Sateessa.

Aamulla kotona olin ihan, että okei, nyt on aika näyttää, että olen tosissani sen tuhannen kilometrin kanssa. Ulkonahan sataa - "varovainen jee"!

Puin tuulivaatteet päälle, upotin läppärirepun muovipussiin ja varasin paperia pyörän kuivaukseen. Ulkona totesin, että sataakin vähän enemmän kuin olin kuvitellut. "Mutta ei se haittaa, mähän olen aivan helvetin reipas hei!"

Jossain vaiheessa huomasin, että käsivarret tuulitakin alla alkavat kastua. Töihin saapuessani olin kuin uitettu koira. Puristin vettä rintaliiveistäni pukuhuoneessa. Reipas-adjektiivi vaihtui ääliöön.

Ens kerralla sitten ainakin sadetakki niskaan, right?