Thursday, May 29, 2008

Kesäreissu numero ensimmäinen


Söin äsken aamiaiseksi belgialaista tuliaisleipää, johon oli ruiskutettu sokeria sisään niin kuin täällä meillä tehdään hillon ja munkin yhteensaattamiseksi. Kiva possualku tällekin kesäiselle päivälle.

Ja eka kesäreissi tuli tehtyä eli heitettyä. Jos ei ulkomaan reissua lasketa jo mukaan kesään.

Kesälomareissuu kesti neljä päivää, kaksi ensimmäistä olin Jyväskylässä, loput Naantalissa.

Oltiin todella huonosti käyttäytyvä joukko Jyväskylässä, mutta oli se ihanaa. Kuusivuotta Jkylässä pesää pitäneet kaverit kun ovat muuttamassa ensi viikolla kaupungista pois, joten meilläkään ei ole siellä enää syytä käydä. Ja meno oli sen mukaista...

Ja kun minä puhun huonostikäyttäytyvistä naisista, en puhu mistään mummojen potkimisesta tai bussipysäkkien ikkunoiden rikkomisesta. Vaan tytöistä, jotka on vähän pahoja suustaan ja kiusivat poikia, nauravat paljon ja juovat kesädrinkkejä koko päivän (virtasia :P). Jossain välissä juttu meni vähän pitkälle kun luvattiin kaikki ottaa kolmanneksi nimeksemme Janos (Janos Valmusen kunniaksi) ja vielä tatuoida tyypin naama pakaroihimme... Mutta kuvattiin me myös Bussipysäkillä-video, joka sisältää punk-osioita. Se on nähtävillä Facebookissa.

Meidän romuryhmä rupatteli välillä ihan järkeäviäkin, jopa viiden aikaan aamulla. Viikonlopun polttavat puheenaiheet oli uskonto, pettäminen ja rakastamisen eri muodot.

Tuli Jkylästä Turkuun Varsinais-Suomen demarinuorten kanssa. Matkalla aloin pohtia puoluetoimintaan mukaan lähtemistä. Olen miettinyt sitä jo muutaman vuoden. Ongelmaksi vaan on muodostunut sopivan puolueen löytäminen. Demarinuori Kaarina sanoi sopivasti, että hän valitsi pienimmän pahan. Ja eihän täydellistä puoluetta voi olla. Sellaista joka vastaisi täysin omia mielipiteitä, sitä varten pitäis perustaa ihan oma puolue.

Yleensä vaaleissa olen äänestänyt Vihreitä, Vasureita tai SDP:tä. Näistä ensimmäiseen en liity henk. koht. syistä ja tietyistä näkökulmaeroista. Tokan nuorisoryhmässä temmeltää angstiset teinit, jotka touhuaa sellaisia mihin en halua mukaan. Viimeinen vaihtoehto on sitten ehkä se tylsin, tasapaksuisin, mutta tietysti myös vaikutusvaltaisin.

Sitten vielä olen lukenut Stephen Hawkingin Ajan lyhyttä historiaa ja miettinyt, että onko millään politiikalla mitään väliä ja pitäisikö sitä sittenkin tutkia suhteellisuusteoriaa ja avaruutta.

Ja sitten pää räjähtää.

Nädessa vietin laatuaikaa äidin kanssa. Kierreltiin kaupungilla, moikattiin mammaa ja syötiin suomalaisia uusia perunoita sillin kanssa. N.A.M. Käväisin myös hautausmaalla kurkistamassa pappaa, jonka kuolemasta tuli jo 10 vuotta tänä keväänä Ö_ö Ihan uskomatonta, että siitä on niin kauan. Nekin surun tunteet muistaa vielä niin elävästi.

No taas siitä kuolemasta. Vaikka sitäkin on tullut tässä pohdittua, oikein eri uskomuskuntien edustajilla edustettuna Jyväskylän kaukaisimmassa ja tuulisimmassa puistossa, jossa pulsut kiljuu ja sedät hierovat rumpuja.

Takaisin asialinjalle. Kävin Turussa Väinö Aaltosen museossa Quaritin kanssa katsomassa Maailman ihanin tyttö -valokuvanäyttelyn. Kuvat olivat kauniita ja niiden ideat vielä kauniimpia. Lastenkodissa kasvaneet tytöt oman elämänsä kauneimpina ja tärkeimpinä ihmisinä.

Iskän näin vähän ohimennen, koska hän palasi vasta Belgiasta, jossa oli hienosti yltänyt Ralli-kilpailussa kakkostilalle ja monessa luokassa/sarjassa/mitä ne on? ihan ykköseksi asti. Hyvä iskä!!! Toivottavasti ehdin kesällä henkailemaan Naantalissa oikein roppakaupalla.

Viikonlopuksi on taas luvassa auringon lisäksi valmistujaiset, grillibileet ja tallinnan reissu vielä kaupan päälle. Rankkoja nää kesäviikonloput. Mutta niin ihania.

1 comment:

  1. Moi.

    Huomasin kirjoituksesi näin hieman jälkijunassa, mutta ajattelin, että kommentoin sua silti.

    Kirjoitit pohtineesi lähtemistä mukaan puoluetoimintaan. Se on hyvä alku; jostainhan se on pakko se pohtiminenkin aloittaa.

    Politiikan parista harvemmin löytääkään sellaista vaihtoehtoa, jossa kaikessa olisi samaa mieltä. Poliittiset ryhmät tarjoavat tietyn viitekehyksen ja arvopohjan, joiden puitteissa asioita ajetaan.

    Miksi ylipäätään haluaisi tulla mukaan politiikkaan? No, halu vaikuttaa omaan ja muiden lähiympäristöön ja laajemminkin. Politiikkahan on käytännössä kaikesta ympärillä olevasta päättämistä. Politiikka on väline, jonka kautta säädetään lait, päätetään yhteisistä palveluista, infrasta jne.

    Itse lähdin politiikkaan mukaan siksi, että olin tyytymätön johonkin asiaan ja halusin vaikuttaa asian etenemiseen. Ryhmän valinta ei lopulta ollut itselleni erityisen vaikeaa - hieman syventymällä eri poliittisten ryhmien arvoihin löysin oman poliittisen kotini hyvinkin kivuttomasti.

    Itse kirjoitit pohtivasi kolmen vaihtoehdon välillä. Mitä oikeastaan yleensä tiedämme eri ryhmistä on joko julkisuuden kautta kuultua tai ystävien kautta nähtyä.

    Itse demareiden toiminnassa jo useamman vuoden mukana olleena en kyllä allekirjoita näkemystäsi siitä, että demaritoiminta sinänsä olisi millään tavalla tylsää.

    Toki media tykkää tarjota vielä kuvaa tietynlaisesta sosialidemokratiasta - jos aina uutisjuttujen kuvitukseksi kaivetaan torilla tönöttävät mummot ja papat niin ei varmasti kuva tule muuttumaankaan. Todellisuushan on toisenlainen.

    Tällä hetkellä puolueen toiminnassa on mukana suuri määrä nuoria ja innovatiivisia ihmisiä, jotka eivät vaan päädy median kautta näkyviin.

    Joka tapauksessa, jos vielä siis pohdit mukaan lähtemistä, etkä ratkaisua ole vielä tehnyt, niin rohkeesti vaan mukaan. Tuu kattomaan mitä meillä tehdään; Demarinuoret järjestää vuosittain todella paljon valtakunnallista toimintaa, jossa pääset kyllä testaamaan omia ajatuksiasi ja ennakkoluuulosi (www.demarinuoret.fi).

    T,
    JaniR.

    ReplyDelete