Isotäti on aina oikeassa

Kävin eilen isotädillä. Hänen vanha piikkimattonsa oli rikkoutunut (se olikin oikeasti tuusan nuuskana) ja minä hankin hänelle uuden. Ei muuten ollut mikään helppo nakki, kun ei ole enää mikään muotituote toi piikkimatto. Mutta isotäti haluaa nukkua yönsä sellaisen päällä. Suotakoon se hänelle, vaikka paketin varoituksissa suositellaan vain 0,5-1,0 tunnin makoilua maton päällä.

Kysyin sitten, että saisko tämän vanhan maton viedä roskikseen mennessään?

"Ei."
"Mitä ihmettä sä voit tällä risalla matolla tehdä?"
"Mä säästän sen, jos tää uusi menee rikki, niin varalle."

Ei auttanut kinata.

Kotona odotti P, joka tuskaili aurinkolasiensa kanssa. Hän lähti viikonlopuksi purjehtimaan ja aurinkolaseihin piti saada köytettyä naru, jotta ne eivät putoa mereen.

"Meil ei oo mitään narua", miesparka parahti.

Ensin kokeiltiin eräästä turhakkeesta irrotettavaa narua.

"Ei pysy kiinni."

Sitten kokeiltiin punaista lahjanarua.

"Emmä voi näin lähtee."
"No, et kyl voikaan."

Meinasimme jo lannistua kun silmiini osui erään helmikuisen tapahtuman seurauksena meille päätynyt ja siitä asti pöydillä sekä kukkaruukuissa pyöriskellyt Jaloviina-ilmapallo. Siitähän me sitten irrotettiin se naru ja saatiin P:n aurinkolasiongelma ratkaistua.

Eli isotädin sanoin "koskaan ei kannata heittää mitään pois". Varsinkin, jos elää niinkin epäkäytännöllisessä huushollissa, josta ei löydy minkäänlaista narunpätkää. Ja jonka jääkaapista löytyy pilaantuneita kananmunia (oikeesti ne oli kyllä vaan pari päivää yliaikaisia, mutta keitettynä löyhkä oli kuvottava).

Taideteoksen nimi olkoon Isaac ja jallupallon rippeet

Juhannus

Se on ihmisen parasta aikaa. Kolme päivää maaseudulla ja sitä unohtaa, että sen ulkopuolella edes on elämää. Käynkö minä jossain töissä? Onko minulla asuntolaina?

Pihapiirissä siinä grilli kuumana, palju, jossa lämmitellä sateessa, tuolla voi heittää tikkaa, mölkkyäkin sopii yrittää. Omenapuiden alla voi kokeilla kuinka kauas liukas saippua lentää tai juosta omena suussa, jos olympialaiset sitä vaativat.

Yhdet nukkuvat rakkauden pakussa, toiset siskonpeteissä ullakolla. Punoittava iho hiertää hieman tyynyliinan kulmaan. Ei haittaa, tuntuu kesältä.

Ja kun sade ripottaa ikkunoihin, sisällä voi pelata nhp:tä tai tuhmaa scattegoriesta. Juoda kupin kahvia ja aamupalalla mustikkarahkaa. Kuka uskaltais taas mennä maakellariin?

"Hölmö haikailee jotain", vai mitä siinä nyt lukikaan siinä Tommy Tabermanin runolasissa, josta nautin yhden jos toisenkin gt:n.

Ja sitten mansikkakakku. Se, jonka äärellä kaikki parhaat jutut kerrotaan.

Rauma

Rauman vesitorniin pääsee 2 eurolla. Kahviokin on.

Kaukoputkella ylätasanteelta näkyi Olkiluodon ydinvoimalalle asti.

Vanha kaupunki viehätti.

Tuon ikkunan takaa täytyy löytyä onnellisia ihmisiä.

Iso-Hannu-leffateatteri. Tykkäsin.

Syy, miksi Raumalle mentiin. 60+60-tanssit Työväentalolla.

Kahvila Merenneito ja Haukilahden Paviljonki

Olen tällä viikolla saanut ilokseni käydä kahdessa lounaspaikassa merenrannalla. Istua auringossa keskellä päivää. Melkein kun lomalla olisi... Ainakin sen yhden tunnin ajan.

Ensimmäisenä oli Haukilahden Paviljonki (alla). Viehättävä mesta, lounasbuffet ja myös a la carte -ruokaa. Paikka oli ihan tupaten täyteen ammuttu, mutta ei siinä mitään, jos noutopöydästä ruoka ei olisi loppunut kesken jo ennen puolta päivää. "Vararuoka" olikin sitten aika mautonta ja kuivaa sotkua. Siitä siis pahat miinus-pisteet. Ensi kerralla pitää maistaa erikseen tilattavia salaatteja, jotka saivat paljon kehuja.

Kahvila Merenneitoa (alla) Matinkylän rannassa nyt ei ehkä lounaspaikaksi voi varsinaisesti sanoa. Listalta löytyy nimittäin tasan yksi päivän salaatti (tällä kertaa savulohi ja ihan kelpo annos oli) ja leipiä. Mutta paikka on mitä ihanin - myös kesäiltaistuskeluun. Arkisempi ja kotoisampi kuin Paviljonki.

Kesäkuussa

Olen parantunut (lähes tulkoon).

P on tullut kotiin ja täyttänyt 30 vuotta kaksipäiväisten festareiden merkeissä, joihin sisältyi kahdet juhlat, palju, hodareita, yllätyksenä seikkailurata, voileipäkakkua, aurinkoa, sadetta, lahjoja, skumppaa, sukulaisia ja ystäviä.

Polkupyörästä puhkesi kumi ja se on korjaamossa.

Työsopparini jatko varmistui.

Skippaan Provinssirockin ensimmäistä kertaa vuosiin. Tai siis skippasin sen kai vain kerran 11 vuoden sisällä... Tämä ei tarkoita, että olen kasvanut aikuiseksi vaan terveisiä järjestäjille surkeimmasta esiintyjälistasta vuosikymmeneen! Ja viikonlopulle osui myös yhdet toiset kemut.

No, Provinssi korvataan tänä vuonna Ilosaarirockilla.

Ostin PMMP:n Rakkaudesta-levyn ja itkenyt ja nauranut sen parissa. Olen todennut tämän ennenkin, mutta eihän se toistamalla kulu: Paula Vesala. On. Lyriikkanero.

"Kysyit onko mulla mitään
listasin ne kaikki tähän
asioita joista vähän
elämässä ilahdun

Karkkivalikoima hyvä
Kelan tuki saapuu tänään
joku puhuu mulle jotain
kysyy vaikka sytkärii"

(Korkeasaari san. Paula Vesala)

Kuumehoureita

Eilen illalla kuumemittari pompsahti lukemiin 38,7. Olo oli melko sekava. Yleensä mulle ei nouse kuumetta ollenkaan, vaikka olisin kuinka kipeä. Aikuisiältä muistan kaksi tapausta ennen tätä.

En ole tosiaan juonut tippaakaan alkoholia yli kahteen viikkoon (en ole paksuna, ei vain ole maistunut). Viime yö veti kuitenkin vertoja pahimmillekin liskodiskoille.

Hereillä mua piti "leijuva peitto", joka piti saada pidettyä tietyissä asennoissa, muuten se ei olisi toiminut.. Mietin siinä veuhkatessani, että miten voi käydä niin huono tuuri että eka yö tämän uuden peiton kanssa on juuri tämä kun olen kipeä, kyllähän mä varmaan terveenä tajuaisin tämän heti.

Selviämisen hetki koitti kello 3.30 yöllä, kun nousin käydäkseni vessassa.

Tänään on ollut jo vähän parempi olo. Kuumetta ei ole enää, vain muut flunssaoireet. Noh, tulkoon siis kolmas viikonloppu ilman biletystä.