Olin sukuloimassa pidennetyn viikonlopun. Ihanaahan se oli. Vois käydä useamminkin jos ei tarvitsis joka kerta istua autossa 8 tuntia suuntaan. Vähän tylsää kun neljän päivän viikonlopusta kaksi päivää menee matkustamiseen... Ois voinut olla pidempäänkin jos ei ois töitä ollenkaan :)
Lunta siellä ei taaskaan ollut, vaikka p-karjalassa sukulaiset asuvatkin. Sukulaisten lisäksi lähden sinne perinteisesti itsenäisyyspäivän viettoon myös lumen toivossa. Useimmiten sitä ei ole.
Lumen puutteesta huolimatta vietettiin joulua oikeiden ruokien kera ja serkkutyttö kävi järven jäällä luistelemassa. Leikittiin, lekoteltiin, katsottiin tietty linnan juhlat :)
Mummoa piti tällä kertaa ikävä kyllä käydä tervehtimässä sairaalassa, mutta onneksi hän yllätti koko seurueen pirteydellään. Ukki puolestaan päivysti yksin mummolassa. Hyvin näytti hänkin pärjäävän, mutta jotenkin talo tuntui silti hiukan vieraalta.
Sukulaiset on kyllä ykkösiä ja oon aina pitänyt toisaalta myös rikkautena sitä, että heitä on ripottautunut ympäri Suomea. Tulee nähtyä ja reissattua. Ja arvostettua niitä rakkaita tyyppejä, joiden kotien ovet ovat aina auki.
No comments:
Post a Comment