Joulun perinteitä

Olkoon elämä piparia vaan!

• Naisten pipari-ilta. Ihana paras ystäväni ja kaasoni (kauanko voi viitata ihmiseen kaasonaan, hänhän on jo vähän niinkuin jättänyt tehtävät taakseen, vai voiko kaasoa kiusata vielä esimerkiksi paperihääpäivänä?) järjestää vuosittain talkooillan, jossa leivotaan ja koristellaan pipareita. Naiset ja lapset tervetulleita! Tarjolla glögiä ja naurunkiherrystä.
• Kulosaaren Casinon joulubuffet. Helsinkiläistyneet turkulaiset miehineen vetävät itsensä ähkyyn joka vuosi tunnelmallisella kasinolla, josta maisemat olisivat varmasti upeat jos joskus näkisi metriä pidemmälle ikkunasta. Pitänee joskus käydä kesälläkin. Jos ehditään käydään myös muissa Royalin buffeteissa pienemmillä porukoilla (kaks yhden hinnalla -lipuilla tietysti). Tänä vuonna kokeiltiin myös Fishmarketin jouluruokailu, buffet oli erinomainen, mutta pöytiin tarjoillut pääruoka ja jälkiruoka eivät kyllä sykähdyttäneet.
• Itsenäisyyspäivä. P:n mukana tullut perinne, jolloin vietetään hänen perheensä kanssa joulua. Joulu tulee siis jo "etukäteen" joka vuosi. Jouluruokaa ei oikeastaan tarjota, paitsi P:n äidin italiansalaattia, mutta joulupukki käy (tänä vuonna P:n siskonpoika) ja vietetään aikaa yhdessä. Kiva perinne siinäkin mielessä, että joulu on aina kaikilla niin ruuhkainen, niin ehditään sitä tällä tavalla kaikessa rauhassa yhdessä viettää ja joulunpyhinä ehtii juosta sitten muualla.
• Mummokaverin joulukortit. Siitä asti, kun Aada oli vielä Napinkainen eli äitinsä mahassa, olen käynyt joka joulukuu kirjoittamassa mummokaverin joulukortit. Joka vuosi niitä on ostettu, kirjoitettu ja lähetetty 9 kappaletta, tänä vuonna jäi yksi kirjoitusvaiheessa yli. Minä keksin heti, miksi yksi jäi yli, mutta mummokaverilla kesti hetki. "Ai niin, eihän mulla oo enää poikaa". Niin siinä valitettavasti kävi, että mummokaverin ainut lapsi kuoli syksyllä.
• Joulukarkit. Olen tehnyt niitä joka vuosi P:n perheelle lahjaksi (piti tehdä ekana jouluna tietty hyvä vaikutus!) ja tänä vuonna käynnistän tehtaan uudelleen vielä viikonloppuna ja teen niitä omallekin perheelleni. Pitäisi myös jakaa täällä blogissa hyväksi havaitut karkkiohjeet, haen niitä joka vuosi uudelleen netistä ja parhaan piparitoffeen ohjeen olen jo kadottanutkin ehkä iäksi.
• Isän tädin edesmenneen miehen sisarella ja tämän miehen luona vierailu. Oikeastaan ainut lapsuudesta asti muuttumattomana säilynyt jouluperinne ja siksi sitäkin rakkaampi. "Meidän joulu alkaa siitä kun sinä käyt", sanoo Siiri joka joulu. Ja niin alkaa muuten minunkin. Lapsena käytiin aina katsomassa Joulurauhan julistus heillä, nykyään siitä on pitänyt hieman joustaa mutta aina ennen joulunpyhiä on tullut käytyä. Ja tänä vuonna palautetaan alkuperäinen perinne!
• Sinkkukinkut/Tapsan tahdit. Mun mielestä jouluna on kiva käydä baarissa kavereiden kanssa - joko joulupäivänä tai tapanina. Joidenkin mielestä varmaan ehdoton EI! mutta on siinäkin oma tunnelmansa, joulurilluttelussa. 
• Pelastusarmeijan joulupata. Hyväntekeväisyyttä ja parasta joulumieltä itselle! Uskoa ihmisiin ja rauhaan ja rakkauteen! Jos ette usko, kokeilkaa itte. Tunti padan vieressä tuiskussa (tai vesisateessa niin kuin tänä vuonna) ja maailma on taas niin paljon parempi paikka...
• Perhe. Avioeroaikuisena perhe ei ole enää siinä samassa roolissa jouluisin kuin ennen, mutta tietysti edelleen tärkeässä - vaan vähemmän perinteisessä.  Minun perheeseeni kuului vielä 10 vuotta sitten 4 henkeä, nyt perhepiirissä pörisee yli 10 pientä ja suurta ihmistä (ja tämä siis vain minun puolen perhe, P:n puolelta tulee saman verran lisää)... More the merrier! Aikamoinen säätöhän siitä joka joulu syntyy, mutta yleensä saadaan rullaamaan, eiköhän tänäkin vuonna!