Viikko 11 alkoi siskontyttöjen yökyläilyllä (ekaa kertaa olivat meillä molemmat, olipa ihanaa) ja isotädin 97-vuotisjuhlilla.
Ja kyllä muuten maanantaina väsytti. Ja tiistaina väsytti.
Keskiviikkoaamuna
olikin sitten jo np-ultra, jossa päästiin
ihmettelemään jo peräti liikuskelevaa ihmisenalkua. Minä nauroin ja
tyyppi hyppäsi ilmaan.
Lasketuksi ajaksi tuli
virallisesti 2.12 ja viikoissa kirittiin muutama päivä kiinni. Kaikki
näytti hyvältä ja kätilö nauroi, kuinka tasaisen pyöreässä kohdussa
siellä majailtiin. "Hänhän on ihan kuin kananmunassa. Tää on kyllä ihan harvinaisen pyöreä."
Kotimatkalla työnimi muodostuikin tämän perusteella. Olkoon hän Tipu kun kerta kananmunassa majailee.
Tämän ultran
jälkeen tuli ensimmäistä kertaa vähän varmempi olo raskaudesta ja päätettiin, että aletaan kertomaan ihmisille laajemminkin heitä
nähdessämme. Tähän asti oli kerrottu vain muutamille.
Kiitos maanantaiaamun itkuista, kolmin kappalein <3
ReplyDeleteOle hyvä, pus pus <3
ReplyDelete