ja löydät itses. Kiitollisena mietin, että onneks olin väärässä.
Thursday, October 2, 2014
Kiitollisuushaaste 2/5
Tänään en oo niin pursuavan täynnä kiitollisuutta ku eilen. Vähän möh. Mutta tokihan niitä kiitollisuuden aiheita löytyy, kun vähänkin miettii.
1. Tänään maksettiin marraskuun lomamatka. Kiitos minä ja mun aviomies, meidän työpaikat, säästötilit, seikkailunhalu ja Suomeen syntyminen! Aurinkoloman odotus se ihmisen syksyisellä tiellä pitää.
2. Terveys. Välillä kun kitisen turhista, mietin kaikkia rakkaita ihmisiä ja sitä, että he ovat terveitä ja mun elämässä. Hirmu kiitollinen saa olla.
3. Olen kiitollinen mun työyhteisöstä. Siellä on muutama ihan supertyyppi, muutama kiva ja muutama sellainen, joiden kanssa voi sitten positiivisesti ajatella, että oppiipa ainakin tulemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen.
4. Oon kiitollinen, että oon aikuinen ja voin syödä jälkkärin ennen lounasta ja juoda skumppalasillisen välipalaksi. Aina silloin tällöin.
5. Kiitollinen oon myös mun hyvästä polkupyörästä, jonka jaksan kaivaa tallista näin lokakuunkin tullen ja pörheltää töihin.
1. Tänään maksettiin marraskuun lomamatka. Kiitos minä ja mun aviomies, meidän työpaikat, säästötilit, seikkailunhalu ja Suomeen syntyminen! Aurinkoloman odotus se ihmisen syksyisellä tiellä pitää.
2. Terveys. Välillä kun kitisen turhista, mietin kaikkia rakkaita ihmisiä ja sitä, että he ovat terveitä ja mun elämässä. Hirmu kiitollinen saa olla.
3. Olen kiitollinen mun työyhteisöstä. Siellä on muutama ihan supertyyppi, muutama kiva ja muutama sellainen, joiden kanssa voi sitten positiivisesti ajatella, että oppiipa ainakin tulemaan kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen.
4. Oon kiitollinen, että oon aikuinen ja voin syödä jälkkärin ennen lounasta ja juoda skumppalasillisen välipalaksi. Aina silloin tällöin.
5. Kiitollinen oon myös mun hyvästä polkupyörästä, jonka jaksan kaivaa tallista näin lokakuunkin tullen ja pörheltää töihin.
Wednesday, October 1, 2014
Kiitollisuushaaste 1/5
Sain kiitollisuushaasteen siskoltani. Toteutan sen mieluummin täällä blogissa kuin Facebookissa, kun mulla on niin paljon asiaa.
1. Kaikista eniten kiitollinen olen just tällä hetkellä siitä, että iso ja raskas työprojekti realisoituu huomenna. Tämän takia olen täälläkin ollut vähän hiljaisempi viime viikkoina, koneen edessä vietetyt tunnit on menneet kaikki töiden tekemiseen. Nytkin tässä vielä parit duunimailit viuhuu (klo 22:10 keskiviikkoiltana). Mutta huomenna, oi huomenna, kova työ palkitaan.
2. Tänään aamulla olin tosi kiitollinen, että mulla on aviomies. Parvekkeelle oli lentänyt parvekelasien välistä lintu ja se ei osannut pois. P meni parvekkeelle ja avasi parvekelasit ja tuli sisälle. Noin niin kuin nyt normaalisti tällaisissa tilanteissa voisi ajatella toimivansa. Sanoin hänelle, että jos tää olis tapahtunut viime viikolla kun P oli pois, lintu ois saanut jäädä parvekkeelle. Korkeintaan olisin raottanut parvekkeen ovea ja heittänyt sille siemeniä, jottei nälkään kuole.
3. Iltapäivällä olin taas kiitollinen aviomiehestä, joka oli imuroinut. Tie mun sydämeen kulkee pyytämättä tehtyjen kotitöiden kautta.
4. Olen tosi kiitollinen monesta kivasta ketjusta Facebookissa, joissa tänäänkin suunniteltiin kaikkea hauskaa ystävien kanssa. Piristävää lukemista töiden välissä. Ja tietty parasta siinä on, että on semmoisia ystäviä, joiden kanssa suunnitella tulevia rientoja.
5. Näin myöhään illalla olen kiitollinen, että kotoa löytyy lempi-iltapalaani. Jaan sen teidän kanssa, syökää huomenna ja voitte sitten olla kiitollisia mulle. Iltapalojen kunkku: Eila lohkeava luonnonjogurtti ja Sysmän hunaja-vilja luomumysli. Myös Pirkan vastaava mysli kelpaa. Oon tehnyt myslien sokerivertailua ja huomannut, että luomumysleissä on vähiten. En tiedä miksi. Mutta olkaa hyvät vinkistä :)
1. Kaikista eniten kiitollinen olen just tällä hetkellä siitä, että iso ja raskas työprojekti realisoituu huomenna. Tämän takia olen täälläkin ollut vähän hiljaisempi viime viikkoina, koneen edessä vietetyt tunnit on menneet kaikki töiden tekemiseen. Nytkin tässä vielä parit duunimailit viuhuu (klo 22:10 keskiviikkoiltana). Mutta huomenna, oi huomenna, kova työ palkitaan.
2. Tänään aamulla olin tosi kiitollinen, että mulla on aviomies. Parvekkeelle oli lentänyt parvekelasien välistä lintu ja se ei osannut pois. P meni parvekkeelle ja avasi parvekelasit ja tuli sisälle. Noin niin kuin nyt normaalisti tällaisissa tilanteissa voisi ajatella toimivansa. Sanoin hänelle, että jos tää olis tapahtunut viime viikolla kun P oli pois, lintu ois saanut jäädä parvekkeelle. Korkeintaan olisin raottanut parvekkeen ovea ja heittänyt sille siemeniä, jottei nälkään kuole.
3. Iltapäivällä olin taas kiitollinen aviomiehestä, joka oli imuroinut. Tie mun sydämeen kulkee pyytämättä tehtyjen kotitöiden kautta.
4. Olen tosi kiitollinen monesta kivasta ketjusta Facebookissa, joissa tänäänkin suunniteltiin kaikkea hauskaa ystävien kanssa. Piristävää lukemista töiden välissä. Ja tietty parasta siinä on, että on semmoisia ystäviä, joiden kanssa suunnitella tulevia rientoja.
5. Näin myöhään illalla olen kiitollinen, että kotoa löytyy lempi-iltapalaani. Jaan sen teidän kanssa, syökää huomenna ja voitte sitten olla kiitollisia mulle. Iltapalojen kunkku: Eila lohkeava luonnonjogurtti ja Sysmän hunaja-vilja luomumysli. Myös Pirkan vastaava mysli kelpaa. Oon tehnyt myslien sokerivertailua ja huomannut, että luomumysleissä on vähiten. En tiedä miksi. Mutta olkaa hyvät vinkistä :)
Friday, September 12, 2014
Ouluhan on kiva kaupunki
Ja yllättävän iso. Ja hieno.
Helsinki-Vantaalta torstai-iltana lähtiessä ei lentokentällä ollut juuri kukaan. Myyjät rupattelivat toistensa kanssa, muutaman portin edessä oli ihmisiä. (HUOM! Kotimaan lennoilla ainoat tuliaistavarakaupat on R-Kioski ja Stockan pikkupuoti eli ei kannata jättää viime tinkaan).
Oulun lentokentällä oli täysi härdelli! Turkin lomalento oli saapunut juuri. Havajipaitoja ja palaneita neniä viuhui siellä täällä ja tullissakin oli henkilökuntaa. En muista, koska olisin viimeksi nähnyt Helsingin päässä tullissa virkailijoita...
Oulussa käytiin torilla muikuilla, hengailtiin kaupungilla ja rannalla Nallikarissa. Tärkeintä oli tietysti naperoiden kanssa trampoliinilla pomppiminen ja aamulla sängyssä hupsuttelu sekä niiden nukkumaan menon jälkeen jutustelu viinilasien äärellä.
A uhkui ylpeyttä esitellessään meille luokkaansa ja koulukirjojaan. Pientä Oulun murretta oli jo nyt havaittavissa - ne tuplakonsonantit!
E:n kanssa taisin käydä ensimmäisen pidemmän keskusteluni ikinä, kun katselimme leijonan ja kirahvin kuvia... gröhöm... viinitonkan kyljestä. Keskustelu meni jotenkin näin:
"Tässä kuvassa on leijona."
"Ei! Kiu (kisu)."
"Tää on kyllä leijona."
"Eeeei! Kiu."
"Noh antaa olla, tässä on kirahvi."
"Ei! Hauva."
"Ei ole hauva, kun on kirahvi."
"Eeeei! Hauva."
"Kirahvi."
"EI! Hauva."
Ja kun makasin trampoliinilla jo kaikkeni antaneena ja kaksi hymyilevä aurinkoista naamaa lähestyi toisesta laidasta riemusta kiljuen mietin, että tämän hetken jos saisin pulloon niin sillä jaksaisi vaikka minkälaisen talven yli.
 |
| Katutaidetta Oulun malliin. |
Oulun lentokentällä oli täysi härdelli! Turkin lomalento oli saapunut juuri. Havajipaitoja ja palaneita neniä viuhui siellä täällä ja tullissakin oli henkilökuntaa. En muista, koska olisin viimeksi nähnyt Helsingin päässä tullissa virkailijoita...
Oulussa käytiin torilla muikuilla, hengailtiin kaupungilla ja rannalla Nallikarissa. Tärkeintä oli tietysti naperoiden kanssa trampoliinilla pomppiminen ja aamulla sängyssä hupsuttelu sekä niiden nukkumaan menon jälkeen jutustelu viinilasien äärellä.
A uhkui ylpeyttä esitellessään meille luokkaansa ja koulukirjojaan. Pientä Oulun murretta oli jo nyt havaittavissa - ne tuplakonsonantit!
E:n kanssa taisin käydä ensimmäisen pidemmän keskusteluni ikinä, kun katselimme leijonan ja kirahvin kuvia... gröhöm... viinitonkan kyljestä. Keskustelu meni jotenkin näin:
"Tässä kuvassa on leijona."
"Ei! Kiu (kisu)."
"Tää on kyllä leijona."
"Eeeei! Kiu."
"Noh antaa olla, tässä on kirahvi."
"Ei! Hauva."
"Ei ole hauva, kun on kirahvi."
"Eeeei! Hauva."
"Kirahvi."
"EI! Hauva."
Ja kun makasin trampoliinilla jo kaikkeni antaneena ja kaksi hymyilevä aurinkoista naamaa lähestyi toisesta laidasta riemusta kiljuen mietin, että tämän hetken jos saisin pulloon niin sillä jaksaisi vaikka minkälaisen talven yli.
Wednesday, September 3, 2014
Paahdetut pavut
Nyt tuli eteen sellainen helppo superherkku etten malta olla jakamatta. Alkuperäinen ohje: Chocochili
tuoreita vihreitä papuja
pari valkosipulinkynttä (oman maun mukaan, paahtuu uunissa makeaksi)
oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria
Leikkaa pavuista molemmat päät pois ja huuhtele. Laita pavut 2 minuutiksi kiehuvaan suolalla maustettuun veteen. Kaada pavut lävikköön ja vesi pois.
Leikkaa valkosipulit tosi ohuiksi viipaleiksi. Laita pavut voipaperilla päällystetylle uuninpellille tai uunivuokaan. Sirottele päälle valkosipuli ja kevyesti oliiviöljyä (pilasin jo yhden satsin laittamalla liikaa). Sekoittele papuja ja päälle sormisuolaa ja mustapippuri.
Paahda papuja uunin ylätasolla 225 asteessa kymmenisen minuuttia. Älä anna kärähtää!
Nauti heti tai viilentyneenä.
Thursday, August 21, 2014
Kesä kuvina
 |
| Joitain myrskypilviä. Vihreitä peltoja. Upeita maisemia. |
 |
| Hyvää ruokaa. Niin paljon hyvää ruokaa, että näkyy vyötäröllä. Tämä annos hauskalla aikuisten reissulla siskon ja kavereiden Tallinnassa Von Krahl -ravintolassa. Toisella reissulla käytiin vegaaniravinteli Veessä. Ovat vierekkäin Rataskaevulla, suosittelen lämpimästi. |
 |
| Alkoholiakin kului. Tällaisia oluita saa Tallinnasta. |
 |
| Tallinnan matkailua. |
 |
| Mökkeilyä. Mökkikuume iski myös minuun. Ehkä jo ensi kesänä oma punainen tupa...? |
 |
| Juhannustamme vartioinut linnunpelätin. Sateinen, mutta niin hauska. Juhannus. Pelätin vain creepy. |
 |
| Chillailin auringossa. Sitä riitti. Kiitos 5 viikkoa hellettä. |
 |
| Vähän satoikin tietty. |
 |
| Tyttöjen arkipäivän skumppapiknik. Niin ihania iltoja. |
 |
| Purjevene on tullut tutuksi. Kivaa on ollut merillä. Ja oppinutkin olen kaikenlaista. Toivottavasti vielä päästäis. |
 |
| Sillä veneellä pääsee hienoihin paikkoihin. Maailman tai ainakin Suomen ääriin. |
 |
| Monta kaunista auringonlaskua. Muutama auringonnousukin. |
 |
| Pieniä hetkiä, kun tulomatkalla uimarannalta takapenkillä olevat laulavat kuorossa PMMP:n Oo siellä jossain mun. |
 |
| Yhdet festaritkin onneksi! Ruisrock ja Lily Allen. Huikea kuvanlaatu. |
Thursday, August 7, 2014
Please like me
Yhden ystävän kanssa tuossa pohdimme alkuviikosta (viimeisenä lomapäivänäni), että tässä helleputkessa on ainut hankala homma se, ettei ole sallittua köllötellä vaan sohvalla ja katsoa telkkua. Ei niin vaan saa tehdä! Edes yhtenä päivänä välillä!
Tuntuu ihan rikolliselta piiloutua sisätiloihin, kun ulkona paistaa se kauan kaivattu aurinko... Mutt paistaa se huomennakin, voitaisko nyt katsoa vaan tätä Breaking Badia...
Myönnettäköön siis, olen tuhlannut muutamat päivät tästä hienosta kesästä telkun ääressä. Hyi!
Mutta jos teistä on rikostovereikseni niin kannattaa käyttää viimeiset mahdollisuudet (aikaa ensi viikon loppuun) ja katsoa Yle Areenasta Please like me! Sopivan lyhyt ja hykerryttävä sarja yhdelle krapulasunnuntaille ;)
Tuntuu ihan rikolliselta piiloutua sisätiloihin, kun ulkona paistaa se kauan kaivattu aurinko... Mutt paistaa se huomennakin, voitaisko nyt katsoa vaan tätä Breaking Badia...
Myönnettäköön siis, olen tuhlannut muutamat päivät tästä hienosta kesästä telkun ääressä. Hyi!
Mutta jos teistä on rikostovereikseni niin kannattaa käyttää viimeiset mahdollisuudet (aikaa ensi viikon loppuun) ja katsoa Yle Areenasta Please like me! Sopivan lyhyt ja hykerryttävä sarja yhdelle krapulasunnuntaille ;)
Monday, August 4, 2014
Maailma muuttuu, mutta tavallaan ei
Seitsemän vuotta sitten sisko perheineen muutti Englantiin. Tänään he lähtevät Ouluun. A aloittaa koulun siellä ja E oppii pelekäämään polliisia.
Eipä ole näköjään ongelmienkäsittelytaitoni juuri parantuneet tässä ajassa. Edelleen mantrani on: Jos ei ajattele sitä, ei joudu ajattelemaan sitä. Olen ollut koko vuoden aika vastahakoinen puhumaan asiasta.
Se nyt vaan on näin ja ikävä tulee.
Vuonna 2007 menin siskon perheelle heippojen jättämisen jälkeen itkien kotiin. Se on jäänyt mieleen siinäkin mielessä, että silloin mietin että tuleeko mun kotona olemaan koskaan ketään, joka lohduttaisi.
Tuli ja tällä kertaa voidaan ikävöidä yhdessä.
Aika hauska juttu tää blogi kyllä, täällähän tää on mun koko elämä.
Seitsemän vuotta sitten opin myös erään toisen lauseen, jota edelleen toistelen silloin tällöin (vastaus, mistä lause on peräisin täältä).
Sitten avaan karkkipussin ja elämä jatkuu.
Eipä ole näköjään ongelmienkäsittelytaitoni juuri parantuneet tässä ajassa. Edelleen mantrani on: Jos ei ajattele sitä, ei joudu ajattelemaan sitä. Olen ollut koko vuoden aika vastahakoinen puhumaan asiasta.
Se nyt vaan on näin ja ikävä tulee.
Vuonna 2007 menin siskon perheelle heippojen jättämisen jälkeen itkien kotiin. Se on jäänyt mieleen siinäkin mielessä, että silloin mietin että tuleeko mun kotona olemaan koskaan ketään, joka lohduttaisi.
Tuli ja tällä kertaa voidaan ikävöidä yhdessä.
Aika hauska juttu tää blogi kyllä, täällähän tää on mun koko elämä.
Seitsemän vuotta sitten opin myös erään toisen lauseen, jota edelleen toistelen silloin tällöin (vastaus, mistä lause on peräisin täältä).
Sitten avaan karkkipussin ja elämä jatkuu.
Thursday, July 31, 2014
Aikuisuuden raja
"Joskus 70 vuoden korvilla alkaa tuntua että on vihdoin aikuinen. Ja sitten yhtäkkiä onkin jo vanha."
Terkkuja mun mummolta ja Pohjois-Karjalasta, jossa taivas lyö tulta pari kertaa päivässä, mutta väleissä ruskettuu ja voi pulahtaa järveen.
Loma vol. 2 siis käynnissä.
Terkkuja mun mummolta ja Pohjois-Karjalasta, jossa taivas lyö tulta pari kertaa päivässä, mutta väleissä ruskettuu ja voi pulahtaa järveen.
Loma vol. 2 siis käynnissä.
Thursday, July 24, 2014
#saunapalaa eli kesäsattumuksia
Sauna meinasi palaa... Vain vähän liioittellen. Kavereiden saunaan oli vaihdettu kiuas, joka oli vähän väärin asennettu ja saunaa lämmitellessä pojat huomasivat, että ulkolaudat alkoi hehkua. Vahingolta vältyttiin kastelemalla sauna kokonaan. Ja tietty korjaamalla kiuas seuraavana päivänä.
P sai järvisyyhyn Vitträskin järvestä. Sunnuntaina käytiin ja maanantaina tuli tiedote, että ei kannata uida. Too late! No se on onneksi ihan vaaraton ja menee viikossa ohi, jalkoja vaan kiusaa punaiset syyhyävät näppylät.
Aada oli yökylässä ja ennen nukkumaanmenoa juoruttiin äitinsä vanhoista poikaystävistä. Yhdellä poikaystävistä oli niin hauska nimi, että Aadasta oli onni että äiti on valinnut isän ettei tarvitsisi aina nauraa kun kuulee sen nimen. Seuraavana päivänä hän löysi tamponini ja siinä olikin sitten selittämistä, että mikä se on ja mitkä ovat kuukautiset? Kolmekymppinen nainen ja yllättävän vähän tietoa tästäkin biologian osa-alueesta. Ja miten sä selität sen seitsenvuotiaalle? Ymmärrettävästi Aada ei tainnut oikein uskoa mua...
Jos joskus on tylsää Tukholman lentokentällä, voi aikaa kuluttaa liikkumalla terminaalista toiseen. Katsoimme virheellisesti lentomme lähtevän toisesta terminaalista, tilasimme nappia painamalla bussin meitä viemään. Koko haitaribussissa ei ollut muita ja matkaan meni sellainen 10 minuuttia. Saapuessamme toiseen terminaaliin huomasimme heti, että lentomme lähteekin alkuperäisestä terminaalista. Ei kun bussia tilaamaan, tietysti sama kuski ja ei muita matkustajia. Hyvä me!
P sai järvisyyhyn Vitträskin järvestä. Sunnuntaina käytiin ja maanantaina tuli tiedote, että ei kannata uida. Too late! No se on onneksi ihan vaaraton ja menee viikossa ohi, jalkoja vaan kiusaa punaiset syyhyävät näppylät.
Aada oli yökylässä ja ennen nukkumaanmenoa juoruttiin äitinsä vanhoista poikaystävistä. Yhdellä poikaystävistä oli niin hauska nimi, että Aadasta oli onni että äiti on valinnut isän ettei tarvitsisi aina nauraa kun kuulee sen nimen. Seuraavana päivänä hän löysi tamponini ja siinä olikin sitten selittämistä, että mikä se on ja mitkä ovat kuukautiset? Kolmekymppinen nainen ja yllättävän vähän tietoa tästäkin biologian osa-alueesta. Ja miten sä selität sen seitsenvuotiaalle? Ymmärrettävästi Aada ei tainnut oikein uskoa mua...
Jos joskus on tylsää Tukholman lentokentällä, voi aikaa kuluttaa liikkumalla terminaalista toiseen. Katsoimme virheellisesti lentomme lähtevän toisesta terminaalista, tilasimme nappia painamalla bussin meitä viemään. Koko haitaribussissa ei ollut muita ja matkaan meni sellainen 10 minuuttia. Saapuessamme toiseen terminaaliin huomasimme heti, että lentomme lähteekin alkuperäisestä terminaalista. Ei kun bussia tilaamaan, tietysti sama kuski ja ei muita matkustajia. Hyvä me!
Friday, July 18, 2014
Terkkuja Tallinnasta
Google Maps -auto ajoi ohitsemme.
Klassinen "molemmat jää hoomoilasina tuijottamaan sitä" -tilanne.
Ois pitänyt tehdä jotain hauskaa.
Ois pitänyt vaikka hypätä ilmaan.
Oisin voinut polvistua maahan ja olla niinku kosimassa.
Oltais ees pussattu.
Tai pidetty kädestä.
Ois pitänyt ottaa kuva autosta, erikoinen kapistus.
Ei me taideta olla sellaisia nopeita reagoijia, joilla on aina hauska vastarepliikkikin takataskussa.
Meidät voi siis jossain vaiheessa bongata Google Mapsista eräässä tallinnalaisessa kadunkulmassa tekemässä ei-yhtään-mitään.
Oppikaa virheistämme ja jos kohtaatte auton, niin toimikaa! :)
P.S. Hoomoilanen, mistä se tulee?
Klassinen "molemmat jää hoomoilasina tuijottamaan sitä" -tilanne.
Ois pitänyt tehdä jotain hauskaa.
Ois pitänyt vaikka hypätä ilmaan.
Oisin voinut polvistua maahan ja olla niinku kosimassa.
Oltais ees pussattu.
Tai pidetty kädestä.
Ois pitänyt ottaa kuva autosta, erikoinen kapistus.
Ei me taideta olla sellaisia nopeita reagoijia, joilla on aina hauska vastarepliikkikin takataskussa.
Meidät voi siis jossain vaiheessa bongata Google Mapsista eräässä tallinnalaisessa kadunkulmassa tekemässä ei-yhtään-mitään.
Oppikaa virheistämme ja jos kohtaatte auton, niin toimikaa! :)
P.S. Hoomoilanen, mistä se tulee?
Thursday, July 10, 2014
10 kilsaa tuuletusta
Palasin töihin uupuneiden ihmisten pariin. Onneksi sain päästää sieltä pari muuta vuorostaan kesälaitumille.
Olin jo ehtinyt unohtaa, miten paljon sitä lomaa kaipasin itsekin pari viikkoa sitten.
Muutaman työpäivän ja jo nyt usean ylityötunnin jälkeen vetäisin tänään 10 kilometrin lenkkeilyn.
Toki sillä, että aurinko paistoi oli osansa asiaan. Mutta lähinnä tein sen tuulettaakseni päätä.
Työ on kivaa, mutta tällä hetkellä siellä on kohtuuton kiire.
Seuraava loma tilaukseen parin viikon päähän. Ja menneestä ihanasta lomasta lisää myöhemmin!
Olin jo ehtinyt unohtaa, miten paljon sitä lomaa kaipasin itsekin pari viikkoa sitten.
Muutaman työpäivän ja jo nyt usean ylityötunnin jälkeen vetäisin tänään 10 kilometrin lenkkeilyn.
Toki sillä, että aurinko paistoi oli osansa asiaan. Mutta lähinnä tein sen tuulettaakseni päätä.
Työ on kivaa, mutta tällä hetkellä siellä on kohtuuton kiire.
Seuraava loma tilaukseen parin viikon päähän. Ja menneestä ihanasta lomasta lisää myöhemmin!
Wednesday, June 25, 2014
Kesälomalla
Kylmä (vaikkakin muulla tavoin ihana ja hauska) juhannus ja kahden viikon sääennuste sai meidät muuttamaan koko kesälomasuunnitelman ympäri.
Ehkä jotkut ovat sellaisia sateessa-tanssivia-maailmaa-syleileviä-hälläväliä-mikä-sää-lomalla-on-ihmisiä, mutta minä rakastan aurinkoa ja haluan katsella sitä lomallani. Bikineissä.
Sukuloimisen sijaan me lähdetäänkin siiiiiiiiis... Kroatiaan. Jee!
Jo tänään. Eli moikka! :)
Ehkä jotkut ovat sellaisia sateessa-tanssivia-maailmaa-syleileviä-hälläväliä-mikä-sää-lomalla-on-ihmisiä, mutta minä rakastan aurinkoa ja haluan katsella sitä lomallani. Bikineissä.
Sukuloimisen sijaan me lähdetäänkin siiiiiiiiis... Kroatiaan. Jee!
Jo tänään. Eli moikka! :)
Wednesday, June 11, 2014
Kesäjuhlat! Ulkona!
Ihana, että toisella on syntymäpäivä kesällä (vaikka lapsuustraumoja synttäreistä, joihin kukaan ei päässyt, löytyykin), että voi pitää juhlat ulkona!
Ruoaksi tarjottiin teriyaki-marinoituja tofuburgereita ja hodareita kaikkine lisukkeineen. Väliin tein esim. chipotle-majoneesia, jonka ohje täällä. Tällä kertaa jätin majoneesin tekemisen (kokeilin kerran, ei minusta eroa kaupan majoneesista juurikaan) ja tein vain maustekastikkeen, jonka sekoitin tavalliseen majoneesiin.
Kakku oli valkosuklaa-raparperi-mansiikka tämän ohjeen mukaan. Tein kuorrutteen tuplana ja ostin pohjat (6 kpl) kaupasta ja tosiaan lisäsin väliin myös tuoreita mansikoita.
Juhlissa olleet lapset auttoivat kakun koristelussa, siitä tulikin oikein hieno JÄTTIkakku. Ja maultaan erittäin onnistunut, peittoaa perinteiset kermakakut mielestäni 6-0.
Ihanat juhlat!
P:lle ostin lahjaksi (hänen kyllä itse toivomansa) työkalupakin... Niinpä. Varmaan saan itseäni syyttää, jos lokakuussa ilmestyy lahjapaketista tehosekoitin (meiltä itse asiassa meni vanha juuri rikki :)).
Thursday, June 5, 2014
Loma, missä oot?
Minilomalla ehti syödä simpukoita ja parsaa, käpötellä kaupungilla turkulaisvieraiden kanssa, käpötellä auringon nousun kanssa yhtämatkaa kotiin (x2), viettää krapulaa, siivota isotädillä, tehdä pihatöitä mökillä, juhlistaa yhden pienen ristiäisiä ja lenkkeillä.
Siinä kävi nyt silleen, että nälkä kasvoi syödessä.
Onneksi se oikea loma alkaa jo kahden viikon päästä. Juhannuksesta lomille, kerrankin niinkin perinteisesti.
En. Malta. Odottaa.
Wednesday, May 28, 2014
My Mad Fat Diary
Nyt kun on taas huonot kelit voin suositella niiden pelastajaa, Areenasta löytyvää My Mad Fat Diary -sarjaa.Teinisarja, mutta toimi ainakin tähän kolmekymppiseen. Sijoittuuhan se sentään 90-luvun alkupuolelle ja soundtrackin on sen mukainen.
Suosittelen!
Tuesday, May 27, 2014
Two firsts
Osallistun kaupungin tarjoamalle juoksukurssille. Kokeilen siis juoksua. Piti tämäkin päivä nähdä.
Ja sain sieltä kurssilta heti ekalla kerralla kaverin. Aloin peräti itse jututtaa vierasta ihmistä ja nyt me ehkä aletaan lenkkeillä yhdessä. Oho!
Ja sain sieltä kurssilta heti ekalla kerralla kaverin. Aloin peräti itse jututtaa vierasta ihmistä ja nyt me ehkä aletaan lenkkeillä yhdessä. Oho!
Monday, May 26, 2014
Robbieee!
Kaksi superkonserttia viikon välein. Wuup!
Robbien olen nyt nähnyt jo 4 kertaa. En edes laske itseäni miksikään superfaniksi, vaikka keikallahan on käyty sekä Ruotsissa että Virossaki!
Ja kyllähän minä Robbien musasta olen vuosikaudet nautiskellut, ehkä näistä uudemmista vähän vähemmän mutta niistäkin. Ja on se vaan niin hyvä show-mies, joka kerta viihdyttää. Funny as hell!
Tällä kertaa oltiin siskon kanssa lavan edessä tai keskellä, lava kiersi meidän ympäri. Pois lähtiessä mietittiin, että miksi koskaan enää mentäis muunlaisille paikoille. Ihan mahtavaa!
Ja tietysti kohokohtana se, että Robbie kätteli mun siskoa loppuvaiheessa keikkaa. Käsi, jota ei pestä enää ikinä :D
Ja pari videota, oltiin noin lähellä!!
Robbien olen nyt nähnyt jo 4 kertaa. En edes laske itseäni miksikään superfaniksi, vaikka keikallahan on käyty sekä Ruotsissa että Virossaki!
Ja kyllähän minä Robbien musasta olen vuosikaudet nautiskellut, ehkä näistä uudemmista vähän vähemmän mutta niistäkin. Ja on se vaan niin hyvä show-mies, joka kerta viihdyttää. Funny as hell!
Tällä kertaa oltiin siskon kanssa lavan edessä tai keskellä, lava kiersi meidän ympäri. Pois lähtiessä mietittiin, että miksi koskaan enää mentäis muunlaisille paikoille. Ihan mahtavaa!
Ja tietysti kohokohtana se, että Robbie kätteli mun siskoa loppuvaiheessa keikkaa. Käsi, jota ei pestä enää ikinä :D
Ja pari videota, oltiin noin lähellä!!
Thursday, May 15, 2014
Just Justin
OMG.
Olipahan keikka. Justin oli livenä just niin täydellinen kuin levyillä, videoissa ja lehtien kansissa. Smooth on ehkä paras sana kuvailemaan.
Mullla kävi moukan tuuri, kun en viime syksynä jaksanut/viitsinyt hankkia lippua ja alkoihan se tässä keväällä keikan lähestyessä harmittaa.
Viikko sitten yksi kaveri kysyi multa, olisinko kiinnostunut lipusta, kun hän ei itse pääse. Ai että olisinko!
Pari videota. Hassua kyllä tuo laulu kuuluu tosi hyvin, mutta näyttää siltä että yleisö istuisi paikallaan hiljaa. Todellisuudessa siellä oli ihan huikea meno, ihan hiki tuli, mutta äänentoisto näköjään peittää kaiken alleen.
Olipahan keikka. Justin oli livenä just niin täydellinen kuin levyillä, videoissa ja lehtien kansissa. Smooth on ehkä paras sana kuvailemaan.
Mullla kävi moukan tuuri, kun en viime syksynä jaksanut/viitsinyt hankkia lippua ja alkoihan se tässä keväällä keikan lähestyessä harmittaa.
Viikko sitten yksi kaveri kysyi multa, olisinko kiinnostunut lipusta, kun hän ei itse pääse. Ai että olisinko!
Pari videota. Hassua kyllä tuo laulu kuuluu tosi hyvin, mutta näyttää siltä että yleisö istuisi paikallaan hiljaa. Todellisuudessa siellä oli ihan huikea meno, ihan hiki tuli, mutta äänentoisto näköjään peittää kaiken alleen.
Tuesday, April 29, 2014
Pori!
Pori yllätti iloisesti tyttöjen teatteriretket kevät 2014 vol 2 -tapahtumassa.
Käytiin syömässä aivan loistavassa Buccossa. Ja aurinkoisella Panimon terassilla oluilla.
Humpalla käytiin PK:ssa, jossa oli siis sekä humppaa, karaokea, discoa että suomipoppia. One-stop-shop!
Emäntämme oli myös valmistellut pienen kaupunkikierroksen, jonka perusteella Pori avautui meille ensikertalaisille (paras muistoni Porista tätä ennen on jatseilta eli liftaus Hummerin kyytiin ja elämäni eka pitsa mustaleimaemmentalilla) aikas kivan tuntuisena kaupunkina. Ei ihan tuppukylä, vaikkei mikään metropolikaan. Paljon kivoja yksityiskohtia.
Itse teatteri, improvisaatiota, oli ihan ok. Ei se ehkä ihan lähtenyt lentoon, vaikka muutaman naurunremakan irroittelikin.
Ja tyttöjen kanssa oli taas tietysti riemukasta. Ihanat tytöt, kiitos!
Käytiin syömässä aivan loistavassa Buccossa. Ja aurinkoisella Panimon terassilla oluilla.
Humpalla käytiin PK:ssa, jossa oli siis sekä humppaa, karaokea, discoa että suomipoppia. One-stop-shop!
Emäntämme oli myös valmistellut pienen kaupunkikierroksen, jonka perusteella Pori avautui meille ensikertalaisille (paras muistoni Porista tätä ennen on jatseilta eli liftaus Hummerin kyytiin ja elämäni eka pitsa mustaleimaemmentalilla) aikas kivan tuntuisena kaupunkina. Ei ihan tuppukylä, vaikkei mikään metropolikaan. Paljon kivoja yksityiskohtia.
Itse teatteri, improvisaatiota, oli ihan ok. Ei se ehkä ihan lähtenyt lentoon, vaikka muutaman naurunremakan irroittelikin.
Ja tyttöjen kanssa oli taas tietysti riemukasta. Ihanat tytöt, kiitos!
Friday, April 25, 2014
Q-teatterin Kaspar Hauser
Vapauttava tunne katsoa itseään teatterin lavalla. Tunnistaa itsensä kaiken haluavana, mutta niin vähän aikaan saavana, New Yorkissa sekä maaseudulla asumisesta haaveilevana, öisinkin töitä tekevänä, blogia kirjoittavana googlailevana maailmanparantajana, joka haluaa olla parisuhteessa itsenäinen, perheellisenä vastuuton ja joka itkee onnesta, kun lempisarjasta alkaa uusi kausi.
Jollain tapaa tunsin saaneeni synninpäästön. Tällaisia me kaikki ollaan, tämän ajan kolmekymppiset - 80-luvun lapset. En ole sen kummempi.
Ja se loistava toteutus, upeat näyttelijät ja kemia. Nauraa sai vedet silmissä ja toisaalta pureutua itseensä.
Ainoana, siis ainoana miinuksena, mainitsisin muutaman pitkitetyltä tuntuneen kohtauksen. Ja muutaman jutun, jotka menivät täydellisesti kohderyhmäänkin osuvalta ohi. P toisaalta tajusi joitain referenssejä, joita minä en ja toisinpäin.
Olisi mielenkiintoista jutella jonkun 15-vuotiaan kanssa, joka esityksen näki. Paikalla oli paljon koululaisryhmiä. Jäikö näytöksestä nuorelle mieleen muuta kuin, että siinä näytettiin pornoa?
Tää on vähän paskaa sanoa, että suosittelisin kaikille, kun lippuja sinne ei enää saa. Mutta jos jostain saatte käsiinne, menkää. Sukupolvikokemus, niin kuin Hesari hehkutti.
Jollain tapaa tunsin saaneeni synninpäästön. Tällaisia me kaikki ollaan, tämän ajan kolmekymppiset - 80-luvun lapset. En ole sen kummempi.
Ja se loistava toteutus, upeat näyttelijät ja kemia. Nauraa sai vedet silmissä ja toisaalta pureutua itseensä.
Ainoana, siis ainoana miinuksena, mainitsisin muutaman pitkitetyltä tuntuneen kohtauksen. Ja muutaman jutun, jotka menivät täydellisesti kohderyhmäänkin osuvalta ohi. P toisaalta tajusi joitain referenssejä, joita minä en ja toisinpäin.
Olisi mielenkiintoista jutella jonkun 15-vuotiaan kanssa, joka esityksen näki. Paikalla oli paljon koululaisryhmiä. Jäikö näytöksestä nuorelle mieleen muuta kuin, että siinä näytettiin pornoa?
Tää on vähän paskaa sanoa, että suosittelisin kaikille, kun lippuja sinne ei enää saa. Mutta jos jostain saatte käsiinne, menkää. Sukupolvikokemus, niin kuin Hesari hehkutti.
Tuesday, April 22, 2014
Pääsiäinen
Kylläpäs meitä hellittiin pääsiäiskeleillä, ah.
Itse hellimme itseämme yksillä kotibileillä ja baareilulla, kyläilyillä kavereilla, grillauskauden aloittamisella, saunalla, trivial-turnauksella, parsarisotolla, korkeasaaren keikalla ja perhesyöpöttelyillä. Pojat laittoivat purjeveneen kuntoon, sitä päästäneen kokeilemaan tositoimissa toukokuussa.
Loppupääsiäisestä hellyys vaihtui P:n kohdalla mikä-nyt-on-osoittautumassa-streptokokiksi. Itse puolestani näytin taivaanmerkit meidän itäpuolen ikkunoille ja tein muitakin pieniä kunnostustoimenpiteitä täällä kotona.
Tämän kevään suurimman pesänrakenusvimman taitaa saada osakseen parveke. Mä haluan tehdä siitä sellaisen kotoisan hengailupaikan. Nyt kun siellä ei enää edes tuprutella! niin mahdollisuudethan on rajattomat. Sohvia? Raheja? Tyynyjä? Mattoja? Hyllyjä? Kasveja tietysti!
Kuvissa: Äidin pääsiäisyllätys, kaverin maalama seinä, aurinkoinen Naantali, mämmi (kuorrutettuna sokerilla ja kermalla, niinkuin se kuuluukin) ja poikien vene.
Itse hellimme itseämme yksillä kotibileillä ja baareilulla, kyläilyillä kavereilla, grillauskauden aloittamisella, saunalla, trivial-turnauksella, parsarisotolla, korkeasaaren keikalla ja perhesyöpöttelyillä. Pojat laittoivat purjeveneen kuntoon, sitä päästäneen kokeilemaan tositoimissa toukokuussa.
Loppupääsiäisestä hellyys vaihtui P:n kohdalla mikä-nyt-on-osoittautumassa-streptokokiksi. Itse puolestani näytin taivaanmerkit meidän itäpuolen ikkunoille ja tein muitakin pieniä kunnostustoimenpiteitä täällä kotona.
Tämän kevään suurimman pesänrakenusvimman taitaa saada osakseen parveke. Mä haluan tehdä siitä sellaisen kotoisan hengailupaikan. Nyt kun siellä ei enää edes tuprutella! niin mahdollisuudethan on rajattomat. Sohvia? Raheja? Tyynyjä? Mattoja? Hyllyjä? Kasveja tietysti!
Kuvissa: Äidin pääsiäisyllätys, kaverin maalama seinä, aurinkoinen Naantali, mämmi (kuorrutettuna sokerilla ja kermalla, niinkuin se kuuluukin) ja poikien vene.
Thursday, April 17, 2014
Prinsessaretki Tampereelle
Tyttöjen teatteriretki suuntasi viikonloppuna Tampereen työväen teatteriin. Siellä meni Prinsessa-musikaali pohjautuen Kellokosken prinsessan tarinaan.
Esitys oli kokonaisuudessaan aika hyvä, Armi Toivanen pääosan esittäjänä elementissään vähän hulluna, koreografiat hauskoja ja paikoin upeita ja sivuosassa esiintynyt, mutta pääosin laulut esittänyt, Eriikka Väliahde aivan mieletön laulaja.
Miinusta kuitenkin turhista ja pitkitetyistä kohtauksista, täysin käsittämättömistä sanoituksista (raivosta tulee torkku ja siitä seuraa orkku, oikeasti?!) ja hassuttelijasivurooleista (miksi aina pitää olla joku hassun hauska rooli, joka muka-keventää-tunnelmaa). Lisäksi videota ei tarvitsisi tunkea teatteriesitykseen väkisin.
Mutta kuten teatteriretkiin kuuluu ohjeisohjelma on usein itse esitystä parempaa ja niin tälläkin kertaa. Skumppaa, hyvää ruokaa, ihania ystäviä, keskusteluja, taksimatkoja, baarirellestystä ja naurua (plus sopivasti itkua). Olen niin iloinen tästä perinteestä ja itse asiassa kahden viikon päästä on tiedossa jo uusi reissu!
Viikonlopun tunnelmaa hieman latisti omalta osalta flunssa. Edellissunnuntaina lastenkesteiltä lähtiessäni totesin P:lle, että jos nyt en tuu kipeäksi, niin en koskaan. Juhlissa kun taaperoikäinen oli hieronut omasta kuolastaan (kävi se varmaan useammankin taaperon imeskeltävänä siinä ensin) läpimäräksi kastunutta pupulelua mun naamaan. En edes muistanut tätä tapahtumaa ennen kuin tässä alkuviikosta, mutta pitää ensi kerralla olla varovaisempi niiden pupuleikkien kanssa, koska oikeassa olin.
Flunssa on toistaiseksi jatkunut, mutta lievenee kai jo. Eiköhän sitä pääse pääsiäisenä nauttimaan auringosta!
Munia ja mämmiä kaikille!
Esitys oli kokonaisuudessaan aika hyvä, Armi Toivanen pääosan esittäjänä elementissään vähän hulluna, koreografiat hauskoja ja paikoin upeita ja sivuosassa esiintynyt, mutta pääosin laulut esittänyt, Eriikka Väliahde aivan mieletön laulaja.
Miinusta kuitenkin turhista ja pitkitetyistä kohtauksista, täysin käsittämättömistä sanoituksista (raivosta tulee torkku ja siitä seuraa orkku, oikeasti?!) ja hassuttelijasivurooleista (miksi aina pitää olla joku hassun hauska rooli, joka muka-keventää-tunnelmaa). Lisäksi videota ei tarvitsisi tunkea teatteriesitykseen väkisin.
Mutta kuten teatteriretkiin kuuluu ohjeisohjelma on usein itse esitystä parempaa ja niin tälläkin kertaa. Skumppaa, hyvää ruokaa, ihania ystäviä, keskusteluja, taksimatkoja, baarirellestystä ja naurua (plus sopivasti itkua). Olen niin iloinen tästä perinteestä ja itse asiassa kahden viikon päästä on tiedossa jo uusi reissu!
Viikonlopun tunnelmaa hieman latisti omalta osalta flunssa. Edellissunnuntaina lastenkesteiltä lähtiessäni totesin P:lle, että jos nyt en tuu kipeäksi, niin en koskaan. Juhlissa kun taaperoikäinen oli hieronut omasta kuolastaan (kävi se varmaan useammankin taaperon imeskeltävänä siinä ensin) läpimäräksi kastunutta pupulelua mun naamaan. En edes muistanut tätä tapahtumaa ennen kuin tässä alkuviikosta, mutta pitää ensi kerralla olla varovaisempi niiden pupuleikkien kanssa, koska oikeassa olin.
Flunssa on toistaiseksi jatkunut, mutta lievenee kai jo. Eiköhän sitä pääse pääsiäisenä nauttimaan auringosta!
Munia ja mämmiä kaikille!
Tuesday, April 8, 2014
Yllätysten viikko
Sain toimia viime viikolla sekä yllättäjänä että yllätettävänä.
Tässä kolmenkympin kynnyksellä (tai no nythän täällä ollaan jo sisäpuolella) on tullut tavaksi pitää raskaana oleville ystäville jonkunlaiset baby showerit. Yllätyksenä tai sovitusti, miten ne nyt on parhaiten järjestyneet.
Toiselle kierrokselle on vähän epävirallisesti puhuttu, että ehkä vaippakakut saavat jäädä. Viime viikolla kuitenkin yllätettiin eräs kakkoskierroslainen viemällä hänet syömään. "Aikuisten vauvakutsut" tai jotain sinnepäin. Luulenpa, että tämä äiti arvosti iltaa ulkona :)
Perjantaina oli P:n ja bestiksen miehen vuoro yllättää meidät. Huijasivat meidät Kampin linja-autoterminaaliin, jossa saimmekin kuulla, että lähdetään Tukholmaan. Mukaan saatiin bingo-laput, joissa oli tehtäviä koko reissun ajalle. Tehtäviin kuului tietysti esimerkiksi kaikkien laivan baarien läpikäynti, buffa-övereitä, selfieitä Sergelintorilla, ruotsin puhumista ja sambaamista.
Hytissä meitä odotti skumppaa ja ruusuja. Liikkistä. Loppu olikin sitten hulinaa. Molempina iltoina meni aamuun asti, joten hauskaa riitti.
Ei opi kolmekymppinenkään vielä. Viimeksi päivittelin tätä hankalaa risteilystä toipumista tammikuussa... Niinpä niin.
Tässä kolmenkympin kynnyksellä (tai no nythän täällä ollaan jo sisäpuolella) on tullut tavaksi pitää raskaana oleville ystäville jonkunlaiset baby showerit. Yllätyksenä tai sovitusti, miten ne nyt on parhaiten järjestyneet.
Toiselle kierrokselle on vähän epävirallisesti puhuttu, että ehkä vaippakakut saavat jäädä. Viime viikolla kuitenkin yllätettiin eräs kakkoskierroslainen viemällä hänet syömään. "Aikuisten vauvakutsut" tai jotain sinnepäin. Luulenpa, että tämä äiti arvosti iltaa ulkona :)
Perjantaina oli P:n ja bestiksen miehen vuoro yllättää meidät. Huijasivat meidät Kampin linja-autoterminaaliin, jossa saimmekin kuulla, että lähdetään Tukholmaan. Mukaan saatiin bingo-laput, joissa oli tehtäviä koko reissun ajalle. Tehtäviin kuului tietysti esimerkiksi kaikkien laivan baarien läpikäynti, buffa-övereitä, selfieitä Sergelintorilla, ruotsin puhumista ja sambaamista.
Hytissä meitä odotti skumppaa ja ruusuja. Liikkistä. Loppu olikin sitten hulinaa. Molempina iltoina meni aamuun asti, joten hauskaa riitti.
Ei opi kolmekymppinenkään vielä. Viimeksi päivittelin tätä hankalaa risteilystä toipumista tammikuussa... Niinpä niin.
Friday, April 4, 2014
Porvarillinen purjevene
Joskus parikymppisinä toivottiin, että joku löytäis miehen, jolla olisi vene.
Nyt mulla on ittelläni mies, jolla on vene! Ja kahdella mun kaverin miehelläkin on vene.
Heillä on siis yhteinen purjevene.
Itse en ole niiiin innostunut purjeveneistä (vaikka esim. Facebookista löytyy minusta yksi kuva, kun ohjaan kilpapurjevenettä ja naama on ku aurinko), mutta ties vaikka sitä saisi jonkun kipinän.
Isän vaimon 15-vuotias tytär totesi venesuunnitelmista kuullessaan "porvarit". Kääk! Mutta jos sitä nyt ihan tarkasti paperilta katsoo, me olemme kolmekymppinen keskiluokkainen espoolaisaviopari, jonka taloudesta löytyy nyt sekä auto että purjevene. Kääk! Kääk!
No, onneksi ollaan muutakin kuin mitä paperilla näkyy.
Kesäseikkailuja odotellessa. Tuulta päin!
Nyt mulla on ittelläni mies, jolla on vene! Ja kahdella mun kaverin miehelläkin on vene.
Heillä on siis yhteinen purjevene.
Itse en ole niiiin innostunut purjeveneistä (vaikka esim. Facebookista löytyy minusta yksi kuva, kun ohjaan kilpapurjevenettä ja naama on ku aurinko), mutta ties vaikka sitä saisi jonkun kipinän.
Isän vaimon 15-vuotias tytär totesi venesuunnitelmista kuullessaan "porvarit". Kääk! Mutta jos sitä nyt ihan tarkasti paperilta katsoo, me olemme kolmekymppinen keskiluokkainen espoolaisaviopari, jonka taloudesta löytyy nyt sekä auto että purjevene. Kääk! Kääk!
No, onneksi ollaan muutakin kuin mitä paperilla näkyy.
Kesäseikkailuja odotellessa. Tuulta päin!
Tuesday, April 1, 2014
Monday, March 31, 2014
Rentoutuskellunta ja Earth Hour
P osti ystävänpäivälahjaksi meille rentoutuskellunnat.
Käytiin lauantaina kokeilemassa ja olihan se aika jännää. Alasti kellumaan tankkiin, jossa on puoleen sääreen suolavettä. Kääk!
Hyvin siinä kellui, ei ottanut pylly pohjaan, ajantaju lähti ja tuntui, ettei jalkoja olisi ollut olemassakaan. Meinasin nukahtaa.
Itse en uskaltanut pistää valoja pois (nössö!), mutta P oli tehnyt senkin. Hänen mielestään tunti kelluntaa oli vähän liikaa.
Ajattelin kyllä, että pitää käydä vielä toiseen kertaan, koska tää eka kerta oli vähän sellaista jännäämistä. Ehkä toisella kertaa rentoutuisi jo vähän paremmin.
Mutta kannattaa kokeilla, painottomaan tilaan kun ei pääse kuin kellumalla tai avaruudessa :D
Earth houria vietettiin siskon ja siskonmiehen kanssa meillä. Tehtiin ihan älyttömät mätöt (parsaa, lohta, sobanuudeleita, epäonnistunut vaahterasiirappimustikkakakku ja iltapalaksi vielä fondueta), juotiin viiniä, pelattiin Scrabblea kynttilän valossa ja höpöteltiin yömyöhään. Ihanaa!
Käytiin lauantaina kokeilemassa ja olihan se aika jännää. Alasti kellumaan tankkiin, jossa on puoleen sääreen suolavettä. Kääk!
Hyvin siinä kellui, ei ottanut pylly pohjaan, ajantaju lähti ja tuntui, ettei jalkoja olisi ollut olemassakaan. Meinasin nukahtaa.
Itse en uskaltanut pistää valoja pois (nössö!), mutta P oli tehnyt senkin. Hänen mielestään tunti kelluntaa oli vähän liikaa.
Ajattelin kyllä, että pitää käydä vielä toiseen kertaan, koska tää eka kerta oli vähän sellaista jännäämistä. Ehkä toisella kertaa rentoutuisi jo vähän paremmin.
Mutta kannattaa kokeilla, painottomaan tilaan kun ei pääse kuin kellumalla tai avaruudessa :D
Earth houria vietettiin siskon ja siskonmiehen kanssa meillä. Tehtiin ihan älyttömät mätöt (parsaa, lohta, sobanuudeleita, epäonnistunut vaahterasiirappimustikkakakku ja iltapalaksi vielä fondueta), juotiin viiniä, pelattiin Scrabblea kynttilän valossa ja höpöteltiin yömyöhään. Ihanaa!
Monday, March 24, 2014
Naisasialiitto Unioni - naisten vai feministien järjestö?
Pohdiskelin jo viime vuoden puolella pitäisikö miesten saada liittyä
Naisasialiitto Unionin jäseniksi?
Tätä kysymystä on kyseisessä järjestössä pyöritelty jo vuosia ja asiasta oli selvät kaksi eri koulukuntaa. Ei pidä ja pitää.
Ymmärsin alusta asti jollain tapaa molempia näkökulmia. Mieskin voi olla feministi ja tasa-arvon nimissä hänellä tulisi olla oikeus liittyä Suomen suurimpaan feministijärjestöön. Toisaalta naisilla on oikeus omaan tilaan, omaan järjestöön.
Kysymys kuuluikin lopulta, haluaako Unioni olla ensisijaisesti naisten (feministinen) järjestö vai feministinen järjestö? Hieman yllättäen nämä kun eivät olekaan yksi ja sama asia.
Kokouksessa naisten järjestönä säilymistä puollettiin esimerkiksi sillä, että Unioni on naisille turvasatama, jossa saa olla kokonaisvaltaisesti nainen ja miesten läsnäolo muuttaisi naisyhteisön dynamiikkaa. Käy järkeen!
Miesten jäsenyyttä puollettiin sillä, ettei yhteistyötä pitäisi pelätä vaan antaa kaikkien ajaa naisasiaa. Mies ei ole uhka, vaan tekisi feministijoukosta entistä vahvemman. Käy järkeen tämäkin!
Minulle tärkeämmältä kuulosti loppujen lopuksi ylempi ja Unioni päätti, minunkin äänelläni, että se pysyy naisten järjestönä. Mukaan ovat nyt virallisestikin tervetulleita kaikki naiseksi itsensä määrittelevät henkilöt. Sotun loppuosaa ei katsella.
Tätä kysymystä on kyseisessä järjestössä pyöritelty jo vuosia ja asiasta oli selvät kaksi eri koulukuntaa. Ei pidä ja pitää.
Ymmärsin alusta asti jollain tapaa molempia näkökulmia. Mieskin voi olla feministi ja tasa-arvon nimissä hänellä tulisi olla oikeus liittyä Suomen suurimpaan feministijärjestöön. Toisaalta naisilla on oikeus omaan tilaan, omaan järjestöön.
Kysymys kuuluikin lopulta, haluaako Unioni olla ensisijaisesti naisten (feministinen) järjestö vai feministinen järjestö? Hieman yllättäen nämä kun eivät olekaan yksi ja sama asia.
Kokouksessa naisten järjestönä säilymistä puollettiin esimerkiksi sillä, että Unioni on naisille turvasatama, jossa saa olla kokonaisvaltaisesti nainen ja miesten läsnäolo muuttaisi naisyhteisön dynamiikkaa. Käy järkeen!
Miesten jäsenyyttä puollettiin sillä, ettei yhteistyötä pitäisi pelätä vaan antaa kaikkien ajaa naisasiaa. Mies ei ole uhka, vaan tekisi feministijoukosta entistä vahvemman. Käy järkeen tämäkin!
Minulle tärkeämmältä kuulosti loppujen lopuksi ylempi ja Unioni päätti, minunkin äänelläni, että se pysyy naisten järjestönä. Mukaan ovat nyt virallisestikin tervetulleita kaikki naiseksi itsensä määrittelevät henkilöt. Sotun loppuosaa ei katsella.
Tuesday, March 18, 2014
Tulppaaniaika
Ajeltiin äidin luo perjantaina. Vietiin oransseja tulppaaneita - lienee äidin lempiväri. Pitsaa ja pitkästä aikaa hää- ja häämatkakuvia. Oi.
Illalla oli niin lämmin, että lasitetun parvekkeen ovi sai olla olohuoneeseen auki. Aamulla oli lunta.
Vanhainkodissa asuva isotäti ei ole vuosiin tunnistanut, yleensä ei edes juuri reagoi vierailijoihin. Tällä kertää tädin käsiä paleli ja tartuin häntä käsistä. "Onpa sinulla kuumat kädet", hän sanoi. Ja tämän jälkeen jutteli minulle suoraan pitkät pätkät. Ei mitään järkevää. Jotain siskosta, jotain pois lähtemisestä. Hän kuitenkin kysyi missä minä asun ja kun olin lähdössä, hän sanoi "tule käymään kun tulet taas tännepäin." Olikohan se se kosketus?
Isotädin naapurissa asuu edesmenneen miehen sisko ja hänen miehensä. Vietiin liiloja tulppaaneita - P valitsi. Tarjolla oli kinkku-jauhelihapitsaa. Kuiskasin P:lle, että minä voin syödä. P:n kieltäytyessä pitsasta lohduton katse minuun päin "Kai sinä syöt?" Ja söinkin. Kohteliaisuudesta. Kyseinen mummeli kun sattuu olemaan yksi herttaisimpia mummeleita maan päällä.
Illalla tortilloita, ystäviä ja vauvoja. Viiniä! Ilon ja surunkin kyyneleitä! Taas Turussa niin kuin aikoinaan. Yöbussilla kotiin.
Sunnuntaina kotimatkalla käytiin vielä isällä, jossa isän vaimosta oli tullut ensimmäistä kertaa mummo. Vielä yksi iso kimppu tulppaaneita. Vaaleanpunaisia tähän tilanteeseen!
Kotona tulppaanit olivat ehtineet kuihtua. Täytyy ostaa uusi kimppu!
Illalla oli niin lämmin, että lasitetun parvekkeen ovi sai olla olohuoneeseen auki. Aamulla oli lunta.
Vanhainkodissa asuva isotäti ei ole vuosiin tunnistanut, yleensä ei edes juuri reagoi vierailijoihin. Tällä kertää tädin käsiä paleli ja tartuin häntä käsistä. "Onpa sinulla kuumat kädet", hän sanoi. Ja tämän jälkeen jutteli minulle suoraan pitkät pätkät. Ei mitään järkevää. Jotain siskosta, jotain pois lähtemisestä. Hän kuitenkin kysyi missä minä asun ja kun olin lähdössä, hän sanoi "tule käymään kun tulet taas tännepäin." Olikohan se se kosketus?
Isotädin naapurissa asuu edesmenneen miehen sisko ja hänen miehensä. Vietiin liiloja tulppaaneita - P valitsi. Tarjolla oli kinkku-jauhelihapitsaa. Kuiskasin P:lle, että minä voin syödä. P:n kieltäytyessä pitsasta lohduton katse minuun päin "Kai sinä syöt?" Ja söinkin. Kohteliaisuudesta. Kyseinen mummeli kun sattuu olemaan yksi herttaisimpia mummeleita maan päällä.
Illalla tortilloita, ystäviä ja vauvoja. Viiniä! Ilon ja surunkin kyyneleitä! Taas Turussa niin kuin aikoinaan. Yöbussilla kotiin.
Sunnuntaina kotimatkalla käytiin vielä isällä, jossa isän vaimosta oli tullut ensimmäistä kertaa mummo. Vielä yksi iso kimppu tulppaaneita. Vaaleanpunaisia tähän tilanteeseen!
Kotona tulppaanit olivat ehtineet kuihtua. Täytyy ostaa uusi kimppu!
Friday, March 14, 2014
Hyvä minä!
Tällä viikolla mulla on ollut töissä useaan kertaan sellainen olo, että hitto mähän olen tosi hyvä tässä, mähän osaan ratkaista tämän ongelman ja mähän tiedän vastauksen tähän.
Jollekin nämä tunteet ovat varmasti ihan tavallisia, mutta itse tuppaan työasioissa enempi kiittelemään tuuria tms. korkeampaa johdatusta. En tällä viikolla! Tällä viikolla mä olen ollut ihan kunkku!
Tämä itseni tsemppaus on osa henkistä valmistautumistani takatalveen. Brrrr....
Jollekin nämä tunteet ovat varmasti ihan tavallisia, mutta itse tuppaan työasioissa enempi kiittelemään tuuria tms. korkeampaa johdatusta. En tällä viikolla! Tällä viikolla mä olen ollut ihan kunkku!
Tämä itseni tsemppaus on osa henkistä valmistautumistani takatalveen. Brrrr....
Thursday, March 13, 2014
50-luvun baarikaappi
En ole aiemmin raaskinut ostaa tällaista, koska nämä on melko kalliita alkuperäiskuntoonsa entisöityinä. Nyt löysin kohtuuhintaisen ja entisöimättömän, mutta kohtuukuntoisen kappaleen. Ja nappasin sen meille!
Valitettavastihan meidän alkoholit ei sitten mahtuneetkaan tähän kaappiin. Nyt meillä on tämä viinakaappi ja viskihylly. Viinit tungin keittiönkaappiin. Eli viskeille tarvitaan siis vielä oma kaappi. Haa.
Puhumattakaan noista vierashuoneessa vieläkin majailevista hääviinoista! Alkoholiongelma tämäkin!
Kaapin päällä tulppaanikimppu P:ltä. Ei naistenpäiväksi, mutta ihan vaan torstaiksi :)
Wednesday, March 5, 2014
Ylivastuullinen ylihuolehtija
Ilmottauduin tämän nimiselle kurssille työväenopistoon tänä keväänä.
Aivan. Puhu vaan. Todellakin.
Elämäntaitoja opettelemaan. Turhaa huolehtimista välttämään. Aivan. Tiedän, mitä ajattelette. Kukkuu!
Unettomina öinä huolehtiessani milloin mistäkin iloitsin jo siitä, että tapaan kohtalotovereita. Mietin kehtaisinko paljastaa kaikki, mistä oikeasti huolehdin. Voisiko siellä olla joku minuakin pahempi huolehtija?
Sitten kurssi peruttiin osallistujien vähäisyyden takia. P:nkin mielestä minun olisi pitänyt kurssille päästä. "Mä olisin voinut ilmottautua ja maksaa siitä kurssista, vaikken ois tullut, että sä oisit päässyt."
Eilen tilasin kurssin oppikirjaksi tarkoitetun Huolena huolehtiminen Adlibriksestä. Samaan aikaan tilasin Pohjois-Korean vankileiristä kertovan kirjan Area 14, kun se sattui silmääni jostain listasta.
Tajusin sen vasta tänään, eilen siinä ei ollut munsta mitään kummallista.
Että kummastakohan teoksesta sitä sitten alottaisi sen huolehtimisen vähentämisen?
Aivan. Puhu vaan. Todellakin.
Elämäntaitoja opettelemaan. Turhaa huolehtimista välttämään. Aivan. Tiedän, mitä ajattelette. Kukkuu!
Unettomina öinä huolehtiessani milloin mistäkin iloitsin jo siitä, että tapaan kohtalotovereita. Mietin kehtaisinko paljastaa kaikki, mistä oikeasti huolehdin. Voisiko siellä olla joku minuakin pahempi huolehtija?
Sitten kurssi peruttiin osallistujien vähäisyyden takia. P:nkin mielestä minun olisi pitänyt kurssille päästä. "Mä olisin voinut ilmottautua ja maksaa siitä kurssista, vaikken ois tullut, että sä oisit päässyt."
Eilen tilasin kurssin oppikirjaksi tarkoitetun Huolena huolehtiminen Adlibriksestä. Samaan aikaan tilasin Pohjois-Korean vankileiristä kertovan kirjan Area 14, kun se sattui silmääni jostain listasta.
Tajusin sen vasta tänään, eilen siinä ei ollut munsta mitään kummallista.
Että kummastakohan teoksesta sitä sitten alottaisi sen huolehtimisen vähentämisen?
Monday, March 3, 2014
Flunssanen täti/myyjä/vaimo/kokki/leipuri/farmari
Vaikka viikonloppu meni flunssaisena, ehdin aika paljon:
Tehdä fondueta (vihdoin resepti, joka toimii idioottivarmasti, pitää jakaa) ja kokonaisia sinisimpukoita. Ja pahoja, kuivakoita laskiaispullia (viime vuonnakin epäonnistuin, hyvät pullareseptit jakoon!)
Käydä katsomassa Robocopin. Ekoilla "oikeilla treffeillä" (muistatteko, ne oli nämä!) katsottiin mun silloisen kämppiksen kokoelmasta molempien lapsuuden kulttielokuva Robocop. Nyt melkein tasan 4 vuotta myöhemmin käytiin katsomassa elokuvan remake, joka ei ollut niin huono kuin kuviteltiin. Siinä oli jopa ihan mielenkiintoista filosofista pohdintaa aiheesta (joo, oikeesti... mut vähän vaan). Ostin meille liput ystävänpäivä/0,5-hääpäivälahjaksi.
Myydä pyöräni. Sain hyvät rahat pari vuotta vanhasta pyörästäni ja olen nyt vapaa ostamaan uuden. Jes! Tällä kertaa en mene "kunhan-se-on-kivannäköinen" edellä vaan toiminnot! Mummopyörällä ei kovaa pötkitä. Ja ensi kesänä pitää päästä kovaa, liian monta etanakesää jo takana. Tonnin haaste, kolmas kerta toden sanoo!
Olla täti. Ehkä tähän astisen tätiurani tärkeimmällä hetkellä, nimittäin korvien rei'ityksessä. Voi kun sitä lasta niin jännitti, mutta rohkeasti suoriutui ja oli niin onnellinen jälkeenpäin. Illalla hän lauloi mulle tuutulauluksi Joka ilta kun lamppu sammuu, kun en itse sitä osannut hänelle laulaa.
Pienemmän sirpakan perässä saikin sit sunnuntaina juosta, kun hän innostui varastamaan Saarenmaa-pullon viinakaapistahyllyltä ja juoksi ympäri asuntoa sen kanssa.
Ai niin ja käytiin me tietty Aadan kanssa myös Rehndahlin kotieläinpihalla. Aika kiva paikka Kirkkonummella, eläinrakas lapsonen siellä tietty kieppui kaikkien kaulassa.
No, tänään skippasin jumpan ja kävin ostamassa flunssalääkettä. Hö.
Tehdä fondueta (vihdoin resepti, joka toimii idioottivarmasti, pitää jakaa) ja kokonaisia sinisimpukoita. Ja pahoja, kuivakoita laskiaispullia (viime vuonnakin epäonnistuin, hyvät pullareseptit jakoon!)
Käydä katsomassa Robocopin. Ekoilla "oikeilla treffeillä" (muistatteko, ne oli nämä!) katsottiin mun silloisen kämppiksen kokoelmasta molempien lapsuuden kulttielokuva Robocop. Nyt melkein tasan 4 vuotta myöhemmin käytiin katsomassa elokuvan remake, joka ei ollut niin huono kuin kuviteltiin. Siinä oli jopa ihan mielenkiintoista filosofista pohdintaa aiheesta (joo, oikeesti... mut vähän vaan). Ostin meille liput ystävänpäivä/0,5-hääpäivälahjaksi.
Myydä pyöräni. Sain hyvät rahat pari vuotta vanhasta pyörästäni ja olen nyt vapaa ostamaan uuden. Jes! Tällä kertaa en mene "kunhan-se-on-kivannäköinen" edellä vaan toiminnot! Mummopyörällä ei kovaa pötkitä. Ja ensi kesänä pitää päästä kovaa, liian monta etanakesää jo takana. Tonnin haaste, kolmas kerta toden sanoo!
Olla täti. Ehkä tähän astisen tätiurani tärkeimmällä hetkellä, nimittäin korvien rei'ityksessä. Voi kun sitä lasta niin jännitti, mutta rohkeasti suoriutui ja oli niin onnellinen jälkeenpäin. Illalla hän lauloi mulle tuutulauluksi Joka ilta kun lamppu sammuu, kun en itse sitä osannut hänelle laulaa.
Pienemmän sirpakan perässä saikin sit sunnuntaina juosta, kun hän innostui varastamaan Saarenmaa-pullon viina
Ai niin ja käytiin me tietty Aadan kanssa myös Rehndahlin kotieläinpihalla. Aika kiva paikka Kirkkonummella, eläinrakas lapsonen siellä tietty kieppui kaikkien kaulassa.
No, tänään skippasin jumpan ja kävin ostamassa flunssalääkettä. Hö.
 |
| Laama, hassu eläin. |
Friday, February 28, 2014
Flunssa
Olin jo niin varma, etten tule tänä talvena kipeäksi.
Sanoin sen P:lle alkuviikosta ennen nukkumaanmenoa. Koputin varmuudeksi peittoa "kop, kop, kop". Ilmeisesti sanonnan kohtaa "puuta" ei saa skipata.
Nyt olen nimittäin nuhainen. Tietysti se tunne alkoi todella harvinaisen arkivapaapäivän aikana. PöH!
Aion lääkitä itseäni tänään ainakin fonduella.
Viikonloppuja kaikille!
Sanoin sen P:lle alkuviikosta ennen nukkumaanmenoa. Koputin varmuudeksi peittoa "kop, kop, kop". Ilmeisesti sanonnan kohtaa "puuta" ei saa skipata.
Nyt olen nimittäin nuhainen. Tietysti se tunne alkoi todella harvinaisen arkivapaapäivän aikana. PöH!
Aion lääkitä itseäni tänään ainakin fonduella.
Viikonloppuja kaikille!
Monday, February 24, 2014
Hernerouhelasagne
Kokeilin viikonloppuna ekaa kertaa suomalaista hernerouhetta.
Kiva vaihtoehto soijarouheelle, joka on ulkomaista ja jota ei suositella järjettömiä määriä nauttimaankaan. Hernerouheessa on sekin hyvä puoli, että siitä on herneenkuori poistettu eli ei pitäis pierettää.
Proteiiniakin löytyy kuivana enemmän kuin jauhelihasta eli 21g/100g. Ja varmasti terveellisempää! Halpaakin se on (löytyy kaupasta muuten sieltä, mistä soijarouheetkin).
Pakkaus on kyllä kuin suoraan 80-luvulta ja markkinointi kai käytännössä nollassa (tämäkään ei ole maksettu mainos). Mutta Vanhan Erkin oivallus!
Hernerouhelasagne (kuudelle)
lasagnelevyjä
2 dl hernerouhetta (liota 4 dl vettä)
kasviksia (mulla tällä kertaa vihreitä papuja, paprikaa, porkkanaa, sipulia ja valkosipulia)
2 purkkia tomaattimurskaa (kokeilin Muttia, hyvää tuli!)
0,5 dl tomaattipyrettä
1 Go Green Chili sin carne -purkki
mozzarellaa ja juustoraastetta (niin paljon kuin
basilikaa
Pilko ensin kaikki kasvikset.
Kuumenna vesi kiehuvaksi ja ota hellalta ja lisää siihen hernerouhe. Anna turvota noin puoli tuntia. Kuullota sipulit ja valkosipulit öljyssä pannulla, lisää kasvikset (porkkanasta saa juustohöylällä hyviä siivuja) ja paistele 10 minsaa.
Sitten lisää mausteita maun mukaan ja esim. luomukasvisfondia sekä tomaattimurskat ja -pyre. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää hernerouhe. Keittele vielä 10 minsaa ja heitä joukkoon tukkukaupalla silputtua basilikaa.
Levitä kastiketta vuoan pohjalle, päälle lasagnelevyjä.
Seuraavaan kerrokseen kastiketta ja mozzarellaa, päälle lasagnelevyjä.
Seuraavaan kerrokseen levitä chili sin carne -purnukka ja mozzarellaa, päälle lasagnelevyjä.
Loput kastikkeet päälle ja juustoraastetta.
Uuniin 200 asteeseen noin 30-45 minuutiksi.
Namnam!
Sunday, February 16, 2014
Puoli vuotta naimisissa
Olen kirjoittanut tämän runon moniin hääkortteihin ja toivotuksiin. Tykkään Pentti Saarikoskesta, vaikken runoudesta yleisesti niin välitäkään.
Olisin varmasti lukenut runon myös häissämme, jos olisin siihen pystynyt. Se kertoo minusta kaiken oleellisen rakkaudesta.
Olisin varmasti lukenut runon myös häissämme, jos olisin siihen pystynyt. Se kertoo minusta kaiken oleellisen rakkaudesta.
Meidän kotimme on siellä,
missä milloinkin
toinen odottaa,
siellä on meidän kotimme,
missä milloinkin heräämme sydämen ääniin.
-Pentti Saarikoski-
missä milloinkin
toinen odottaa,
siellä on meidän kotimme,
missä milloinkin heräämme sydämen ääniin.
-Pentti Saarikoski-
Monday, February 10, 2014
Skippasin treenit
Viikonlopun aikana juhlittiin sekä aikuisten kesken että lasten
synttäreitä. Vuosia täyttivät mun siskontyttö Aada ja P:n siskontyttö. Aikuisten juhlissa teemana oli kissanristiäiset.
Meidän Aada on jo 7 vee! Voitteko uskoa. Maailman rakkain lapsi menee syksyllä kouluun. En kestä!
Muistatteko vielä tämän kakkapyllyn? Tai englantilaisen pikkuneidin? Huomaavaisuus on ollut tytön luonteenpiirre jo aika pienestä! Tiedä mitä tästä politiikkaakin jo pohtineesta tytöstä vielä tulee!
Aikuisten illanistujaisia vietettiin myös sekä perjantaina
että lauantaina. Ensimmäiset vei skumpan ja tapaksien voimalla johonkin
hämärään lauttasaarelaiskapakkaan, jossa Lasse Pöystinkin tiedetään viihtyvän
(ikävä kyllä ei ollut nyt paikalla). Toisissa juotiin boolia, jonka jälkeen
pelattiin tarkka-ammuntaa pleikkarilla.
Melko ohjelmantäyteinen viikonloppu siis! Töitäkin ehdin
tehdä ja olympialaisia tuijottaa. Lauantaiaamuna heräsin slopestylefinaaliksi,
mutta sunnuntaina en. Ei ne koskaan voita kun mä katson!
Elämään jäänee Anssi Koivurannan heitto
mäkihyppykarsinnan jälkeen, jota katsottiin lauantai-illalla kaveriporukassa.
Toimittaja kysyi, että miten Anssi aikoo rentoutua ennen finaalia. ”Ei paljon
tän rennompi voisi olla, skippasin treenitkin päivällä!”
Siis jätkä menee olympialaisiin ja skippaa treenit! WOT!
Mekin skipattiin sulkapallotreenit sunnuntai-illalla (tämä
tuskin järisyttää suomalaista urheilukansaa) ja keskityttiin X-filesien
katsomiseen. Ollaan aloitettu ihan alusta, Mulder ja Scully rocks!
Subscribe to:
Posts (Atom)