Yksi äitiyden ihanimpia puolia on saada tutustuttaa oma lapsi
maailman ihmeisiin ja erityisesti asioihin, joita itse rakastaa. Minulle
yksi sellainen on teatteri. Minulla on esimerkiksi kaveriporukka, jonka
kanssa olemme käyneet "Tyttöjen teatteriretkillä" jo melkeinpä 30 eri
näytöksessä.
Muutenkin minut saa teatteriin kaveriksi oikeastaan koska vain
katsomaan mitä vain. Arvon jälkeen olen itse aktiivisesti järjestänyt
itseäni teatteriin vähän vähemmän kuin ennen.
Lauantaina vein Arvon Kansallisteatteriin katsomaan Onnellinen
prinssi -nukketeatteriesitystä, joka oli mukavasti koostettu,
tainomainen ja kauniskin. Viihdyin minäkin.
Arvo puolestan oli katsojana melko proaktiivinen, hän halusi koko
ajan ottaa tilaa ja lavaa haltuun. Hän tanssi musiikin tahtiin ja
ihmetteli äänimaailmaa ihan kaiuttimien teknisiä ominaisuuksia myöten.
Pieni utelias sielu kun on.
Meillä oli aika ihanaa spesiaalia laatuaikaa yhdessä. Olen sellaista
jotenkin kaivannutkin, vauvavuonnahan me luuhasimme kaikenlaisissa
tapahtumissa kahdestaan.
Suosittelen Onnellista prinssiä kyllä. Ehkä enemmän vähän isommille kuin kaksivuotiaille, vaikka olihan se hänellekin kokemus.
Kyseessä ei ole yhteistyöpostaus, ihan silkka suositus minun
puolelta. Itse maksoin liput, joka olikin ehkä se huonoin osa, 15 euroa
per henkilö ja siis Arvolle tietysti oma. Onhan se vähän suolainen hinta
30 minuutista.
No comments:
Post a Comment