Hän tykkää myös käydä vierailuilla muilla, mutta siellä huomio kiinnittyy enimmäkseen ulkoisiin tekijöihin. Pitää tutkia nurkat ja kaapit ja tonkia kukkaruukut. Jos leluja löytyy, niin siinäpä sitä! Kotona vieraat saavat usein hänen jakamattoman huomionsa.
Voi sitä liikuttavaa pientä ukkoa, joka aamutuimaan köpöttää olohuoneen poikki jännityksellä katsomaan löytyykö vieraita. Pääsiäisenä heitä löytyikin meiltä useampana aamuna. Oi onnea!
Taaperon rakkauttahan ei voi lahjoin ostaa. Leluista yhtä hieno on juomapilli, risu ja vanha palapeli kirpparilta kuin joku uutuuslelu. Ollaan naureskeltu tätä myös Arvon rakkaan autoharrastuksen kanssa. Että auto on auto on auto, oli se sitten uusin Audi tai roska-auto. Näistä jälkimmäinen on ehkä jopa upeampi äänen takia.
Taaperon saa onnelliseksi olemalla ja se oleminenhan on aika
yksinkertaista. Häntä pitää katsoa, kuunnella (nykyään myötäillä
sanomisia, vaikkei ymmärrä), liikutella leluja ja kieputtaa taaperoa,
jos hän tahtoo. Hänen tasolleen kannattaa laskeutua (siis ihan
fyysisesti) ja heittäytyä mukaan siihen, mikä häneltä tulee luonnostaan.
Leikki!Itse en tätä osannut ennen. Tai osasin, mutta se tuli luonnostaan oikeastaan vain siskonlasten kanssa. Nykyään osaan olla muidenkin lasten kanssa.
Lähipiirissämme on eräs ihana sukulaismies, joka heittäytyy lapsen maailmaan ihan erityislaatuisella tavalla. Läsnäolo ja aito ilo pulppuavat hänestä, ne tarttuvat lapseen ja takaisin. Hän on todellinen taaperokuiskaaja ja Arvo hyödyntää tilaisuuden aina täysillä. Ja me vanhemmat tietysti myös, heidän touhuaan on ilo katsella vierestä.
Näettehän sen tästä kuvastakin. Siinä he ovat täysin kaksin, ei ole ketään muuta. Taaperon parasta aikaa!
No comments:
Post a Comment