Hymyjä!

Nyt niitä satelee! Ihania, sydämen sulattavia hymyjä.

Alkuun niitä oli (refleksejä) ja sitten ne oikeastaan katosivat kokonaan. Sitten niitä pilkahteli öisin, vielä tuntuivat sattumalta. Sitten niitä väläyteltiin isälle useasti ja äidille kovan työn eli lepertelyn tuloksena. Viimeisen viikon aikana ne ovat lisääntyneet joka päivä ja viikonloppuna niitä suotiin myös siskonperheelle, jossa oltiin vierailulla. Siitäkin reissusta voisin kirjoittaa vaikka mitä, lentomatkailusta ja siskontyttöjen hellyyttävästä huolenpidosta. E sai valita aamuisin Tipu-vauvalle vaatteet ja sunnuntai-iltapäivänä tytöt halusivat herättää hänet suukotellen päiväunilta.

Niin ne hymyt. Plussana niissä on sekin, että on tosi kiva saada positiivista palautetta vauvalta :) Ennen oli vain itku- ja normaalitila. Nyt on uutuutena myös iloinen vauva! On kiva huomata, että hän tosiaan myös tykkää niistä asioista, joista olen epäillytkin hänen pitävän. Esimerkiksi kylvystä ja hiusten (kyllä niitä on, vaikka kaljultahan tuo kuvissa näyttää) harjaamisesta.

Muutenkin vauvan käyttäytyminen alkaa olla jo vähän ennustettavaa. Sekin helpottaa yhteiseloa huomattavasti. Kunnes tulee ilta ja se ei enää ole sitä. Öisin taas yleensä jatketaan rauhallisesti.

Iltaisin on tosiaan taas ollut vähän enemmän itkuisuutta ja vauvan on välillä vaikea rauhoittua/rentoutua. Kuulin, että vauvalle voi perätilasta ja sektiosta jäädä erilaisia jännitystiloja. Siksipä tällä viikolla käydään vyöhyketerapiassa. Ei siitä haittakaan varmasti ole.

Ai niin, neuvolaterveisiä viime viikolta vihdoin. Vauva 7 viikkoa, 5,7 kiloa ja 59 cm. Hienosti vauva siis kasvaa täysimetyksellä. Pieni hymy irtosi lääkärillekin :) 

Äidilläkin jälkitarkastuksessa kaikki okei (törröttävä tikkikin lähti kun lääkäri rapsutti ruven pois) ja kiloja nyt jäljellä joku 3 (saa ollakin kunnes alan urheilla kunnolla). Hienosti äiti siis kutistuu täysimetyksellä :)

Alla paras hymypoikakuva tähän asti. Videokin on, mutta se sisältää niin järkyttävää äidin lepertelyä, ettei kehtaa jakaa julkisesti :D