Nyt kun olemme tänne uuteen paikkaan tupsahtaneet, ajattelin vielä esitellä meitä vähän paremmin.
Olen pitänyt blogia jo pitkään omaksi ilokseni päiväkirjatyyliin. Arvon myötä se on luonnollisesti keskittynyt vauvaelämään ja siksipä muutto Vauva-blogiyhteisöön tuntuu tosi hyvältä. Mukanani muuttivat kaikki tähän äitielämään liittyvät aiemmat kirjoitukseni.
Blogin nimi oli hetken aikaa Arvoon keskittyvä, mutta jäin heti kaipaamaan sitä takaisin "omakseni", onhan tämä blogi äidin eikä lapsen.
Mutta toki elämän ja tämän blogin päätähtenä huseeraa Arvo, tällä hetkellä ikää 5,5 kuukautta. Hän on todella lungi ja rauhallinen tyyppi, näin jälkeenpäin ajateltuna siitä taisi olla viitteitä jo raskausaikana. Hän ei ollut nimittäin mikään villi potkunyrkkeilijä, johon toki vaikutti kai pylly alaspäin hengailukin. Perätilassa hän viihtyi tosiaan loppuun asti ja syntyi suunnitellulla sektiolla viime marraskuussa.
Maailma kiinnostaa Arvoa päivä päivältä enemmän, sitä tutkimaan olisi jo kiire, mutta ihan vielä liikkumisen salat eivät ole auenneet. Harjoittelu on jo melko ammattimaisella tasolla, joten lienee enää päivistä tai viikoista kiinni, koska palaset loksahtavat paikoilleen.
Minä olen siis Arvon kanssa tällä hetkellä kotona, Arvon iskä on töissä ja jää vielä viimeistä sinettiä vailla olevalla aikataululla myös Arvon kanssa kotiin.
Aika alusta asti olemme Arvon kanssa liikkuneet paljon ja nyt päiviämme rytmittävät perhekahvilat, erilaiset vauvatapahtumat/kurssit, kavereiden sekä sukulaisten tapaaminen ja on Arvo päässyt jo maistamaan äitinsä mukana vapaaehtoishommiakin. Välillä toki pidetään kotipäiviä, otetaan yhdessä torkut ja pestään pyykit.
Äidiksi tulo on mullistanut elämän niin monella tapaa ja tuntuu, että kasvan äitiyteen päivä päivältä. Alkuun kaikki oli uutta ja pelottavaa, nyt osaan paljon enemmän jo nauttia näistä päivistä. Käänne tapahtui Arvon ollessa noin 3 kuukautta, sen jälkeen kaikki on muuttunut jotenkin helpommaksi. Toki onhan tämä äitiys edelleen myös aikamoista vuoristorataa kaikkine tunteineen. Huolta riittää aivan erilailla kuin ennen. Joka päivä ihailen tuota pientä ihmistä sydän pakahtumaisillaan rakkautta ja samaan aikaan mietin, että mihin sitä on tullut loppuelämäksi ryhdyttyä! No äidiksi tietty!
Olen saamassa pikkuhiljaa kiinni myös siitä "vanhasta Hennasta". Liikunta pyörii mielessä, käyn uimassa ja Arvon kanssa yhdessä vauva-äitijumpassa. Jotain olisi vielä keksittävä rinnalle. Vaunulenkit ovat tällä hetkellä hieman haastavia, koska Arvo ei oikein viihdy vaunuissa hereillä. Ja tällä "ei oikein viihdy" tarkoitan tietysti kiljukonserttia.
Onneksi Arvolle nykyään maistuu maito myös pullosta, joten olen enenevissä määrin saanut elämään takaisin myös omaa aikaa. Tuulettuminen on mulle aika tärkeää ja Arvon iskän asenne on onneksi "en ole lapsenvahti, olen vanhempi". Pojat ovatkin ihan alusta asti viettäneet aikaa myös kaksin.
Pieni perheemme elää siis melko tavallista vauva-arkea melko tavallisessa lähiössä Espoossa. Itselle kirjoittaminen on aina ollut intohimo, enkä kyllä keksi mikä olisi parempi ja luontevampi aihe kuin juuri tämä meidän elämämme! Meitä voit seurata muuten myös Instassa.
5 kuukauden yhteiskuva (juuri heränneenä ja aamuaurinkokin sahaa Arvosta osan pois):
No comments:
Post a Comment