Maailman pisin matkapostaus Cambridgestä ja Amsterdamista

Öööh. Im speechless. En tiiä, enkä uskalla oikein aloittaa mistään. 10 päivää hurahti ja ihaninta oli koko ajan. Niin paljon kaikkea, että. Kokeillaan.

Cambridgessä hengailin Aadan ja Siskon ja Lankomiehen kanssa. Taas tuli monta kalleimpaan ja rakkaimpaan muistoaarrearkkuuni suljettavaa hetkeä leikkiessäni ja tanssiessani ja pyörähdellessäni ja supatellessani Tirpun kanssa. Ostin hänelle hänen lempitv-sarjansa hahmon Makka Pakka-pehmolelun. Enemmän häntä kuitenkin kiinnosti mun matkalaukun sisältö, kännykät ja lakkapullot. Hän osaa kyllä jo niin valtavasti kaikkea, että meinasin välillä ihan pakahtua ylpeydestä ja kyyneleet nousi väkisin silmiin kun hän tapailee sanoja, joista tärkeimmät on tietty "Heenu-täti". Meidän pieni poopoo-machine on niiiiin ihana ja rakas tyttö!!

Reissussa syötiin sekä Englannin perinteistä Fisua ja Chipsua että Välimeren bbq-bufetissa aivan mahtavia herkkuja. Ja tietty Tescokin tarjos taas kaikkea mässättävää juustoista sipseihin ja omenajälkkäreihin ja cookieseihin. Shoppailtiin siskon kanssa taas outlet-kaupassa, josta nappasin mukaan parit paidat ja kengät 50 eurolla. Not bad. 3 kiloa tuli jo Englannissa lisää matkalaukun painoon. Ja toiset 3 vyötärölle.

Ilmat oli vaihtelevat. Välillä paistoi, välillä oikein ukkosti. Kierreltiin autolla lähikyliä, jotka olivat kyllä viehättäviä. Arkkitehtuuri on niin erilaista mitä Suomessa on ikinä ollut.

Ihaninta oli vaan taas olla tärkeiden ihmisten kanssa, joita on ihan vallaton ikävä välillä.

Tampereen kautta Standstedille lentäminen _yksin_ oli kyllä ihan tuskaista. Onneksi minua viihdyttivät pariskunta, jotka vuoroin riitelivät ja vuoroin suukottelivat.

Tampereella kävin myös mummun ja vaarin kivellä, jossa nyt lukee molempien nimet.

Viime tiistaina hyppäsin sitten EasyJetin koneeseen ja viiletin sateisesta Englannista vielä sateisempaan Amsterdamiin, jossa vietetyn ajan (7 pv) jaan kätevästi mielivaltaisesti valitsemiini lohkoihin, jotka eivät ole missään järkevässä järjestyksessä.

Shoppailu: Kierreltiin hauskoja second hand putiikkeja, joista useat eivät olleet ikävä kyllä auki helatorstain takia. Yhdet kasari-shortsit jäi kuitenkin käteen, toiset ostin American Eaglen kaverikaupasta. Shortseja siis on. Intiaanikesä tervetuloa. Yksiltä markkinoilta ostin kaksi kassia, joista toinen tuunattu uniikkikappale (my so called peppi pitkätossu-kassi). Ja huivin. Girlzzzz-kaupasta ostin vihreän paidan, jossa on Lisa Simpsonin kroppa ja oma pääni on siis hänen päänsä.














Ilmat: Joka päivä kiiteltiin onneamme, ettei satanut. Viime viikolla ei ollut sikakylmä, eikä sikalämmin. Viikonloppuna oli 20-25 astetta ja aurinko helotti. Se oli ihanaa! I do do do love the sun.














Queens Day: Hulluja nuo amsterdamilaiset. Sata kertaa suurempi kansanjuhla kuin vappu. Ihmiset yhtä humalassa ja pukeutuneena oranssiin. Joka kulmassa pienet kemut pystyssä ja muutamissa paikoissa tooosi isot kemut. Me istuttiin isoissa kemuissa piknikillä ja juotiin myöhemmin kamalan makuisia Mojitoja. "Kun katsoo maailmaa vaaleanpunaisten aurinkolasien läpiii, niin nähdä voi auringon."

Baarit: Muutamissa noissakin tuli käytyä ja terasseilla. Oma lemppari oli Cocos, jossa margaritat tuotiin reteesti tuopeissa. Ekan illan ekassa paikassa oli myös tyttöjen päät pyörälle saavat baarimikot, joita käytiin vuorotellen ihailemassa. Kivoja istuskelupaikkoja, meidän porukka suosi irkku-pubeja, koska niistä sai siideriä, joka on kuitenkin elämän eliksiiriä. Semmoisia kummallisuuksia oli kuin, että vessaan meno maksaa. Narikka pitää maksaa, vaikkei sinne mahtuisikaan takkia. Ai niin ja toki käytiin lauantaina katsomassa Suomen matsia sporttibaarissa ja huudettiin parinkymmenen suomalaisen kanssa.

Ravintolat: Nam. Muutama oikein mainio ravintolakokemus. Surinamilainen/kiinalainen oli jännittävää ja herkullista. Indonesilainen oli järjettömän hyvää, vaikka tosi tulista. Siinä ravintolassa oli myös töissä Hollannin komeimmat miehet, jotka toivat oman lisänsä elämykseen. Indonesialainen jälkiruoka oli kyllä jokaiselle ruokailijalle suuri pettymys. En suosittele. Myös yhdessä meksikolaisessa koettiin pettymys. Annos oli pieni ja tylsä. Juusto ja kanaa ja tortillalättyjä. Plääh. Tässä ravintelissa oli kyllä mitä mainioimmat rinksut. Kokeilin myös Hollannin herkkuja kuten silliä hot-dog-sämpylässä ja friteerattua juustua. Molemmat oikein maistuvia, varsinkin rapulassa. Sain myös matkalla elämäni parhaat falafelit. Ja kahviloissa oli tosi hyviä sandwichejä.

Vaikka ruoka olikin useimmissa paikoissa mainiota, ei palvelukulttuuri kuitenkaan ihan hivellyt kiireistä suomalaismieltä. Yleinen ongelma ravinteleissa oli, että ruokalistoja ei riittänyt kaikille. Yhdessä ravintolassa ei saatu vettä, koska puhtaita laseja ei ollut tarpeeksi?!? Ruuan tulo kesti, laskun tulo kesti, kaikki kesti. Eräänä aamuna tehtiin elämämme virhe, kun mentiin ulos aamupalalle. Istuttiin ekassa kahvilassa parikymmentä minuuttia... ei näkynyt tarjoilijaa. Siirryttiin seuraavaan kahvilaan, jossa tilaukset otettiin, mutta kun niitä ei puolen tunnin kuluttua oltu edes aloitettu tekemään, lähdettiin. Hidasta. Mutta oli niitä hyviäkin paikkoa, kiireessä ei kuitenkaan kannattanut lähteä syömään. Se ei onnistu.

Nähtävyydet: Tsekattiin me muutama. Kanaaliristeily oli ihan hauska, näki kaupunkia eri tavalla, vaikka samaltahan noi kanaalit näyttää joka puolella kaupunkia. Meinasi myös tulla pieni räkky ranskalaisen eläkeryhmän kanssa, kun niillä oli kylmä ja tunkivat väkisin kiinni ikkunaa, josta me otettiin valokuvia.

Museoista käytiin vain Anne Frankissa, jonka piilopaikka oli surullinen, mutta mielenkiintoinen paikka. "Anne Frank antaa kasvot kaikille keskitysleireillä kärsineille ja kuolleille. Onneksi tunnemme kuitenkin vain nämä yhdet kasvot, sillä jos tuntisimme kaikkien kasvot, emme enää voisi elää," mukaelma: Auschwitz eloonjäänyt.

Punaiset lyhdyt. Siinäpä vasta hämmentävä kokemus. Tädit/naiset/iloiset tytöt siellä näyteikkunoissa keikisteli kaakeloiduissa huoneissa, joissa oli sänky ja vessa. Verho edessä kertoi siitä, että siellä oli asiakas. Kerrassaan kummallista oli, ei sitä usko todeksi ennen kuin näkee, niin outoa se oli. Myös hyvin ajatuksia herättävää.

Tivolilaite. Ei varsinainen nähtävyys, mutta yks aivan mahtava juttu matkalla. Ja paras tivolilaite missä ikinä oon ollut. Korkeutta 55 metriä ja nopeutta 125 km/h. Oli ylhäältä aika makeat maisemat ja kyyti mieletöntä.



Ainiin. Ja nähtiin tietty myös Multatulin patsas :D
















Majoitus: Ystäväiseni ihana Hanna asuupi hienossa tyypillisessä iiisossa vaaaanhassa amsterdamilaisessa "rivitalossa". "Kotikatu ja matkalaiset" kuvassa. Ei siellä muita melkein olekaan. Se oli niiiin makee, isot huoneet ja vanhat kaikki systeemit vielä. Kämpän omistaja remppaa sitä just kuntoon ja siitä tulee varmaan aikas hieno kun valmistuu. Kämppiksinä Hannalla oli klassisen musiikin soittajia, jotka olivat mukavia, mutta muutaman kerran se pillin vingutus vähän hermostutti.

Käteen jäi: Rusketusraidat, ihania muistoja parhaista tytöistä ja hauskoja juttuja kerrottavaksi. Miljoona uutta kokemusta ja 120 valokuvaa. Tuliaisia muutama kappale. Nuha. 20,6 kiloa tavaraa matkalaukussa. Hinku jatkaa matkustelua. Lentokoneessa viestintäihmiseltä saatu käyntikortti (verkostouduin :P).

Kotiinpaluutunnelmat: Aika kammot. Hirveä masis, mikään ei onnistu, jopa jotkut iäisyyden vanhat asiat vainoavat mieltä, koulutehtävät tuntuvat mahdottomilta ja tuleva visa-lasku vähintäänkin tukahduttavalta. Joka toinen päivä hermoilen kesästä ja rahatilanteesta. Joka toinen päivä olen varma, että kaikki sujuu. Ja äh töitäkin pitäs tehdä.

Ja jäkis. Se jos joku aiheuttaa sydämentykytyksiä. Mutta Go Suomi kuiteskin!