Tulppaaniaika

Ajeltiin äidin luo perjantaina. Vietiin oransseja tulppaaneita - lienee äidin lempiväri. Pitsaa ja pitkästä aikaa hää- ja häämatkakuvia. Oi.

Illalla oli niin lämmin, että lasitetun parvekkeen ovi sai olla olohuoneeseen auki. Aamulla oli lunta.

Vanhainkodissa asuva isotäti ei ole vuosiin tunnistanut, yleensä ei edes juuri reagoi vierailijoihin. Tällä kertää tädin käsiä paleli ja tartuin häntä käsistä. "Onpa sinulla kuumat kädet", hän sanoi. Ja tämän jälkeen jutteli minulle suoraan pitkät pätkät. Ei mitään järkevää. Jotain siskosta, jotain pois lähtemisestä. Hän kuitenkin kysyi missä minä asun ja kun olin lähdössä, hän sanoi "tule käymään kun tulet taas tännepäin." Olikohan se se kosketus?

Isotädin naapurissa asuu edesmenneen miehen sisko ja hänen miehensä. Vietiin liiloja tulppaaneita - P valitsi. Tarjolla oli kinkku-jauhelihapitsaa. Kuiskasin P:lle, että minä voin syödä. P:n kieltäytyessä pitsasta lohduton katse minuun päin "Kai sinä syöt?" Ja söinkin. Kohteliaisuudesta. Kyseinen mummeli kun sattuu olemaan yksi herttaisimpia mummeleita maan päällä.

Illalla tortilloita, ystäviä ja vauvoja. Viiniä! Ilon ja surunkin kyyneleitä! Taas Turussa niin kuin aikoinaan. Yöbussilla kotiin.

Sunnuntaina kotimatkalla käytiin vielä isällä, jossa isän vaimosta oli tullut ensimmäistä kertaa mummo. Vielä yksi iso kimppu tulppaaneita. Vaaleanpunaisia tähän tilanteeseen!

Kotona tulppaanit olivat ehtineet kuihtua. Täytyy ostaa uusi kimppu!