Saaristoelämää

En kestä, miten ihana viikonloppu meillä oli P:n siskon saaristomökillä.

Parastahan Suomen suvessa on se, että viikonloppuisin ajantaju katoaa. Valvotaan ohi auringonlaskun ja pari tuntia myöhemmin auringonnousu muistuttaa siitä, että jossain välissä olisi nukuttava vähäsen. Näin kävi meillekin.

Vai onkohan parasta sittenkin se, että katetaan kahvit merenrantalaiturille ja edessä on porkkanakakun lisäksi raparperipiirakkaa?

Tai ehkä se hymy, joka levisi P:n siskontyton kasvoille hänen onkiessaan ihka ensimmäisen kalansa mato-ongella.

Yksi suosikkini on tietenkin auringonporotus kasvoilla ja kylmä kuohuviinilasi huulilla.

Olen niin onnellinen näistä pian sukulaisiksi muuttuvista ihmisistä. Että mulla on käynyt sellainen tuuri, että tulevalla miehellä on tällainen perhe.