Vauvani on nero

Olen yltänyt vanhemmuudessa tasolle 32 - oman jälkikasvun nerouden tiedostaminen.

Arvo sanoi eilen jotain. Eikä sitä kukaan uskoisi, jos minä olisin "kuullut" sen, mutta mieskin kuuli!

Istuimme miehen kanssa sohvalla katsomassa huippujännittävää ja tärkeää Unkari-Saksa-jääkiekko-ottelua ja Arvo hyöri leikkimaton päällä lattialla.

Sitten yhtäkkiä kuului "Henna".

Katsoimme miehen kanssa ensin epäuskoisina toisiimme ja sitten Arvoon.

"Sanoitko sä Henna?" mies kysyi Arvolta. Seurasi Henna-sanan toistelua. Meidän vanhempien toimesta siis, Arvolle riitti tuo yksi kerta.

Se jo tietysti on melko etevää, että aloittaa puhumisen 5,5-kuisena. Mutta entäs, kun ensimmäinen sana ei ole se tavallinen "äiti" vaan äidin etunimi! Neroutta!