Sisko perheineen tuli etelään (asuvat Oulussa). Sehän tarkoitti siis luistelukilpailuja (me tietty vaan kannustajina), siskontyttöjen yökyläilyä, 11 hengen pizzabileitä, muistipeliä, mutakakkua, leffa-iltaa, painia, naurua ja hulluja hetkiä.
Jotenkin mua niin liikutti nämä parhaat tyypit katsomassa leffaa yhdessä sohvalla. Arvokin siellä niin isoa poikaa serkkujen vieressä. Hänellä oli omat leffaeväätkin (juuston makuisia vauvanaksuja) ja yllättävän hyvin jaksoi elokuvaa katsella.
Ja ai niin, sivuhuomautuksena mainittakoon, että pizzabileiden vanhin osanottaja isotätini (muutamaa kuukautta vajaa 99) tykkäsi myös odotustemme vastaisesti pitsasta. Siitä, missä ei ollut lihaa eikä ollut kuivaa!
Mutta voi että, tytöt huolehtivat niin upeasti pienestä serkustaan ja sunnuntaiaamuna oli Arvo aivan onnesta pökerryksissä, kun ihanat serkut olivatkin vielä meillä. Tätiä kyllä vähän pyörrytti tämän nuoremman siskontytön valitsema herätysaika 5.57... Ja Arvo nukkui tietty sitten kasiin.
Nuoremman siskontytön kanssa juteltiinkin siitä, miten Arvolle useat asiat tulevat täytenä yllätyksenä, kun Arvo ei vielä ymmärrä oikein menneisyyttä ja tulevaa. Hän oli kyllä vakuuttunut, että Arvoa jo etukäteen harmitti, että heidän piti lähteä sunnuntaina pois. Ehkäpä sittenkin niin!
Tytöt valitsivat taas sunnuntaina Arvon asun (on tullut tavaksi kun yhdessä jossain ollaan) ja nyt osui kyllä äidinkin mielestä ihan nappiin. Eikä ole muuten mikään ihan turha isäntä poseeraamaan! Joskin se kestää sekunnin sadasosan ja on sitten valokuvaajan ammattitaidosta kiinni, ehtiikö sen vangita.
Sunnuntaina Arvo nukkui ihan yllättäen vain puolen tunnin päikkärit. Toivottavasti oli vain ohimenevä tuulahdus, tällä kertaa pieni lepohetki olisi kyllä tullut vanhemmillekin sinkoilun keskellä tarpeen. Arvo kyllä nukahti iltasella vielä autoon, kun olimme palaamassa mamman luota syömästä.
Olihan sitä Arvollakin tässä viikonlopussa toki aika paljon tapahtumia. Saattoi olla "oire" siitäkin nuo huonot päikkärit... Ja oikeastaan hän otti varaslähdön viikonloppuun, kun mummu ja varapappa olivat häntä perjantain hoitamassa (itse kävin esim. kampaajalla ja ostamassa meikkejä, tulikin jo aika tarpeen molemmat). Toivottavasti arki alkaa hänelläkin taas lempeästi huomenna.
Tietysti tämä on sellaista hyvää ja mieluisaa kiirettä. Mutta kyllä sitä silti tarvitsisi toisen viikonlopun tähän perään. Ja kävi väkisinkin tuossa mielessä, että mitä jos ois kolme lasta? Joka päivä. Täällä meillä. Kun 24 tuntiakin otti jo näin voimille!
Mutta huomenna taas töihin lepäämään vai miten se meni?
No comments:
Post a Comment