Nöykkiössä ihanan pienen kauppatieteiden maisterin valmistujaisissa perjantaina. Punapäinen 15-vuotias julkkiksen poika, joka toimi juhlissa tarjoilijana, nauratti pöytäseurueellista tyttöjä kysymällä heiltä viattomalla äänenmurroksettomalla äänellä: "Onko teillä täällä jotain puutteita?" Hassun nimen omaavan, mutta mielettömän söpön, puolitoistavuotiaan äiti puhui viiteryhmistä (muskari) ja kipeistä tisseistä. Se oli ikäiseni ja taisi olla uudestaan raskaana. Minulla oli päällä vihreä kesämekko ja tunsin oloni kuplivaksi.
Lähipuiston nurmikko lauantai-iltapäivänä. Valmistujaisten jälkeinen paha olo taittui nopeasti rennoksi makoiluksi helteessä paistatellessa. Puistotorkkujen ottaminen kahden Helsingin parhaan tytön välissä toi mieleen nuoruuden kiireettömät päivät. De ja vu. Mielestäni suvivirsi olisi sopinut tilanteeseen. Sanoin sen ääneen ja tytöt lauloivat sen minulle.
Nurmikolla tarpeeksi (5 h) makoiltuamme kolme punaihoista tyttöä nousi vastahakoisesti ja lähdimme siirtymään kohti uusia juhlia. Kaljahyllyn luona kaupassa aivastin kahden nuoren miehen takana. Molemmat pelästyivät, toinen tiputti kädessään olleen sixpäkin. Onneksi siinä oli tölkkejä.
Veräjänlaakson teinien kansoittamalla uimarannalla. Kertakäyttögrilli oli susi, mutta onneksi kaikki saivat lämpimän makkaran ja herkullista itsetehtyä perunasalaattia. Ja Fresita maistui tutulta ja makoisalta, vaikka vieressä koulunsa päättänyt teini pissikin ympäri nurmikkoa. Ei osunut ja se riitti. Aikuinen nainen sentään käy puskassa pissillä. Kesän eka sellainenkin. Ja mölkky.
Sauna. Neljä pyllyä mahtui juuri ja juuri ylimmälle penkille. Hikinen ihokosketus ei haitannut. Veisattiin suvivirsi uudelleen. Maisteltiin granaattiomenalikööriä. Naurettiin läpi muutama YouTube-video ja monta hauskaa juttua parvekkeella.
Lauantai-illalla koin hartaan hetken. Minä ja paras kaveri. Me teimme kypsän päätöksen. Olemme siis epäilyistäni huolimatta siihen kykeneväisiä. Baari jäi väliin. Ehkä mielissä kirveli vielä viime öiset jyskyt tanssilattialla. Urpot vessassa. Ja typerät naiset narikassa.
Sunnuntaiaamuna Suomen Lahdella. Meri avautui laivan eteen valtavana ja aurinkoisena. Tuuli tuiversi tukassa kannella. Vähän turhan lujaa. Oli kylmä. Pelikoneiden luona bongasin matkan ensimmäisen vyölaukun. Sain pisteen. Tallinnassa vietetyt kaksi tuntia kuluivat juosten. Ensin alkoholipoodista toiseen. Pettymys. Ei kuivaa omenasiideriä missään. Sitten juostiin läpi ruokailun Elevant-ravintolassa. Mahtavaa itämaista ruokaa, liian vähän aikaa. Sitten juostiin takaisin laivaan. Jonka jälkeen ympäri tax freetä. Pariinkin otteeseen. Puheliaat tädit tarjosivat kiitokseksi kassien vahtimisesta muutaman desin fisua. Se lämmitti takaisin tulomatkaa edelleen tuulisella kannella.
Kristallikallon valtakunta, Tennispalatsi sali nro 1. Nopean, mutta sitäkin hauskemman, reissun jälkeen ostetut juotavat kipattiin kotiin. Taas juostiin. Tällä kertaa elokuviin. Se oli. Noh Indiana Jones -elokuva. Viihdyttävä, mutta vähän ylilyövä.
Sunnuntaiyönä lopen väsyneenä, mutta sunnuntai-ikävät onnistuneesti välttäneenä, nuuhkin kotimatkalla kylmenevää kesäilmaa ja odotin kesää enemmän kuin koko talvena. Kotirappusillani odotti tyttö, jota kadulla seivova poika suuteli. Vedin käsiäni hihojen sisään ja sanoin: "Anteeksi." He siirtyivät ja jatkoivat. Kesä tuntui taas hetken yllättävän kaukaiselta.
No comments:
Post a Comment