Dinner and a movie... And valaspaita!

Juhlimme ekaa kuukausihääpäivää maanantaina käymällä syömässä ja elokuvissa (Elysium, toimii varmaan genren tykkääjille, ihan ookoo).

Historian kirjoihin eilinen jää kuitenkin päivänä, jolloin P:n kaksi vuotta kadoksissa ollut valaspaita löytyi.

P osti mustan t-paidan, jossa on rinnan kohdalla hieno piirretty valas, ensimmäiseltä yhteiseltä ulkomaanmatkaltamme Riikasta. Se oli ahkerassa käytössä koko kesän, mutta jo samana syksynä paita katosi teille tiettymättömille. Sitä ei löytynyt edes kun muutimme, joten päättelimme sen jääneen P:n siskon saaristohääreissulle johonkin majapaikoistamme. Siellä se viimeksi todistettavasti oli hänen päällään.

Kahden vuoden aikana paita ei ole suinkaan ehtinyt unohtua, vaan P on aika ajoin haikaillut sen perään. "Missäköhän se minun valaspaita on?" -kysymyksen tuntee jo moni tuttukin (mietin esimerkiksi voisiko lomareissulla olevalle parhaalle ystävälle lähettää tekstarin näinkin triviaalista asiasta?). Yritin P:n kolmekymppislahjaksi etsiä käsiini samanlaista t-paitaa netistä, mutta tietysti juuri tämä kyseinen valaspaita on joku special edition -malli, jota ei enää mistään saa.

Noh, eilen se rakas valaspaita sitten ilmaantui. Se on piileskellyt kaksi vuotta P:n pukupussissa, joka ei todennäköisesti tosiaan ole ollut käytössä P:n siskon häiden jälkeen. Heti kun näin mustan mytyn pussin pohjalla arvasin mikä se oli. Vein paidan P:lle selkäni takana piilossa ja totesin, että vaikka hän saattaa rakastaa mua nyt jo aika paljon, niin hetken päästä vielä enemmän...

P:n riemu oli rajaton ja minä ihan liikutuin, ehkä hänkin vähän. Ja juu, edelleen kyse on vain t-paidasta, mutta siitä ehti tulla kahdessa vuodessa elämää suurempi mysteeri. Tästä eteenpäin meidän taloudessa sanotaankin luultavasti: "Muistatko sen kun minun valaspaita löytyi?"