Tutista luopuminen tuli ajankohtaiseksi kevään kuluessa vähän yllättäen.
Tutti on oikeastaan ollut Arvolla säännöllisesti käytössä vain
unilla. Iltaisin oli se juhlallinen hetki, kun Arvo sai valita
tuttirivistä tutin suuhun ja toisen vielä mukaan sänkyyn. Lisäksi
aamulla teimme aina vähän "numeroa" siitä tutin jättämisestä
makuuhuoneeseen. Että sen paikka on siellä. Toki se otettiin esiin
sitten aina myös päiväuniaikaan.
Arvo on nyt vuoden rajapyykin jälkeenkin edelleen heräillyt joitain
kertoja yössä (keskiarvo ehkä yksi), usein juuri tuttia etsimään, joten
toiveissa oli yöheräilyjen loppuminen kunhan tutti unohtuisi. Tämä oli
alunperin tarkoitus toteuttaa joskus kesän aikana.
Yhtenä päivänä kevään mittaan sanoivat kuitenkin päiväkodista, että
Arvo menee siellä päiväunille ilman tuttia. Aijaaaaa! Mielenkiintoista!
Päätimme sitten kotona kokeilla yöunille menoa ilman tuttia. Sovimme
miehen kanssa, että annetaan tutti alkuun kuitenkin sitten aina yöllä,
kun hän herää.
Vähän Arvo ihmetteli ensimmäisenä iltana, ettei tuttia saanutkaan,
mutta rauhoittui pienten ylimääräisten silittelykäyntien kera. Yöllä
tutti sitten annettiin, kun hän heräsi.
Toinen ilta ja yö oli samanlainen.
Kolmantena iltana iski tutti-ikävä. Arvolla kesti pitkään rauhoittua,
mutta sylittelyllä ja silittelyllä lopulta uni sitten tuli kuin
tulikin. Sovittiin miehen kanssa, että jos sama meno jatkuisi seuraavana
iltana, niin ottaisimme tutin takaisin käyttöön kun tosiaan mikään
kiire vieroittamiseen ei ollut.
Neljäntenä iltana uni tulikin taas ihan normaalisti ja useita öitä
tämän jälkeenkin meni sujuvasti. Yölläkin pienet silittelyt tai vesi
riittivät ja yllättäen tutti jäi pois kokonaan saman tien.
Sitten tuli mutka matkaan, kevätflunssa iski vähän päälle viikko
tutittomuuden opettelun jälkeen.
Herätykset lisääntyivät ja Arvo oli
itkuisempi. Yhtenä kipeänä yönä annoimme sitten taas tutin. Itse olin
varma koko tutittomuuden kaatuvan tähän ja kaiken olevan menettyä. Hieman dramaattista, myönnetään.
Ja niin ei käynytkään. Tuon yhden "tuttirepsahduksen" jälkeen Arvo
sitten nukkuikin viikon verran kokonaisia öitä heräämättä kertaakaan.
Täysin tutittomana siis. Ja täysiä öitä.
Se oli ensimmäinen viikon putki herätyksettömiä öitä sitten
marraskuun 2015. Aijettä. Sen jälkeen olemme nähneet toisen moisen
putken (kuka laskee? No minä!) ja vaikka kokonaan yöheräilyjä tutin
jättäminen ei poistanut, niin sanoisin kokonaisten öiden lisääntyneen
huomattavasti. Ja nykyään heräilyt johtuvat selvemmin jostain tietystä
syystä. Hampaat, sairaudet, uusi paikka, mitä näitä nyt on taaperoita
öisin harmittavia asioita!
Yöunien kestoon tutittomuus ei ole vaikuttanut. Arvo nukkuu
pääasiassa öisin 11-12 tuntia, mutta seassa on 10 ja 13 tunnin uniakin
ihan samaan tapaan kuin tutinkin kanssa.
Päiväunillekaan tuttia ei ole enää annettu lainkaan. Arvo nukkuu nykyään sellaiset 1,5 tunnin päiväunet.
Yhtenä pimeänä yönä ehkä noin kuukausi vierottamisen jälkeen, kun
hampaat vaivasivat oikein kovasti, yritimme tarjota Arvolle tuttia. Ja
sepäs ei enää kelvannut. Peli oli sitä myöten selvä ja tutit heitettiin
roskiin.
Meillä vieroittaminen taisi sattua sopivaan väliin, sillä Arvo ei ole
osoittanut lelujaankaan kohtaan vielä suurempaa kiintymystä, joten
tuttikaan ei ehkä ollut hänelle vielä henkisesti niin tärkeä. Hän ei ole
myöskään pikkuvauva-ajan jälkeen koskaan herännyt yöllä valvomaan eli
varsinaisesti uutta nukutusta ei ole koskaan tarvinnut tehdä, johon
tutti tietysti olisi ollut tärkeä. Ja tietysti tämäKIN on myös
persoonakysymys ja olemme ennenkin todenneet Arvolle muutokset ovat
olleet helppoja.
No comments:
Post a Comment