Viime viikon alku hurahti työmatkalla Berliinissä. Huh ja vau. Tosi rankka tiukkaan aikataulutettu reissu, mutta ihan mahtava samaan aikaan. Ihan upeita kokemuksia sain niin yksityisihmisenä kuin toimittajanakin. Jännitti tosi paljon alkuun. Välillä kiusallisissa tilanteissa hoen itselleni Pretty Womanista opittua "Stop fidgeting" -repliikkiä. Yleensä toimii. Ja äkkiä se alkuressi kuitenkin ropisi pois ja aloin nauttia joka hetkestä.
Muutaman tunnin ehdin kierrellä kaupunkiakin (ja teinkin sen tarmokkaasti 30 asteen helteessä niin, että tuli maailman suurin rakko jalkapohjaan) ja tunnin verran oli aikaa shopata. 5 paitaa yhteensä 55 euroa. Not too bad, I think. Söin kaikkia ihanuuksia (parsaa eri muodoissa, sushia, pikku vaahtojälkkäreitä... kaikennäköstä). Pääsin akvaarion sisällä kulkevaan hissiin. Asuin hienossa hotellissa. Näin Berliinin muurin pätkän. Kävin happibaarissa hengittelemässä puhdasta happea. Koska vaan uudestaan, toivottavasti töistä lähettävät.
Työmatkan muodossa tapahtuneen väistämättömän pienen aikuistumispyrähdyksen jälkeen olikin sitten pakko torstaina ravata pää kolmantena jalkana Seinäjoelle Provinssirokkiin. Siellä miinustuikin sitten kaikki alkuviikon aikuistumispisteet. Kertaa kahdeksan.
Säät eivät tänä vuonna hellineet samaan malliin kuin aiemmin, mutta se häiritsi yllättävän vähän. Tarpeeksi vaatteita päällä joka yö meni lähes aamuun asti laulaessa ja rupatellessa. Tällä kertaa tein myös vähiten bändejä nähty enkat omalla kohdallani. Näin Linkin Parkin, Serj Tankianin, Paula Koivuniemen ja Foo Fightersin. Kaikki hyvät :)
Noh, Seinäjoella on aina kiire. Tällä kertaa oli ihan älyttömästi tuttujakin. Sellaisia, joihin törmäsi sattumalta. Sellaisia, joihin yritti törmätä siinä onnistumatta. Sitten sellaisia, joihin törmäsi tarkoituksella.
Oli kyllä mielettömän hauska reissu. Torstaista sunnuntaihin. Aamusta iltaan. Likaisista bajamajoista Höpön kaverin saunaan. Serj Tankianin jälkeen nähdystä mahtavasta ilotulituksesta Tampereen tien Essolla nautittuun kaakaojuomaan ja tuplajuustoon. Kylmästä hodarista poikien ylläri mansikoihin ja suklaakastikkeeseen. Syvällisistä avautumishetkistä rikkinäiseen puhelimeen (Akvar, tuo lapio!) ja pissa-kakka-juttuihin. Paula Koivuniemen keikalla itkuun pillahtaneista pojista aamuyöllä oksentaviin tyttöihin. Hauskaa all the way.
Paras juttu oli kuitenkin se, että neljä ihmistä matkasi tuossa joskus ennen puolta yötä sunnuntaina Seinäjoelta autossa kohti Helsinkiä. Kaikki neljä toivoivat kuulevansa radiosta Riki Sorsan Muuttohaukan. Syinä sellaiset viikonlopun aiemmat aivoitukset, joita vain Provinssirokissa käyneet voivat ymmärtää. Kuski räplää kanavia ja sanoo: Mä kokeilen löytyiskö joltain kanavalta. Suomipop. Ja Riki Sorsa: Muuttohaukka!! Voitteko uskoa. Haluaisinpa vaan tietä miten paljon kyseistä kappaletta nykyään radiosta soitetaan eli what are the odds?
Tällä hetkellä olen Naantalissa ja juurikin tällä sekunnilla lähden leikkimään Tirpun kanssa. Illalla lähdetään siskon kanssa rimpsalle Turkuun. Ja huomenna vissiin sitten jo Juhannuksen viettoon. Viimeisen kolmen viikon aikana olen ollut Helsingissä ehkä 4 yötä. Kesä on ihanaa, mutta aika rankkaa aikaa.
No comments:
Post a Comment