Mulla on ollut jo pitkään sellainen haave, että pääsisin Afrikkaan. Ei ole samanlaista hinkua ollut minnekään muualle maailmassa.
Joskus haaveilin vapaaehtoistyöstä, joskus pidemmästä hengailusta jossain rantakohteessa. Ollessani itsekin vielä lapsi olin valmis adoptoimaan afrikkalaislapsen.
Oishan munsta voinut tulla vaikka sukellusopettaja? Tai orpojen norsuvauvojen hoitaja?
Pääsis jossain siellä käymään joskus, sanoin pari vuotta sitten uudenvuoden aattona kun esitimme toiveita lupauksien sijaan. P:n toive oli, että minä saisin toiveeni.
Nyt ne toiveet ja haaveet sitten toteutuvat kahden viikon häämatkan muodossa. Melkein itkettää. Eikä edes vain melkein.
P:llä on safarilla sitten matkassa mukana parkuva vaimo.
Huh huijaa, uskoisiko vieläkään todeksi.
No comments:
Post a Comment