Kävin tänään yksin leffassa ekaa kertaa eläessäni ja näin sen jälkeen yhden vanhan heilan, jota en ole nähnyt melkein neljään vuoteen. Mulla oli tietty likainen tukka ja möllö-naama ja kävelin vähän huonosti, kun aloitettiin eilen tyttöjen kanssa aikuisten yleisurheilukoulu, jossa oli harjoiteltu 1,5 tuntia sateessa kestävyysjuoksua... Aiku sattuiki kivasti. Sade sekä heila.
Ja muuten miksi, aina kun päättää vakaasti alkaa syömään terveellisesti ja laihtua kesäkuntoon kuukaudessa (joo joo tiedetään), yllättää itsensä syömästä kermaista pekoni-pastaa lounaaksi?
Aika ehti taas juosta. Meni pääsiäiset, valmistumiset ja vaputkin. Ja Berliinissäkin kävin duunimatkalla pikaisesti. Meno ei hiljene. Viime viikonloppuna Lappeenrannassa, ensi viikonloppuna Turussa. Sen jälkeen viikonloppu vierähtää Cambridgessa siskon luona, jonka jälkeen tämä tyttö ystävineen löytyy viettämästä viikonloppua (ja tietty koko edeltävää viikkoa) Roomassa ihanan italialaistuneen ystävän luona.
Viime aikoina olen keskittynyt parsan keittelyyn, jääkiekon katseluun, auringossa oleiluun, valmistumiseen (sitä on juhlittu jo useat kerrat ;)), skumpan juomiseen, elokuviin ja vähän töihinkin. Kevät-sutinat on jo jääneet taakse. Ei niist sit kukaan ollukaan kiva.
Olen lisäksi aloittanut sekalaisen proosan kirjoittamisen... taas kerran. Tämä automaattisesti tuntuu köyhdyttävän sanallista blogiarkkuani jostain syystä. Ei kai niitä sanoja sitten riitä joka paikkaan. Yritän kuitenkin olla reippaampi blogisti, koska siitä on kovasti itselle iloa.
Ai niin, jottei totuus unohtuisi. Vappuaattona, herran vuonna 2009, olin Taipalsaarelaisen huoltoaseman ravintola Reinikassa (josta saa kyltin mukaan pitsaa myös täytteillä) katsomassa Tony Halmetta ja Erotic showta, joka koostui kuusikymppisestä miesstripparista, kahdeksantoista vuotiaasta tyttöstripparista ja play-backina laulavasta ilmeettömästä vähän lösähtäneestä Viikingistä. Ja kyllä se oli juuri niin kamalaa, miltä se kuulostaakin. Mutta ainutkertaista.
No comments:
Post a Comment