Kamala maku suussa alkaa laimeta ja maistuu nyt enää vain silloin tällöin. Pirkka vastasi pinjansiemenvalitukseeni nopeasti, mutta kieltäytyy ottamasta vastuuta.
Minua pyörryttää edelleen. On huipannut koko ajan laivareissusta asti. Luultavasti myös maailman komein mies pyöritti päätäni hieman lisäkierroksille.
Olen palannut arkeen. Täksi päiväksi ja huomiseksi 0,5 päiväksi. Huomaatteko valivalivali heti.
Kävin tänään siellä työpaikassa, johon pyysivät minua ja jouduin yllätys-työpaikkahaastattelu-kuulusteluun. En ollut osannut varautua sellaiseen, en ollut suunnitellut vastauksiani. "Miksi juuri meille?" "Öh öh." "Miksi sä halusit toimittajaksi?" "Öh öh." "Ootko sä valmis haasteisiin?" "Öh öh." Kun lähdin huomasin, että tukkakin oli vähän pörrössä.
Kävin myös Alkossa giniostoksilla ja myyjä kysyi minulta paperit. Olen niin teini. Niin monessa asiassa.
No mutta huomenna suuntaamme Ruoholahteen ottamaan uutta vuotta vastaan. Voin sitten uuden vuoden päivänä pikkukrapuloissa taikoa niitä lupauksia. Ilmastonmuutos ja politiikka mielessä. Laihdu en kuitenkaan, enkä paranna tapojani. -> Kun ei itseään pysty muuttamaan, muutetaan maailma. Works for me.
Olin jo melkein ajattelemassa niitä ikäviä ajatuksia, joita ajattelen aina syntymäpäivinä ja uusina vuosina. Yritetään nyt kuitenkin muistaa, ettei uuden vuoden juhla ole sitä varten, että kelaa läpi kaikki räkänokkapummit, joita vanha vuosi toi tullessaan. Uusi vuosi ja uudet räkänokkapummit odottaa löytämistään. Ja mähän ne löydän. Ja joskus jonkun komeenkin.
Hyvää uutta vuotta.
No comments:
Post a Comment