Heräämisiä

Ensimmäinen joululahjani pikkujouluista! Joulukoristevessapaperia!

Olihan viikonloppu.

Perjantaina juhlittiin Turussa ystävien järjestämissä yllätysjuhlissa, jotka osoittautuivat sitten tosiaan vanhalle lukioporukalle järjestetyiksi pikkujouluiksi, jossa katsottiin vanhoja kuvia (ja videoita!!), luettiin kirjelappusia ja tietty päivitettiin kuulumisia (Facebook pilaa tästä huvista kyllä nykyään niin paljon!). Hauska matka 10 vuoden takaiseen elämään. Jotenkin sitä onnistui hetkeksi sukeltamaan siihen fiilikseen, niihin ihmisiin ja menneeseen aikaan ja paikkoihin... Paitsi ettei me silloin kyllä ajeltu taksilla. Eikä niiden ystävien, jotka eivät pääse paikalle, tekosyy ollut se, että he ovat synnyttämässä.

Eikä silloin kai tullut niin kovaa pikkujoulupäänsärkyä kuin nykyään. Lauantaina matkustin Turusta kotiin, otin kipeästi tarvitsemani puolen tunnin tirsat ja sitten lähdettiin saunomaan P:n kummitytön perheen luo. 

Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä brunssi P:n siskon kanssa ja Naisasialiitto Unionin historialliseksi povattu kokous, jossa piti äänestää jäsenyyden avautumisesta kaikille sukupuolille. Kokous oli mielenkiintoinen ja myös järjestöelämää jäätävästi kiteyttävä. Intohimoja puolin ja toisin herättävä äänestys, jota varten paikalle oli saapunut 150 ihmistä, pöydättiin muutaman ihmisen toimesta ja asia tulee seuraavan kerran käsittelyyn keväällä.

Itse olin kokouksessa P:n äidin kutsumana ja omat intohimot asiaa kohtaan olivat melko laimeat, mutta koin jonkunlaisen heräämisen kokouksessa ja olenkin nyt seurannut keskustelua aiheen ympärillä tarkkaavaisesti koko alkuviikon. Olisiko minusta vielä naisasianaiseksikin?