Hersyvän hauskaksi tituleeratussa kirjassa ja hillittömäksi komediaksi kutsutussa teatteriesityksessä oli sama perustavanlaatuinen ongelma. Minua ei naurattanut.
Oliko vitsit huonoja? Suurimman osan yleisön mielestä ei, sillä sen verran katsomosta kuului ihan aitoa röhönaurua. Kuulin esityksen jälkeen sattumalta tällaisen arvion "Ei tää ollut niin hyvä kuin se kirja. Sitä nauroin ihan vedet silmissä." Minua kirja ei naurattanut kertaakaan, esitys sai aikaan muutaman hörähdyksen. Melko vaatimattomia ne kyllä olivat.
Ja minä ymmärsin kyllä ne vitsit. Tajusin, mitkä kohdat ovat "hauskoja". Miksen minä sitten nauranut?
Minä rakastan Juho Milonoffia ja olin etukäteen varma, että hän on juuri oikea henkilö toteuttamaan tämän kansallisuustransvestiitin kieron hahmon. Ehkä hän olikin oikea henkilö, mutta hahmo vaan ei minusta ollut hauska.
Seuralainen lähti väliajalla kotiin. Itse en ole sitä vielä kertaakaan teatterissa tehnyt, eikä tämäkään mielestäni sitä ansainnut. Kirjan jätin kyllä viime kesänä kesken.
Ainoa asia esityksen jälkeen, joka lämmitti, kuitenkin oli se, etten maksanut lipusta mitään.
Kenelle suosittelen Kom-teatterin esitystä. Niille, jotka pitivät kirjasta. Jos yksi ei naurattanut, niin ei naurata toinenkaan.
No comments:
Post a Comment