Vaikka käynnissä on jo Arvon elämän kolmas joulukuu, on hänellä nyt
vasta ensimmäinen oikea joulukalenteri. Hänen syntymäänsä odotellessa
mieheni osti mulla kaksi suklaajoulukalenteria,
toisen joulukuulle ja toisen Arvon laskettuun aikaan mennessä
syötäväksi. Ne luonnollisesti menivät allekirjoittaneet napaan.
Viime
jouluna meillä oli koko perheen yhteinen partiolaisten kalenteri, josta
Arvo ei toki ymmärtänyt tuon pöläystä.
No, mutta tänä vuonna sitten! Eräs ihana äitikaveri vinkkasi ja
hankkikin Arvolle Lidlistä junajoulukalenterin. Ne kun loppuivat
ilmeisesti nopeasti, joten hän varmisti meille oman kappaleen.
Jokaisesta luukusta tulee siis jonkunlainen juna-asia, ei mitään
syötävää.
Mietimme miehen kanssa, mikä on paras aika päivästä avata
joulukalenteri. Aamu ei ole kiva, koska sitten pitää heti lähteä
päiväkotiin ja jättää uusi lelu kotiin. Päädyimmekin sitten siihen, että
avataan luukku aina päivällisen jälkeen.
Ja niin tehtiin eilen ihka ensimmäistä kertaa juhlallisin menoin.
Lisää, huusi lapsi ja vaati kaikkien luukkujen avausta. Noo, ehkä parin
päivän päästä hän ymmärtää, mikä on joulukalenterin juju. Yksi. Luukku.
Kerrallaan. Jouluun. Asti.
Viime lauantaina Arvo oli isänsä kanssa Paloasemapäivässä ja sai
sieltä myös paperisen joulukalenterin. Tämä kalenteri valjastettiin
pottapalkinto käyttöön. Meillä on ollut pottatarrat käytössä jo viime
kesästä, mutta nyt pottailussa on tullut yhtäkkinen kieltäytymisvaihe
taas eli tarvitaan jytymmät palkinnot :)
No comments:
Post a Comment