Tuesday, March 6, 2018

Kun maanantai jää päälle

Kahden päivän aikana olen:
  • Perunut Arvon uimakoulun aikatauluongelmien vuoksi.
  • Aikatauluongelmia tuottavan menon peruuntumisen vuoksi perunut uimakoulun perumisen.
  • Pyytänyt lykkäystä yhteen palaveriin aikatauluongelmien vuoksi.
  • Aikataulun muututtua perunut palaverin lykkäämisen.
  • Muuttanut kahden tulevan viikonlopun suunnitelmia.
  • Mieheni joutui perumaan yhteistreenit yllätyspalaverin vuoksi. Treenikassini oli kuitenkin hänen autossaan, joten hän joutui työpäivän aikana tekemään lenkin tiputtaakseen kassin. Kun minä sitten pääsin treeneihin, oli nekin peruttu.
  • Päättänyt mennä myöhempiin treeneihin. Sieltä kotiin lähdettyäni huomasin papparaisen työmaa-alueella aitojen takana harhailemassa eikä hän löytänyt sieltä enää pois. Odotin hänen kanssaan poliisia 45 minuuttia.
  • Huomannut tämän jälkeen, että unohdin kotiavaimet duunikassiin, joka siis tässä vaiheessa jo miehen autossa. Onneksi ukot oli kotona.
  • Unohtanut puhelimen kotiin työpäivän ajaksi. Tämä johtui siitä, ettei lapseni halunnut aamulla riisua yöpaitaa/laittaa vaippaa/pukea sisävaatteita/pistää silmälaseja/pukea haalaria/pukea hanskoja/pukea kypärämyssyä/pukea pipoa/laittaa kenkiä/olla rattaissa/mennä päiväkotiin/pestä käsiä/kuivata käsiä paperiin/mennä aamupalalle. Häntä kiukutti myös se, ettemme mahtuneet bussiin rattailla vaan piti mennä kävellen. Tämän kiukun aiheen jaoimme.
  • Kuullut, että olen unohtanut merkata tunnit ja kun alan niitä merkata, on tuntijärjestelmä rikki. Ja soitellut tämän johdosta esimiehen puhelimella ympäri kyliä. 
  • Puhelimen kotelossani ollut lounaskortti jäi tietysti myös puhelimen myötä kotiin. Lounasruokalassa kuitenkin luotetaan vielä ihmiseen ja lupaukseeni maksaa huomenna kaksi lounasta. Tällä suorittamisella en kyllä muista tehdä sitä...
Sit taas toisaalta olen myös:
  • Pärjännyt ihan mukavasti kuitenkin.
  • Ehkä pelastanut yhden papparaisen hengen.
  • Törmännyt näistä erikoisaikatauluista johtuen metrossa kahteen otteeseen tuttuihin, joiden kanssa oli mukava rupatella.
  • Ehtinyt katsomaan (tylsän) Oscar-gaalan sohvalla torkkupeiton alla.
  • Ongelmani eivät myöskään ole niin suuria, etteikö niitä korjaisi ilmainen mannapuuro töissä. 

2 comments:

  1. Voi ei, aina ei mene ihan putkeen! Onneksi osaat katsoa myös niitä hyviä puolia, niitä löytämällä jaksaa hankalampien päivien ohi :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Joo, tälleen jälkeenpäin sitä pystyy jo vähän näkemään hyviäkin puolia, mutta ei aina itse tilanteessa kaksvee uhmiksen kanssa toimiessa :D

      Delete