Tai eihän sillalla seisoessa merta edes nähnyt. Täysin tyyni vesi valui yhdeksi yllä roikkuvan sankan valkoisen sumun kanssa. Aivan kuin ne olisivat yhdessä yrittäneet peittää jonkun salaisuuden taakseen. Sillan vieressä jököttävä kivi heitti varjonsa peilipintaiseen rantaveteen, mutta sen takana oli vain valkoista. Lentävät ja vedessä lepäävät linnut olivat kuin samalle paperille piirrettyjä. Tuohon väliin kuuluisi viiva.
Pistin aamulla uuden pallomekon päälle. Tennarit jalkaan. Hiukset sivuponnarille. Töihin kävellessä läppärilaukku hyppi selässä. Vai oliko se sittenkin koulureppu?
Kaunista <3
ReplyDelete