Huolestuttavaa, kun sunnuntai on täynnä äitiä (ihana muru-mutsi, jolle lähetän vielä perään sata pusua), isotädin 90-vuotisjuhlaa, voileipäkakkua, melkein yhden julkkiksen päälle pyöräilemistä, kukkapuskia eri muodoissa, tummissa juhlavaatteissa kevään kuumimpana päivänä hikoilemista, isotädin kertomuksia arkadiankadun sota-aikana rikkoutuneista ikkunoista ja 40-luvun romeo&romeo-rakkauksista, pikkuserkun ihmeellisellä pyörällä ajelemista, jääkiekon odotusta, tappioon valmistautumista, ei-ihan-oikeaoppisen-maalin hurraamista ja jännittävän pelin huipentumista adrenaliinipurkaukseen kotosuomessakin, niin sitä huomaa näin maanantain puolella, että hei... ei muuten ollut heilaa helluntaina!
Heilaa ei ollut viime vuonnakaan samaan aikaan. Eikä sitä ollut kesällä, eikä vielä syksylläkään... Ja muuten viime vuoden tekstissä mainittu miehen arkkityyppi on tässä välissä kerran eronnut tyttöystävästään ja alkanut seurustella uuden kanssa. Heenun saldo samalta ajalta = yksi mulkku. Ja yksi sika. Joista jälkimmäinen oli edes hitusen potentiaalinen.
Viime vuonna kirjoitin kolumnin lehteen helluntai-heilasta. Nyt en millään muista mitä siinä luki, enkä jaksa sitä arkistoista kaivaa. Tänä vuonna voisin ehkä kirjoittaa siitä, kuinka unohdin koko asian. Kertooko tämä sitten pessimismin voitosta vai joko olen oppinut luottamaan vanhan kansan viisauteen: "jollei heilaa helluntai, kolme juhannuksena"...
No anyhow. Maali se on räkämaalikin :)
No comments:
Post a Comment