Vuosi 2013

Tänä vuonna on juhlittu todella monet kolmekymppiset, koska suuri osa ystäviäni jakaa kanssani saman syntymävuoden 1983. On ollut toki ihan mahtava juhlavuosi, mutta täytyy sanoa, että onneksi seuraava samanlainen on vasta 10 vuoden päästä. Rankkaa!

Rahaa säästääksemme ja toisiamme hauskuuttaaksemme päätimme jo viime vuoden puolella, että kaikkia kolmekymppisiä juhlistetaan lahjojen sijaan laululla, joiden valitsemista hiottiin vuoden mittaan. Jokaisiin juhliin harjoiteltiin yhtä paljon (0-1 kertaa). Minun juhlissani ystävät lauloivat Pidä huolta, minusta se kuulosti upealta. Liikutti.

Niin, itsekin täytin 30. Säästyin ehkä pahimmalta kriisiltä häämatkan osuvan ajoituksen ansiosta, vaikka tuntuu etteivät ne ystävätkään ole pahemmin kriiseilleet.

Vuoden aikana menin sekä kihloihin että naimisiin. Tuntuu vieläkin uskomattomalta, että elämä vei minut vuoden aikana ensin pariisilaiseen maailmanpyörään ja tuoreena aviovaimona vetistelemään Espoon maistraattiin. Ja kaikki se rakkaus, mitä olemme saanet toistemme lisäksi lähipiiriltä. Polttarit! Häävieraat! Rakkauden vuosi 2013! Kiitos, kiitos, kiitos!

Hih, ja muuten tänä vuonna ei tainnut mennä kukaan muu tuttu naimisiin paitsi minä ja mun isä. Hyvä me!

Nyt eletään avioarkea, eihän se eroa avoelämästä juurikaan. Paitsi että mulla on uusi sukunimi ja en vielä kyllä ole siihen tottunut. Ja vihjailuja perheenlisäyksestä saa kuulla useammin.

"Muistatteko sen vuoden 2013, kun kaikki sai lapsen?" Olen vuoden aikana saanut tutustua uusiin ihmisiin - muutamiin isoihin ja moniin ihaniin pieniin. Aiemmin taisin kuvittella, että kaikki vauvat on samanlaisia ja näyttää samalta, mutta tämä vuosi on opettanut toisin. Pieniä erilaisia persooniahan ne on kaikki jo aika alusta. Tuleekohan samanlaista "vauvaruuhkavuotta" enää toiste. Toisaalta ehkä emme ole nähneet vielä mitään...

Ja minusta tuli myös toistamiseen kummitustäti. Tärkeät, rakkaat siskontytöt. 

Toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja kävin Afrikassa. Se oli kyllä elämäni reissu ja jätti sulateltavaa pitkäksi aikaa. Ja hingun päästä sinne uudelleen. Vuoden aikana kävin myös Pariisissa ja Pietarissa (ekaa kertaa Venäjällä). Ja Tallinnassa katsomassa Robbieta!

Kop kop kop. En ollut yksissäkään hautajaisissa. Kop kop kop. Mutta tämä tarkoittaa, että minulla on kaikki rakkaat ympärillä, jotka olivat vuoden alussakin. Siitä olen onnellinen. Mutta silti kop kop kop.

En kirjoittanut kirjaa, mutta osallistuin yhteen kirjoituskilpailuun. Alku sekin, vaikkei menestystä tullutkaan.

Lopetin lihansyönnin (tästä mietteitä lisää jossain vaiheessa).

En pyöräillyt 1 000 kilometriä tänäkään vuonna (750 kilometriin se jäi). Sen sijaan ostimme kesärutkun aka auton, joka on meillä edelleen. Hmph.

Joulukuussa olen uskaltanut tunnustaa itselleni, että olen ollut vähän väsynyt enkä jaksa kaikkea. Sen tunnustamisen jälkeen on helpottanut, väsyttävintä koko asiassa ehkä oli se ponnistelu väsymystä ja sen myöntämistä vastaan. Eilen paistoi aurinkokin, kyllähän se tästä.

Selailin kuvia tältä vuodelta, niistä todettakoon: Näin edesmenneen Nalle Lehtosen Lohjan Tanhuhovissa ja Robinin Aadan kanssa Circuksessa, Kickersit tulivat takaisin, neuloin kahdet villahousut ja paljon sukkia ja lapasia, kävin katsomassa MM-jääkiekkoa, olin mukana järjestämässä tuottoisaa tavarakeräystä Hope-järjestölle, vietin mahtavan kesän festaroiden, mökkeilen ja häitä valmistellen, kasvatin tomaatteja parvekkeella, sienestin, tein omenahilloa, söin mahtavissa ravintoloissa (aika monesti), kokkailin, kävin sirkuksessa, juhlin, juhlin ja juhlin. Ja kaikki tämä mahtavien ihmisten kanssa.

Good year 2013!