Kiitos juhlista.

Ja lahjoista ja korteista ja muistamisesta kaikki murut. Ootte parhaita. Ja kiitti ihana PMMP mahtavasta maanantain keikasta!

Itse en näyttänyt ehkä parhaita puoliani perjantaina. Booli ja baarissa tarjotut drinksut olivat tälle uudelle 25-vuotiaalle ehkä vähän liikaa :) Kiitos siis myös käsilaukun kantamisesta kotiin saakka!

Se täytyy kyllä sanoa, että mun mielestä on tosi epäkohteliasta, että jotkut tulonsa vahvistaneet vieraat jättivät tulematta, eivätkä vaivautuneet edes ilmoittamaan mitään. Harmitti kyllä oikeasti kun moni valmiiksi pienien bileiden vieraista teki oharit :(

Lauantaina jatkettiin vielä vähän juhlimista ihkun turkuvieraan kanssa. Oli kivaa olla ihan kahestaankin välillä, kun isossa porukassa tulee harvemmin kunnolla keskusteltua. Ja kahdestaan uskaltaa sanoa aina vähän niitäkin asioita, joita ei isossa porukassa uskalla. Eli good honest conversation!

Sunnuntaina vieraiden lähdettyä mökötin juhlasotkujen keskellä ja nostalgisoin. Luin vanhoja päiväkirjamerkintöjä, olinpa mä silloin 19-vuotiaana Helsinkiin muuttaessani kyllä aika toiveikas ja sinisilmäinen tyttö. Siinä mä sitten juuri 25 vuotta täyttäneenä ikävöin kaikkia niitä tunteita, joita silloin tunsin. Sitä kärsimättömyyttä, intoa, spontaaniutta, haaveilua ja pakahduttavaa ihastusta.

Ok, myönnetään, aika ehkä kultaa nyt hieman muistoja ;) Mutta on niitä hauska välillä muistella. Ja sitä voi nyt nauraa niillekin asioille, jotka silloin tuntui niin maailmaa mullistavilta ja ylitsepääsemättömiltä.

Ihanista nostalgiatunnelmista olenkin sitten ajautunut nuhaan, yskään ja stressiin. Töissä ei mennyt ihan parhaiten, jotenkin olen ollut jumissa muutenkin. Tehtävää on vaan jotenkin niin loputtomasti...

Tänään tää vanha kyyninen akka aloittaa sitten ohjelmoinnin opettelun (aloitin sen kyllä jo viime yönä unissani). Siitä oon innoissani ja luulen, ett tykkään siitä ja toivon, että osaan myös.

Noh tässäpä tää menee 25-vuotiaanakin eteenpäin. Tein mä viime vuonna kehittelemäni aikuistestinkin. En jaksa sitä sen kummemmin eritellä kuin, että viime vuonna sain 8 ja puol. Tänä vuonna enää 6. Rahatilanne- sekä siviilisääty"ahdinko" ovat syventyneet, eikä viikonloppuisin tuu vieläkään vaan juotua punkkua ja syötyä juustoja. Vaikka isotädille niin viime perjantain synttärilounaalla valehtelinkin ;)

Syksy etsii mua... Hmmph, ehkä ensi viikolla elämässä tapahtuu taas jotain jännää :)

"Hetkeksi toisiko se sitä vaaraa, joka vatsassa vääntyi silloin..."