Out with the old, in with the new

Pois yksiöstä. Pois Töölöstä. Pois parvelta. Pois tupakoivan naapurin luota. Pois pikkukeittiöstä ja pois pikkuvessasta. Pois ulko-oveaan aamuisin kuusi kertaa rynkyttävän herran naapurista. Pois ihmisten parista, jotka kantoivat lehtiroskikseen käytävälle laittamani lehtikassin, jossa luki ”saa ottaa”. Pois ministerin kanssa jaetusta kerroksesta. Pois kodista, jota yksi jatkoilla ensimmäistä kertaa luonani vieraillut kaveri luuli varastoksi. Pois puistossa yötä myöten haukkuvan lehmän kokoisen koiran luota. Pois Alepan söpön myyjän luota. Pois lapsellisen hyllyn luota. Pois rakkaiden naapuritalossa asuvien ystävien luota. Pois ikkunan alla sijaitsevasta puistosta. Pois lenkkipolun läheisyydestä. Pois asunnosta, jossa ei kahden vuoden aikana käynyt yhtään hyvää miestä (excluding kaverit). Pois muovimattolattialta, jolla olen monesti nukkunut, kun parvelle kipuaminen tuntui liian vaaralliselta. Pois Ravintola Mountainin nurkilta. Pois pyykkikoneettomuudesta. Pois tiskikoneettomuudesta. Pois asunnosta, jonka alunperinkin piti olla vain väliaikainen pysähdyspaikka.

Kaksioon. Keskustaan. Isoon valkolautalattiaiseen keittiöön. Vilkkaalle kadulle, sisäpihan hiljaisuuteen. Kämppikseksi.

Olen siis muuttanut. Enkä ole ainut. Sisko perheineen on muuttanut takaisin Suomeen. Paras kaveri on muuttanut takaisin Helsinkiin. Kämppis muuttaa meidän yhteiseen asuntoon ensi viikonloppuna.

Sade rapisee ikkunaan. Tavarat on levällään lattialla. Keittiön kaapit ovat vielä täysi mysteeri. Tää tuntuu hyvältä.