Niin kävi. Persujen nousu toteutui. Ei kai se nyt kenellekään yllätyksenä tullut. Itse pelkäsin pahempaakin.
Omien pessimististen odotusteni takia olen nyt jopa oudolla tapaa optimistinen. Ei tämä toivottu lopputulos tietenkään ole, muttei mikään maailmanloppukaan. Persut eivät ole suurin, eivät edes toiseksi suurin vaan vasta kolmanneksi suurin puolue. 39 kansanedustajapaikalla ei oteta Suomea haltuun.
Se, mikä pelottaa suuren suomalaisjoukon (noin 0,5 miljoonaa) ahdasmielisyyden lisäksi (siitähän tämä vaalivoitto kertoo) eniten, on persujen ammattitaito. Onko esimerkiksi julkkisten äänikuningatar Kikestä ministeriksi? Huoh. Ei taida olla, mutta eipä hänelle vielä ole mitään salkkua tarjottukaan. Itketään sitä sitten vasta kun salkut on jaettu ja nähdään millainen hallituksesta muodostuu.
Toki olen päästänyt itsekin muutaman kirosanan tässä. Vatsa kääntyi ympäri parhaan kaverin tekstiviestistä, jossa hän kertoi ennakkoäänestystuloksista. Persujen lisäksi ketuttaa luonnollisesti myös vihreiden suuri tappio, demarien hiuksenhieno tappio kokoomukselle suurimman puolueen paikasta ja siitä seuraava Jyrki Kataisen pääministerikausi.
Porvarihallitus on kuitenkin nyt kaatunut. Keskusta pudonnut. Good stuff. Helsingissä äänikuningas oli Paavo Arhinmäki, jonka takana seisoo enemmän ihmisiä kuin Halla-ahon. Kokoomuksen äärioikeistolaiseksikin tituleerattua ja mittavan vaalikampanjan tehnyttä Wille Rydmania ei valittu. Eduskunta-näytelmän ykkösinhokikseni nostama Arja ”mihin tarvitaan sosiaaliturvaa, kun kaikillahan on äiti ja isä, jotka pitävät lapsistaan huolta” Karhuvaara putosi. Väyrynen, Tiura, Linden putosivat. Julkkisehdokkaista moni jäi rannalle. Demareilta lähti suurista puolueista vähiten paikkoja persuille. Yhdessä persut ja demarit voivat ajaa monta hyvääkin asiaa läpi (toim. huom. kun tilanne nyt on mikä on).
Päällimmäisenä itselläni on ehkä sellainen "katsotaan nyt" -tunnelma. Ehkä nujerrun sitten myöhemmin. Ehkä en. Nyt tyydyn kuitenkin odottamaan. Maamme johdon suhteen – en enää itseni.
Henkilökohtaisesti näen tässä nyt kasvun ja valinnan paikan. Pääsiäislomalla laitan parhaan mietintämyssyni päähän ja päätän, kenen joukoissa seison. Voinhan minäkin odottaa maailman tappiin asti sitä, että joku perustaa Heenu-puolueen, joka ajaa asioita vain ja ainoastaan minun näkökulmastani. Kuitenkin sillä aikaa kun minä olen voivotellut ja jossitellut, on kymmenet tuhannet löytäneen oman poliittisen kotinsa perussuomalaisuudesta. Se jos jokin on potku perseelle sinne toiseen suuntaan.
Pisto sydämeen tuli myös siitä, että Uudenmaan viimeinen paikka keikkui vasemmiston ja kokoomuksen välillä. Lopulta sen ratkaisi sata ääntä kokoomuksen hyväksi. Yhdelläkin äänellä voi olla väliä, vaikka ei se aina siltä tunnu… Pisto tuli tietysti siitä, että oma ääneni keikkui vasemmiston ja vihreiden välillä. Noh, turha itseään ruoskia, ei se ääni olisi mitään muuttanut, mutta todennäköisesti meitä puoluehaahuilijoita on enemmänkin. Itse valitsin tällä kertaa henkilön, en puoluetta. Kaisa Leka ei valitettavasti vihreiden tappion seurauksena päässyt myöskään läpi.
Eilisestä 14 tunnin vaalilautakuntaputkestakin olisi monta tarinaa. Tässä vaan kävi vähän niin kuin olen kuullut synnytyksessä käyvän.
Kun tulos on sylissä, prosessi unohtuu nopeasti.
No comments:
Post a Comment