Aika kultaa muistot. Tuskin viime vuonnakaan lähdin pikkujouluista väsymyksen takia. Varmaan samasta syystä kuin tänä vuonna, liikaa viiniä ja tunne, että tää homma on nyt taas niin nähty tältä vuodelta.
Ihan hauskaa oli oman tiimin kanssa, sovittiin että ensi vuonna ei puhuta kenellekään muulle kuin omillemme, niin ei tarvitse irrotella kenenkään käpäliä toistemme olkapäiltä.
Lauantaina (kun vihdoin selvisin sängystä ylös) oltiin P:n siskonlasten kanssa jäkismatsissa. Maamme-laulun esittivät lapset ja aloituskiekon heitti sotaveteraanipappa. Minulla oli krapula. Laulun ajan sain vielä hillittyä kyyneleitä, mutta papan astellessa jäälle oli peli menetetty. Vollasin naama punaisena ja lapset ihmettelivät. Ja nauroivat. Ja tuntuivat myös ymmärtävän. P otti valokuvia. Hysteria vain ruokki itkuani.
Sunnuntaina pystytettiin perinteiseen tapaan aamupalamaja, jossa nautittiin myös pipareita ja joulutorttuja.
Sunnuntai-iltana ehdittiin vielä testata Tapiolan Funky Burger (todella suosittelen mestan kasvishampurilaisia, portobello-punajuuripihvi/vuohenjuusto-yhdistelmä, nam!) ja käydä tsekkaamassa se paljon suositeltu ja minua mietityttänyt Gravity. Oli se hieno. Parasta 3D:tä. Sandra Bullockin aiheuttamasta hämmennyksestäkin pääsin yli. Suosittelen sitäkin! Ja Kino Tapiolaa, vanhan ajan fiilistä!
No comments:
Post a Comment