Onni, hänen omien sanojensa mukaan, oli eilen kassalla piipahtanut narkkari. "Onko sulla poikaystävä?" "On." "No, mutta hei mä oon sun elämäs mies." "En usko." "Anna mulle sun puhelinnumero, älä nyt kävele onnes ohi." "En anna ja pakko ottaa nyt se riski ja kävellä vaan ohi." Hän myös sanoi odottavansa mua kaupan ulkopuolella kun pääsen töistä, joka sai munt tuntemaan itseni vähän vaivaantuneeksi kun lähdin töistä. Onneksi kaveri oli löytänyt jo uuden elämänsä naisen tai sammahtanut puskaan, eikä sitä näkynyt.
Porin Jazzeilla oli kyllä mukavaa. Lähdin reissuun vähin odotuksin, mutta ne ylittyivät miljoonasti. Hengailua Kirjurissa, jazzkadulla, terassiloisilla. Löydettiin myös Pleikkarin kitaransoittopeli, joka on saatava! Mä olin viel siin aika haka :P
Tein Porissa myös jotain mitä en ole kovin montaa kertaa aiemmin tehnyt. Eli lauloin karaokea. Onneksi Salla kuitenkin lähti kaveriksi, enkä nolannut itseäni yksinäni. "Pokkaa sul on ainakin, se on käynyt selväksi. Liikaa oot sen varjolla jo varastanut anteeksi," kaikui Porin Vaakunan Rokkiteltassa :P Julkaisemisen arvoisia kuvia ei ole olemassakaan tältä seikkailulta, mutta voitte varmasti käyttää mielikuvitustanne :D
Valvoin sitten sunnuntaina katsomani The Villagen seurauksena kolmeen. Katsoin Youtubesta Frendien Bloopersseja ja Mad Tv:n Trina ja Antonia sketsejä. Lämmin suositus.
Tänään kaupalla kävi maailman epärehellisin mies. Hän pudotti kolikot pöydälle, jossa mulla oli pari viisi senttistä, siirsi oman kädessä olevan viisi senttisen toiseen käteen ja väitti, että yksi niistä minun pöydällä olevista viisi senttisistä on hänen, kun ei tiennyt, että mä näin huijauksen. Vähän hankala selittää, mutta toivottavasti ymmärrätte. Maailman epärehellisin mies -tittelin ansaitsee kaikki jotka yrittävät huijata viisi senttiä sixpäkin hinnasta kaupan tädiltä! Murr.
No comments:
Post a Comment