Ja juhlinut sitä tarpeeksi. Lauantaina juhlaputki huipentui sukulais-kaveri-mega-pippaloihin. Mega on siellä välissä, koska nää saattaa jäädä mun viimeisiksi isoiksi juhliksi, joissa en ole masentunut. Masennus-juhlilla tarkoitan pyöreiden vuosien täyttämistä...
Kaikki juhlat ovat kyllä olleet ihan parhaita ja olen häpeilemättömästi nauttinut siitä, että olen ollut keskipisteenä ja juhlinnan kohteena. Ruoka on ollut hyvää, juotavaa on ollut riittävästi, vieraat ihania ja lahjojakin ihan kauhiasti! Arvostan kovasti kaikkea apua ja iloa ja kauniita sanoja ja onnea ja elämänohjeita ja toivotuksia ja haleja, joita olen saanut <3
Tämä viikko on ohjelmaa täynnä. Eilen työnsin kuulaa. Tänään vein mamma-kaverilleni valmistujais-valkosuklaa-puolukka-kakkua. Huomenna teen töitä varmaan aamusta iltaan. Torstaina menen museoon ja kokkaan parsaa ystäville uudella parsakattilallani.
Perjantaina lähdenkin sitten reissuun. 10 days. Helsinki-Cambridge-Rooma-Helsinki. Iiiiiii.
Sain mamma-kaverilta orkidean valmistujaislahjaksi tänään. Orkideat tuovat mieleeni aina sen, kun ensimmäistä kertaa omistin kyseisenlaisen kukan.
Olin juuri muuttanut pois kotoa kämppikseni kanssa yhteen. Pidimme tietysti tuparit. Olin päättänyt pienessä (tai ainakin nuoressa) päässäni, että jos eräs hölmö poika tajuaa kaiken vihjailuni jälkeen tuoda minulla tuparilahjaksi orkidean, rakastan häntä ikuisesti. Ja hän toi.
Orkidean saatuani tein kämppikseni kanssa sopimuksen, että jos pidän kukan hengissä puoli vuotta eli todistan olevani hyvä elävien asioiden elossapitäjät, saan tahtoni läpi ja hankimme lemmikin.
Kukka kuoli ennätysnopeasti, eikä tullut lemmikkiä taloon. Ja se rakkauskin loppui.
No comments:
Post a Comment